Onko normaalia, jos vauvalla ei tule ollenkaan vierastusvaihetta?

Meidän 5-v. esikoinen on todella vilkas poika, kova menemään ja määräilevä luonteeltaan, hänen kanssaan on oltava hyvin tiukka kurinpitäjä tai hän hyppii nenille. Vauvana hän ei vierastanut yhtään ja meni kenen syliin vain. Ei edelleenkään osaa arkailla ketään ja saa pelätä, että lähtee pahojen matkaan liian luottavaisena ja " maailmoja syleilevänä" , kuten neuvolassa sanottiin.



Itse epäilen hänellä lievää adhd:ta, koska ukillaan on se ja hänellä on samanlaisia ongelmia, kuten muistamisessa, keskittymisessä, puheen selkeydessä ja toisten kanssa leikkimisessä (esim. ryhmässä pelin sääntöjen noudattamisessa), minkä myös muut ihmiset ja neuvola ovat huomanneet.



Kuopus alkoi vierastaa heti 3 kk iässä, sylissä sai pitää vain oma äiti, isä ja veli, esim. mummo ei kelvannut! Edelleenkin menee selän taakse piiloon, jos kohtaa vieraampia ihmisiä ja arvioi sieltä, kannattaako tutustua. On ujompi ja rauhallinen luonne, joka kuuntelee mitä puhutaan ja muistaa asiat todella hyvin.



Minä ainakin pidän vierastamista parempana. Minusta on turvellisempaa että lapsi vierastaa, että vauva alkaa parkua, kun joku vieras ottaa syliin. Se on vaan omaan perheeseen leimautumista ja hälyttämistä, jos joku vieras yrittää viedä.

Vierailija:

Meidän vähän yli vuoden ikäinen poika on aina ollut niin sosiaalinen, ettei ole älynnyt vierastaa ketään. Voiko tästä olla jotain haittaa?

Lapsi kehittyy omaksi itsekseen, omaksi erillisiksi minäkseen, pikkuhiljaa. Aluksi vauva elää symbioosissa äidin (tai muun ensisijaisen hoitajan) kanssa. Symbioosi purkautuu asteittain siihen mennessä, kun lapsi täyttää 2v.

Symbioosin huippu on 4-5-kuisena, sen jälkeen lapsi alkaa hiljalleen tajuta erillisyytensä, mikä ilmenee ensin valikoivana hymynä äidille, sitten tarkistavina katseina (onko äiti saatavilla) ja vierastamisena. Tämä eritymisen vaihe kestää 8-10-kuiseksi.

Vierastaminen on siis sitä, että lapsi tajuaa erillisyyttään, havahtuu symbioosin ulkopuolisen maailman olemassaoloon ja kokee pelkoa tuntemattoman edessä.

Jos lapsesi ei ole selkeästi vierastanut, hän on käynyt vaiheen läpi huomaamattomammin. Muistat ehkä valikoivan hymyn tai tarkistavat katseet. Tai muistanet kukkuluuruu-leikit, joiden avulla lapsesi mielellään harjoitteli erillisyyden kokemusta.

Suurin osa vauvoista vierastaa, ei ole kysymys myöskään perusturvallisuuden puutteesta.

Kuulemma sellaisilla lapsilla, joilla isä osallistuu aktiivisesti hoitoon, esiintyy vähemmän vierastamista. Lapsi on silloin oppinut luottamaan muihinkin ihmisiin kuin äitiin.



Taitaa olla aika länsimainen käsitys, että vierastaminen olisi jotenkin itsestäänselvä kehitysvaihe. Yhteisöllisissä kulttuureissa, joissa " koko kylä kasvattaa" , vierastamista ei juuri esiinny.

Vierailija:

Kuulemma sellaisilla lapsilla, joilla isä osallistuu aktiivisesti hoitoon, esiintyy vähemmän vierastamista. Lapsi on silloin oppinut luottamaan muihinkin ihmisiin kuin äitiin.

Taitaa olla aika länsimainen käsitys, että vierastaminen olisi jotenkin itsestäänselvä kehitysvaihe. Yhteisöllisissä kulttuureissa, joissa " koko kylä kasvattaa" , vierastamista ei juuri esiinny.

Isä on alusta asti osallistunut aktiivisesti hoitamiseen, ja kun on iso suku, jonka jäsenet käyvät usein meillä kylässä (isollakin porukalla toisinaan) ja ihan pikkuvauvasta asti sekä kavereita jotka kyläilevät usein myös, ja kaikki nämä toki osoittaneet huomiota lapsellemme, niin kai lapsi siihen on niin tottunut ;) eikä siis vierasta.

Jos lapsesi ei ole selkeästi vierastanut, hän on käynyt vaiheen läpi huomaamattomammin. Muistat ehkä valikoivan hymyn tai tarkistavat katseet.

alusta saakka tosi aktiivisesti (oli työttömänä tuolloin). Käytännössä minä imetin ja isä teki muut :) . Ja poika ei koskaan vierastanut (ainakaan näkyvästi).

Vierastamista pidetään usein huonona ja virastamattomuutta hyvänä. Lapsi joka ei vierasta on " sosiaalinen" ja lapsi joka vierastaa " ujo, pelokas jne" . Näinhän asia ei ole.



Lapsella, joka vierastaa on nimenomaan vahva perusturvallisuus. Hän on saanut rauhassa leimautua vanhempiinsa ja perheeseensä. Hän tietää, ketkä ovat " hänen puolellaan" . Esim. tilanne, jossa pieni vauva on hoidossa siellä ja täällä ja tuolla jatkuvalla syötöllä saattaa saada aikaan sen, että lapsi ei leimaudu kehenkään. Kaikki ihmiset ovat ns. samanarvoisia. Tätä voi tietysti pitää hyvänä asiana, että lapsi sopeutuu kehen tahansa hoitajaan, mutta toisaalta se kielii ehkä jostain muustakin; siitä, että lapsi ei ole saanut kokea sitä tärkeää symbioosivaihetta.



En tietenkään tarkoita, että kaikki lapset jotka ei vierasta on jääneet tästä symbioosista vaille. Heillä tuo " vierastaminen" on voinut ilmetä niin laimeana, että sitä ei kukaan ole edes huomannut. Mutta se, että niitä vierastavia lapsia pidetään sellaisina, joilla perusturvallisuus ei ole kunnossa, niin se on ihan silkkaa väärää tietoa. Heillä _ainakin_ on perusturvallisuus kunnossa. Voi olla myös vierastamattomalla lapsella, mutta ainakin sillä, joka vierastaa.

" koko kylä kasvattaa" -tekniikallakin kyllä kasvaa lapsia, joilla perusturvallisuus on erinomainen. Riippuu toki siitä ovatko hoitajat aidosti kiintyneitä lapseen. Esim. oma isä tai isoäiti tai vanhempi sisarus voi olla erinomainen, turvallinen hoitaja. Näin lapsi sitäpaitsi oppii, ettei hänen turvallisuutensa ole ainoastaan äidin varassa.

Vierailija:

" koko kylä kasvattaa" -tekniikallakin kyllä kasvaa lapsia, joilla perusturvallisuus on erinomainen. Riippuu toki siitä ovatko hoitajat aidosti kiintyneitä lapseen. Esim. oma isä tai isoäiti tai vanhempi sisarus voi olla erinomainen, turvallinen hoitaja. Näin lapsi sitäpaitsi oppii, ettei hänen turvallisuutensa ole ainoastaan äidin varassa.

Oma lapsi vierasti ja kaverin lapsi taas ei. Ja nyt kun ne on vanhempia(molemmat 4v.) eron huomaa selvästi. Molemmat on poikia ja kehitystaso aivan eri. Kaverin poika tulee ainakin vuoden jäljessä ja joka asiassa!

Vierailija:

ja myöhemmin selvis että se on cp vammanen. Ei toki tarkota että kaikki ei vierastavat ois kehitysvammasia :)

Jos lapsi on vierastanut, niin sitten ollaan ylpeitä, kun " lastenlääkäri sanonut, että älykkyyden merkki" . Jos taas ei ole vierastanut, niin joku hoitoalan ammattilainen todennut, että perusturvallisuuden tunne kunnossa. ;)



Kun nämä asiat vain eivät ole näin yksioikoisia. Erilaisia temperamentteja, erilaisia tapoja vierastaa, erilaisia pieniä ihmisiä. Toki ymmärrettävää, että teistä söpöliineistä se oman lapsen tapa reagoida osoittaa jotain mielettömän poikkeuksellista lahjakkuutta tai viestii siitä, että vanhempina olette olleet ylivoimaisen hyviä.

aikuista/vanhempaa.



On kuitenkin kaikkien hyvä tiedostaa se tosiasia, että vierastaminen on aivan normaali ilmiö. On hyvä, jos lapsi käy ajallaan eri kehitysvaiheet läpi. Mutta onneksi ne, joilla kehitys tulee viiveellä tai joku vaihe tuntuu jääneen kokonaan väliin, saavat " uuden mahdollisuuden" vaiheen läpikäymiseen myöhemmin elämänsä aikana. Silloin se ei välttämättä ilmene samalla tavalla kuin se olisi ilmennyt ns. optimaalivaiheessa.



Se, vierastaako lapsesi tai ei, ei siis tee sinusta huonoa äitiä tai isää.

Vierailija:

Jos taas ei ole vierastanut, niin joku hoitoalan ammattilainen todennut, että perusturvallisuuden tunne kunnossa. ;)

Kun nämä asiat vain eivät ole näin yksioikoisia. Erilaisia temperamentteja, erilaisia tapoja vierastaa, erilaisia pieniä ihmisiä. Toki ymmärrettävää, että teistä söpöliineistä se oman lapsen tapa reagoida osoittaa jotain mielettömän poikkeuksellista lahjakkuutta tai viestii siitä, että vanhempina olette olleet ylivoimaisen hyviä.

Jos viittaat (niinkuin ilmeisesti teetkin) minun viestiini nro 12, niin voitko selittää, missä kohtaa tuota viestiäni olen väittänyt olevani ylivoimaisen hyvä vanhempi? Kiitos :)

että lapsi oli kuitenkin vierastanut. Vähän ainakin, ehkä vain yhtä tai kahta henkilöä. Silloin ei kuitenkaan voi puhua ettei lapsi vierastaisi. Luonteen erot näyttävät sitten sen MITEN lapsi näyttää vierastamisensa. Toinen saattaa huutaa hysteerisenä puoli tuntia, toinen vähän ottaa äidin lahkeesta kiinni. Vierastus on kuitenkin silloin olemassa!

Myöskin ujous on eri asia kuin vierastus.



Vierastamattomuus on sitten sitä kun lapsi ei reagoi mihinkään vieraaseen mitenkään. Varmasti senkin voi olla ihan normaalia, mutta mielestäni myös voisi vähän seurata sellaista lasta tarkemmin. Lapselta on jäänyt yksi kehitysvaihe pois, edelleen se voi olla ihan ok, mutta voi olla että ei ole.

hyvin vähän. Esim. jos herää päiväunilta ja on yhtäkkiä vieraita, saattaa vähän aikaa nyhjätä jaloissani ja joskus vähän pidempään tarkkailla menoa sivusta, mutta pääsääntöisesti ei kauheasti vierasta.



Minulla on tähän kaksi selitystä: ensimmäinen on luonne, olin itsekin pienempänä kova esiintymään ja rakastin esim. pienenä naapurien luona yksin kyläilyä (tutussa pihapiirissä mutta ilman ketään oman perheen jäsentä). Toinen on, että lapsen isä on ollut tosi paljon mukana hoitamisessa, samoin isänisä, aivan alkumetreistä asti. Menin töihin ensimmäisen kerran, kun lapsi oli 10 kuukautta ja hän jäi isänsä kanssa kotiin. Vaarille lapsi on 6 kk iästä asti jäänyt hoitoon hymyissä suin. Hoitoon vieminen 1-vuoden iässä vieraalle ei myös ole tuottanut mitään ongelmia.