Mä olen niin kyllästynyt tähän elämään.
Töissä on koko ajan kiire ja suurin osa duunikavereista on _luvalla sanoen_ melko tampioita. Kaiken saa joko neuvoa kädestä pitäen tai tehdä itse. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta duunikavereihin ei myöskään voi luottaa ja kaikki jää tekemättä.
Mies on tunteeton ääliö. Seksiä meillä ei ole ollut aikoihin, eikä se kyllä enää kiinnostakaan. Mä olen kyllästynyt niihin samoihin typeriin vitseihin ja siihen, että mua ei kunnioiteta täällä kotona.
Lapsi on ihana, mutta rasittava. Mä en jaksa olla koko ajan läsnä enkä jaksa että mussa roikutaan.
Ainoa hyvä asia mun elämässä on fiksu ja haluttava rakastaja. Tää typerä perhe ja arki vaan estää mua viettämästä tätä ainoaa elämääni sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastan ja arvostan ja kunnioitan ja joka rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa mua.
Elämä on paskaa.