Lasta ei kasteta kirkkoon. Ovatko kummit tuolloin virallisia?

voiko sitä sitten edes sanoa olevansa kummi jos ei kerta kuitenkaan ole? Mikä idea sitten edes ottaa mitään "kummeja"?

Meidän lapsella on yksi epävirallinen kirkkoon kuulumaton kummi. Kutsumme häntä kummiksi ja hän itse myös. Voisihan se olla vaikka ns. aikuinen ystävä mutta se on nyt vain meidän puheessa on lapsen kummi.

Mieheni jaksaa aina ihmetellä tätä kirkkoon kuulumattomien tarvetta noukkia kuitenkin kristittyjä kirkollisia elementtejä elämän merkkihetkiin.



esim. kun kirkkoon kuulumaton ka uskomtaton kuolee, kirkkoon kuulumattomat ateistikantaiset ja kristinuskoa hömppänä pitävät sukulaiset vaativat papin siunaamaan vainajan ja haluavat hänet siunattuun kirkkomaahan - vaikka eivät usko koko siunaukseen.



Ja nyt ollaan päätetty ettei lasta kasteta kirkkoon eikä hän saa kastetta, mutt halutaan KUMMI - joka kuuluu nimenomaan siihen kristinuskoon, luterilaisuuteen ja vauvakasteeseen, jonka tehtävä luterilaisessa uskontokunnassa on lapsen kristillisen kasvun tukeminen ym.



Hohhoijaa. koettakaa päättää mitä mieltä olette, nyt olette vain "haaleita".

Ja nyt ollaan päätetty ettei lasta kasteta kirkkoon eikä hän saa kastetta, mutt halutaan KUMMI - joka kuuluu nimenomaan siihen kristinuskoon, luterilaisuuteen ja vauvakasteeseen, jonka tehtävä luterilaisessa uskontokunnassa on lapsen kristillisen kasvun tukeminen ym.

Olemme kristittyjä, "uskovaisia" varmaan monen mielestä, emme kuulu luterilaiseen kirkkoon vaan muuhun kristilliseen kirkkokuntaan. Lapsemme on siunattu seurakunnan jäseniksi, kasteen saavat jos itse joskus tahtovat.

Siltikin olemme pyytäneet lapsellemme "kummit". Heillä oli oma roolinsa siunausjuhlassa, ja he viettävät aikaa lasten kanssa ja juttelevat elämästä, myös uskosta yhtenä elämään kuuluvana asiana sekä rukoilevat lastemme puolesta (mitä en usko lähestulkoonkaan kaikkien luterilaisten "oikeiden kummien" tekevän).

Miksi sitten piti lainata lurerilaisuudesta tällainen juttu, vaikkei kummeja tarvittukaan uskomaan lapsen puolesta kastehetkellä? Halusimme lapsillemme kummit, koska toivoimme, että heille syntyisi käheinen suhde näihin ystäviimme. Toivoimme, etteivät he jää ulkopuolisiksi niissä tilanteissa, joissa askarrellaan kummeille kutsukortteja päiväkodin kirkkoon. (Hirveää, lapsemme tosiaan käyvät teidän kirkollisveroillanne kustannetussa kevätkirkossa!) Ja halusimme myös, että lapsillamme on teini-iässä sellaisia läheisiä aikuisia, joiden arvomaailma vastaa omaamme.

Virallinen nimisuositus näille aikuisille ystäville kirkkokunnassamme taitaa olla "esirukouskummi" jolla yritetään korostaa sitä, ettemme ajattele kummiudesta aivan samoin kuin luterilaiset. Käytännössä nimi on pitkä ja pikkulapsen näkökulmasta melko turha. Vai monenko mamman pikkuiset tietävät, mihin se kummi tai "kummi" onkaan lupautunut?

ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Enemmän se vastaa kummin todellsita tehtävää kuin nimijuhlien "haltijakummit".

voiko sitä sitten edes sanoa olevansa kummi jos ei kerta kuitenkaan ole? Mikä idea sitten edes ottaa mitään "kummeja"?

ovat todella säälittäviä.

Mieheni jaksaa aina ihmetellä tätä kirkkoon kuulumattomien tarvetta noukkia kuitenkin kristittyjä kirkollisia elementtejä elämän merkkihetkiin. esim. kun kirkkoon kuulumaton ka uskomtaton kuolee, kirkkoon kuulumattomat ateistikantaiset ja kristinuskoa hömppänä pitävät sukulaiset vaativat papin siunaamaan vainajan ja haluavat hänet siunattuun kirkkomaahan - vaikka eivät usko koko siunaukseen. Ja nyt ollaan päätetty ettei lasta kasteta kirkkoon eikä hän saa kastetta, mutt halutaan KUMMI - joka kuuluu nimenomaan siihen kristinuskoon, luterilaisuuteen ja vauvakasteeseen, jonka tehtävä luterilaisessa uskontokunnassa on lapsen kristillisen kasvun tukeminen ym. Hohhoijaa. koettakaa päättää mitä mieltä olette, nyt olette vain "haaleita".

Ihmettelen kristittyjen tarvetta noukkia pakanoiden elämän merkkihetket kristilliseksi elementeiksi. Joulu, juhannus, pääsiäinen jne. Kaikki ikivanhat pakanoiden juhlat käännetty muka kristillisiksi juhliksi. Ja sitten kehdataan valittaa niiden maallistumisesta.

Itsekään en ymmärrä, jos ateisti haluaa hautauksen yhteydessä siunauksen. Tosin olen ymmärtänyt, että yleensä sitä vaativat kirkkoon kuuluvat omaiset. Hautausmaihin taas seurakunnilla on monopoli, vaikea sitä muualle on ihmistä haudata (onneksi tuhkan levitys muualle on nykyään sallittu).

Harvassa taitavat olla kummit, jotka katsovat päätehtäväkseen kirkon opettamalla tavalla lapsen kristillisen kasvatuksen tukemisen. Ylivoimaisesti suurin osa "oikeista" ja "haltija"kummeista toimivat lapsen elämässä ihan samalla (ei eristyisesti kristinuskoon liittyvällä) tavalla, eli muistavat lasta lahjoin jouluna ja synttäreinä sekä toivottavasti ovat muutoinkin mukana lapsen elämässä.