Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, jos vauvalla ei tule ollenkaan vierastusvaihetta?
26.10.2005 |
Meidän vähän yli vuoden ikäinen poika on aina ollut niin sosiaalinen, ettei ole älynnyt vierastaa ketään. Voiko tästä olla jotain haittaa?
Kommentit (37)
kaikille vieraillekin ihmisille hymyilee mutta saa hysteerisen itkukohtauksen jos vain näkee vilauksenkin veljestäni.se on kait sit tosiaan niiiin ruma;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä tulee vanhemmitenkin sellainen jyrä joka menee porskuttaa eteenpäin muista välittämättä. Yleensä näin.
On nyt 7 v ja sosiaalisin ihminen jonka tunnen. Myös aika dominoiva
Vierailija:
siitä tulee vanhemmitenkin sellainen jyrä joka menee porskuttaa eteenpäin muista välittämättä. Yleensä näin.
tietäisikö kukaan että mikä voisi olla syynä tuohon yhden ihmisen inhoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on ihan normaalia. Meidänkään tyttö ei ole kauheesti ketään vierastellu. Nyt kaksi vuotiaana on tullu pikku ujous aluksi uuden ihmisen seurassa, mutta hyvin nopee menee ohi.
Minäkään en kuulema paljoo ketään koskaan pienenä vierastellut. Olen ihan normaali ihminen myös tunnepuolellakin tästä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluva, luonnollinen osa, ei merkki perusturvallisuuden puutteista tms (kuten joistakin aiemmista viesteistä vähän kuvaa saa). Eli ihan lajinkehityksen kannalta on ollut hyvä, että ihmislapsi vierastaa, suhtautuu arkaillen muihin kuin perusteellisen tuttuihin ihmisiin.
Yleensä siis vierastamisjakso kuuluu lapsen kehitykseen mutta tietenkään sekään ei ole heti merkki häiriöstä, jos lapsi ei koskaan vierastakaan. Jos siihen astiset elinkuukaudet ovat sujuneet suht normaalisti (kehitys edennyt normaalisti, kotioloissa turvallisen aikuisen kanssa) niin taitaapa kyse olla enemmän vain luonnekysymyksestä. Eri asia ovat mm. laitoslapset, heillä vierastamisen puute on yleensä jonkin asteinen merkki kehityksen häiriintymisestä.
Nämä ovat suurelta osin luonnekysymyksiä, ei vierastaminen tai vierastamattomuus ole yksioikoisesti seurausta jostain yksittäisestä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain normaaleja kehitysvaiheta väliin olemaan oikeasti tarkkana omien kasvatusmenetelmien kanssa. Suurimmalla osalla on varmasti asiat ihan hyvin, mutta kyllähän se voi olla merkki että asiat EI ole kunnossa. Mun oma äitini esim. edelleenkin kerskailee sillä minkäinen lapsi olin ja luulee että homma hoitui hienosti. En ole vieläkään raaskinut kertoa sille, että terapiassa selvittelen päätäni nykyään. Ehkä se on vähitellen ruvennut arvaamaan, ettei mun elämä ole mennyt ihan putkeen, vaikka olen kovasti koettanut sitä siltä peitellä.
Vierastaminen on viisaan ja tunneälyisen lapsen merkki: hän kykenee erottamaan tutut vieraista. Toiset ei siihe kykene ja sitä äidit erehtyvät pitämään hyvänä merkkinä, kun saavat lapsen jatkuvasti muiden hoidettavaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän lapset vähän saattavat ujostella vaikkeivat vierastakaan. Ja äidin syli on aina se lohtu- ja turvapaikka kun kolhuja tulee.
Vierailija:
sitä äidit erehtyvät pitämään hyvänä merkkinä, kun saavat lapsen jatkuvasti muiden hoidettavaksi...
Siis kun lapsemme ei ole 1 v 2 kk ikään mennessä ollut kuin kaksi kertaa sukulaisilla hoidossa, eikä siltikään vierasta? Tarkoitiko sitä, että ei-vierastavat lapset olisivat jatkuvan muiden hoidossa olon tulos, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoiseni alkoi aina itkeä, kun näki yhden setänsä. Kaikki johtui siitä, kun setä otti vauvani vierastusikäisenä luotani eikä tuonut takas, vaikka vauva alkoi itkeä. Tästä johtuen meni todella pitkään ennen kuin poikani hyväksyi setänsä.
Sitä sanotaan ,et vauva voi yhdistää johonkin henkilöön jonkin ikävän tapauksen , jos tapaus sattuu tämän henkilön läsnäollessa. Esim. jos kuuluu pelottava ääni (esim. lentokoneen kova jyrähdys) sedän läsnäollessa, saattaa vauva yhdistää jyrinän sedän aiheuttamaks.
ja myöhemmin selvis että se on cp vammanen. Ei toki tarkota että kaikki ei vierastavat ois kehitysvammasia :)
Sama on näkynyt välillä Vauvan palstoilla: äidit kehuvat samalla asialla ja viilettävät milloin baarissa, milloin missäkin. En siis tarkoittanut, että syy-seuraus-suhde olisi välttämättä tuo, mutta ei se mahdotontakaan ole...
17
Siis kun lapsemme ei ole 1 v 2 kk ikään mennessä ollut kuin kaksi kertaa sukulaisilla hoidossa, eikä siltikään vierasta? Tarkoitiko sitä, että ei-vierastavat lapset olisivat jatkuvan muiden hoidossa olon tulos, vai?
Itsekin siitä vähän huolissani olin, kun ei poika vierastanut kuin ihan muutaman kerran.. Mutta ei ole tosiaankaan nyt 1 v 2kk ikään mennessä esim. saanut huutokohtausta jos on mennyt vieraan ihmisen syliin!! Kyllä hän pitkään saattaa katsoa ja siten siis erottaa kyllä vieraat ja tutut.
Minäkään en ole lapsena koskaan vierastanut eikä mies. Eli olisko myös kyse aika lailla luonneasiasta joka on periytyvää...
Jos kaikki lapset aina tietyn ikäisinä jätettäis ilman tuttuja, vaikka aivan vieraiden kanssa niin uskoisin että lapsi kuin lapsi reagoisi. Vierastamisen vaihe kun voi olla lyhyt ja sitä ei aina niin huomaa, toisilla se on huomattavasti selkeämpi kehitysvaihe.
Tuttuni on lastenpsykiatri ja sanoi tuosta että se miten lapsi reagoi kun äiti palaa jostakin on enemmänkin tärkeämpi kuin se, alkaako lapsi itkemään äidin sylissä kun vieras ihminen tulee lähelle.
Tuolla joku kirjoittaa ettei lapset vierasta, mutta saattavat ujostella. Mitäs muuta se vierastaminen on kuin ujostelua?
Meillä on viisi lasta, eikä kukaan ole koskaan vierastanut. Normaaleja, tasapainoisia lapsia, vanhimmat jo koululaisia eikä ole vielä ongelmia havaittu ;)