Oletko koskaan purrut vauvaasi, taaperoasi tai pikkulastasi

en ole sentään ihan hullu...kuka noin tekisi?

Olen lukenut keskustelupalstoja ihan järkyttyneenä, kun siellä on kyselty neuvoja mitä tehdä, kun lapsi puree. Ei ole ihan yksi ja viisi kertaa, kun olen törmännyt "puraisin kerran takaisin, että tietää miltä toisesta tuntuu" -juttuhin. Ihan kieroutunutta.



Ja tuo koulukiusaamisvideo sai sydämen särkymään kummankin takia. Kamalaa, että tuollaisia edes levitellään maailmalle syöttäen samalla asennetta, että kostaminen oli oikeutettua. Kaikki kuuluvat hoitoon, eivät julkisuuteen.

Jos lapsi on mua joskus purrut, olen kiljaissut silkasta kivustä ja säikähdyksestä niin kovaa että lapsi on jo siitä pelästynyt niin, ettei ole toiste purrut.



Ja olen siis saanut kahdesti lapsen pureman; kerran imettäessä ja kerran joskus myöhemmin.

kaikkien muiden lastaan purreen. *äimistys ja tyrmistys*



ap

taas jos lapsi "kostaa" vertaiselleen, kuin vanhempi lapselle.



Ja ihan oikeasti, eiköhän sen pikkunilkin kanssa ollut keskusteltu ihan tarpeeksi, ennen kuin se kiusattu niin julmasti "kosti".



Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, se on ihan hyvä opetus elämässä. Jos kaivaa verta nenästään, kyllä se sieltä lopulta tulee.

mutta jos tuo 17v saa päähänsä kokeilla hampaitaan minuun, puren takaisin silkasta primitiivisestä puolustautumisreaktiosta. Tosin tuskin tuo nyt enää ryhtyy hampaitaan minuun kokeilemaan.

Mutta joskus on kyllä käynyt mielessä oppisiko että se oikeasti sattuu.

Esikoinen oppi kyllä kun kielsi ja torui, mutta tämä kuopus... Koko ajan hampaat kiinni ihossa. Ajan kanssa ajattelen :) Siihen asti vältellä niitä hampaita ;)