Lue keskustelun säännöt.
Pelkään vauvan vaihtuneen synnärillä
08.04.2011 |
Kun tyttö syntyi, niin hänet jouduttiin saman tien kiidättämään keuhkojen imuun. Siis jo ennen kuin se ranneke oli laitettu käteen. Mä hormonimyrskyssäni pelkäsin varmaan pari kuukautta, että vauva on vaihtunut laitoksella siinä kohtaa... Vaikka täysin epälooginen pelko, niin se ahdisti hirveesti. Vieläkin tulee joskus tämä pelko mieleen, vaik tyttö on jo 3v.
Kommentit (51)
Minäkin meinasin vaihtua synnärillä. Äitini joutui tunnistamaan minut, kun kahdelle lapselle olikin sattunut sama numerosarja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan noita koti-dna -testejä nykyään helposti netistäkin, jolla asian saa varmistettua jos jäi vaivaamaan...
Äitini ystävä synnytti Neuvostoliitossa joskus 50-60-luvulla. Sanoivat vain, että vauva kuoli synnytyksessä eivätkä näyttäneet vauvaa. Äitini ystävä on miettinyt koko elämänsä, mitä jos vauva olikin elossa ja missä on nyt. Luulen, että tuohon aikaan tuollaista tehtiin aika paljon. Ei synnyttävillä äideillä ollut mitään oikeuksia, heille vain sanottiin jotain ja mitään ei voinut tehdä.. Surullista.
Meidän kaksoset menivät sekaisin laitoksella, onneksi vaan keskenään. Kukaan ei tiedä kumpaa käytettiin lääkärin arviossa yhteisen vaivan vuoksi. No, molemmille aloitettiin sama hoito ja vaiva parani.
Tammikuu 2002 Loimaa
Nukkuessani vauva oli haettu calmette-rokotettavaksi ja kun heräsin vieressäni oli iso poikavauva, itsellänihän oli pieni tyttö.
Menin hoitajilta kysymään että niin mikä se rokotus olikaan... Toinen äiti ei ollut huomannut vauvojen vaihtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 19:41"]Noo ihan hirveetä on!!!!!! Etkö muistaa kuinka vauvasi näyttii? Joo on hirveetä kyllä. Hirveetä.
Mua ei koskaan epäilyttii...kun tyttäremme on niin isänsä näköinen ja olonen ollut ja on-mussukka. Siinä mielissä en epäillyt.
Mutta jos olisin epäillyt niin tekisin jotain-ajattele jos oikeasti sun lapsi on vaikka jossain sitten.
[/quote]
Mitä?
[quote author="Vierailija" time="09.04.2011 klo 07:53"]
Kätilöopistolla ovat syntyneet 2008 ja 2010. Vierihoidossa olivat lähes koko ajan.
mutta oli vauvalla silti ranneke.
Kätilöopisto 2007.
Meillä kättärillä (2013 ja 2014) irtoili rannekkeet koko ajan, aina löysin sen sängyn vierestä lattialta tai tipahti vaatteiden vaihdossa. Ekalla oli jalassa kun oli niin hoikka ja toisella kädessä. Ekan ranneke saatiin kuitenkin säästettyä mutta toisella hukkui sinne sairaalaan sitten lopullisesti :/
Onneksi olivat kuitenkin koko ajan vierellä ja ei muutenkaan ollut epäilystä henkilöllisyydestä :)
Olis kyllä kamala tilanne, ja varmaan minäkin kehittelisin kaikennäköistä päässäni jos olisin joutunut laskemaan vauvan silmistäni. Vaikka epätodennäköistähän se olisikin varmaan etenkin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 10:47"]Tammikuu 2002 Loimaa
Nukkuessani vauva oli haettu calmette-rokotettavaksi ja kun heräsin vieressäni oli iso poikavauva, itsellänihän oli pieni tyttö.
Menin hoitajilta kysymään että niin mikä se rokotus olikaan... Toinen äiti ei ollut huomannut vauvojen vaihtumista.
[/quote]
Apua, miten ei ole huomannut? Vai oliko käynyt kuten tuolla aiemmin että toinen oli ihan vastasyntynyt? Meillä kyllä herätettiin ja vanhemmat oli mukana kaikissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä, kummallista toimintaa. -KOS 13&14
Siskoni oli tosiasiassa erään toisen äidin vauva, vaihtui kauan sitten synnärillä hirvittävässä ruuhkassa. Jo ulkonäöltään erinäköinen kuin me muut.
Äiti tiesi tapahtuneen, mutta kielsi asian eikä siitä puhuttu. Sovittiin, että vauva on se meidän vauva.
Sillä toisella äidillä kävi sikäli tuuri, että meille annettu vauva kantoi aika pahaa perinnöllistä sairautta johon siskoni sittemmin kuoli. Oikea siskoni mitä ilmeisemmin yhä elää jossain päin maailmaa.
Vuosikymmeniä olen miettinyt mitä oikealle siskolleni kuuluu, mutta äidille vannoimme ettemme koskaan yritä tapausta selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2011 klo 23:18"]vauvani vahingossa väärään koppaan, tyttövauvani siis poikavauvan sänkyyn. Vuosi oli 2002. Ja ymmärrän ap:tä, meidän neiti on jo 9v., mutta itsekin pelkäsin jonkin aikaa tytsin vaihtuneen sairaalassa, kun kerran tuollaisia pystyy sattumaan ja etenkin, kun hän on ihan eri näköinen kuin sisaruksena.:0)
[/quote]
Mistä sitä tietää onko niillä sama isä?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:24"]
Siskoni oli tosiasiassa erään toisen äidin vauva, vaihtui kauan sitten synnärillä hirvittävässä ruuhkassa. Jo ulkonäöltään erinäköinen kuin me muut.
Äiti tiesi tapahtuneen, mutta kielsi asian eikä siitä puhuttu. Sovittiin, että vauva on se meidän vauva.
Sillä toisella äidillä kävi sikäli tuuri, että meille annettu vauva kantoi aika pahaa perinnöllistä sairautta johon siskoni sittemmin kuoli. Oikea siskoni mitä ilmeisemmin yhä elää jossain päin maailmaa.
Vuosikymmeniä olen miettinyt mitä oikealle siskolleni kuuluu, mutta äidille vannoimme ettemme koskaan yritä tapausta selvittää.
[/quote]
:O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin meilläkään muija olisi tuntenut minkä vauvan sai kun leikkauksen jälkeen sille nopeasti näytettiin että poika tuli ja ekan kerran pääsi lapsen luokse 3päivän päästä.
Tosin itse työnsin sen hoitovaunuissa lastenklinikalle naistenklinikan puolelta.
Näyttää isälleen lapsena ja äidin kiukkuinen luonne.
Joten ei kovin hyvin mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän vauvat ovat keskenään niin erinäköisiä, että en oikein tajua miten ei äiti tunnista omaa lastaan. Minä olen kyllä heti nähnyt samannäköisyyttä eri sukulaisten kanssa, omaa siskoa, omaa isää, muita sisaruksia, lapsen isää.
En vain tajua,että joku voi luulla vierasta lasta omakseen.
Onneksi molemmat synnytykset olivat normaaleja joten en ole ollut heti erossa vauvasta ja kun sitä vauvaa on pari tuntia tuijottanut niin ei voi unohtaa miltä vauva näyttää vaikka ovat molemmat vauvalassakin olleet hetken.
Tyttö on myös täysin minun ja minun äitini "kopio". Poika oli taas isänsä näköinen vaikka nyt teininä on alkanut enemmän muistuttaa minua ja siskoansa.
Jotkut suomalaiset ovat kai niin tusinanaamoja, että ei ole havaittavissa mitään tunnistettavia kasvonpiirteitä, joten "kaikki käy".
Vein vauvan vauvalaan siksi aikaa kun kävin syömässä (ruokalaan ei saanut viedä vauvoja). Kun menin hakemaan vauvaa niin eipä vauvaa enää ollutkaan vauvalassa. Yksi vauva oli ja hoitaja sitä minulle tyrkytti, mutta sanoin, ettei ole minun. Pitkään asiaa jankattiin ja hoitaja oli lopulta tosi vihainen: "No, kai sitä sitten täytyy lähteä etsimään kun oot noin hankala!" Ai hankala? Kun haluan oman vauvani!
Lopulta oma vauvani löytyi yhden hoitajan luota. Hoitaja oli kahvilla ja vauvani nukkui sängyssään siinä kahvipöydän vieressä.
Naistenklinikka 1996
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 10:47"]Tammikuu 2002 Loimaa
Nukkuessani vauva oli haettu calmette-rokotettavaksi ja kun heräsin vieressäni oli iso poikavauva, itsellänihän oli pieni tyttö.
Menin hoitajilta kysymään että niin mikä se rokotus olikaan... Toinen äiti ei ollut huomannut vauvojen vaihtumista.
[/quote]
Apua, miten ei ole huomannut? Vai oliko käynyt kuten tuolla aiemmin että toinen oli ihan vastasyntynyt? Meillä kyllä herätettiin ja vanhemmat oli mukana kaikissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä, kummallista toimintaa. -KOS 13&14
[/quote]
Luulen että tää toinenkin äiti oli nukkunut.
Ja siis nää rokotteet annettiin aikaisin aamulla ja illalla hoitajat sanoivat etteivät herätä ellen välttämättä halua mukaan :)
Ei sen ihmeellisempää toimintaa siis :)
Mun vauvalla oli tummat hiukset pystyssä. Oman vauvan tuntee. Sitä vaan ihmettelen kun lapsesta tuli vanhempia älykkäämpi. Äitihän on satapros. Varma mutta isä?
kertokaa lisää