Lue keskustelun säännöt.
Olen etä-äiti:
08.04.2011 |
Lapset ovat luonani sovitusti. Oikeasti tosi usein. (taustana syöpähoitoni avioeron sattuessa).
Musta vaan tuntuu tosi hellyyttävältä teinieni käyttäytyminen mun luonani.
Esim. poika 15 v, tulee kysymään multa, että jääkaapissa oli trip -mehuja, saanko ottaa tämän? No, sanoin, että teille ne olen ostanutkin. Ja että kaikkea saa ottaa, mitä vaan kaapeista löytyy. Pojalla on koko ajan ihan järjetön nälkä, kasvuiässä kun on.
Tai tytär 12 v kysyy, että sulla on näköjään kaapissa mikropoppareita, voidaanko me laittaa niitä. Ja että olet ostanut näköjään karkkipusseja - saadaanko ottaa.
Aina sanon, että saa ottaa kaikkea, mitä löytyy, ja että teille olen ostanut.
Mun kohteliaat lapset vaan kysyy lupaa edelleenkin.
Ei tässä ollut muuta kysymystä kuin, että onko teillä kokemusta vastaavasta?
Kommentit (8)
Kun isoruokaisten nuorten kanssa elää arkea, heille pitää välillä panna rajoja, koska syövät muuten jääkaapin tyhjäksi juuri, kun on tulossa vieraita tai kun on muuten varattu ruoka-aineita tai herkkuja myöhempää käyttöä varten. Ainakaan meidän perheessä ei käydä kaupassa joka päivä, vaan varatuista aineksista pitää kaikkien saada syödäkseen vielä parin päivän päästäkin.
Näissä olosuhteissa on luonnollista kysyä ennen kuin ottaa, jos ei ole ruoka-aika.
Etävanhemman luona on eri juttu, kun kaikki on tietysti varattu vain ja erityisesti heille siksi lyhyeksi ajaksi kun viipyvät.
meillä eivät tosin lapset ole isoruokaisia, joten herkkuja ja välipalojen (esim. leivän) syöntiä on rajoitettava siksi, että oikea ruoka menisi ruoka-aikoina. Ei todellakaan syödä mitään ilman lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä eletään isossa uusperheessä. Lapsilla on sääntöjä ruoan suhteen - esim. että vain ruoka-aikoina syödään. Herkkuja saa silloin, kun vanhemmat antavat. Maidolla ei täytetä vatsaa. Jne.
Jos jokainen saisi juosta hakemassa kaapista sipsejä ja mehua aina kun haluaisi, meillä vallitsisi aivan järjetön kaaos.
Etä-äidin luona käyvät lapset kertovat, että siellä ei mm. ole ruoka-aikoja ollenkaan. Itse pitää ilmoittaa, kun tulee nälkä. Sitten tarjolle tulee yleensä voileipää.
Tai sitten kokevat edelleen olevansa luonasi kylässä ja omassa kodissaan toimivat toisin...
Mutta aina molemmat lapset kysyvät, että saako ottaa, vaikka olen sanonut monta kertaa, että kaikkea saa ottaa, mitä haluaa.
Mitä ihmettä minä aikuinen nainen tekisin esim. pillimehuilla, ja lapset tietävät, etten syö poppareita enkä sipsejä ym.
Mä luulen, että ovat kuitenkin vähän vieraskoreita... Kun arki ja koulu käydään isän luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset kysyvät saavatko ottaa, jos jotain kaapista löytävät. Eli meillä on säännölliset ruoka-ajat ja jos jotain tekee mieli muulloin kuin ruoka-aikana, ovat tottuneet kysymään.
Kun isoruokaisten nuorten kanssa elää arkea, heille pitää välillä panna rajoja, koska syövät muuten jääkaapin tyhjäksi juuri, kun on tulossa vieraita tai kun on muuten varattu ruoka-aineita tai herkkuja myöhempää käyttöä varten. Ainakaan meidän perheessä ei käydä kaupassa joka päivä, vaan varatuista aineksista pitää kaikkien saada syödäkseen vielä parin päivän päästäkin.
Näissä olosuhteissa on luonnollista kysyä ennen kuin ottaa, jos ei ole ruoka-aika.
Etävanhemman luona on eri juttu, kun kaikki on tietysti varattu vain ja erityisesti heille siksi lyhyeksi ajaksi kun viipyvät.
Ehkä se onkin näin.
Lapseni asuvat uusioperheesä.
Siellä ei voi syödä, mitä mieleen juolahtaa. Ehkä?
Mutta mulla voi.