Oletko päässyt jo yli kehtaamisesta? Ja minkä ikäinen olet kun huomasit näin käyneen?
Eli tyyliin kehtaat tehdä asioita/pukeutua miten tahansa miettimättä mitä muut on siitä mieltä.
Itsellä tulee pian 30v täyteen ja kehtaan kaikenlaista. En tiedä milloin näin on käynyt. En pelkää enää nolaavani itseäni, vaikka tyhmältä näyttäisinkin syystä tai toisesta.
Osa jo 30 v täyttäneistä ystävistäni ei ole vielä päässeet tästä yli. Joskus on hyvin tarkkaa miltä näyttää ja ettei vaan tule tehtyä muiden silmissä tyhmyyksiä.
Kommentit (8)
Lauluharrastus on auttanut. Vähitellen, mutta viimeistään 26-27v kaikki turha häpeily on kaikonnut. Nyt 33. Esiintymistä vaativa ammatti ja hyvä perusitsetunto varmaan edesauttaa että tuo kehtaaminen ei enää ole mikään juttu. Kiinnostava aihe.
Silloin erosin narsistisesta exästäni, joka oli polkenut minut maanrakoon, ja hommasin itsetunnon. En ikinä ajattele, että "Mitähän muut ajattelee" tmv.
mutta huomaan kyllä muutoksia, pienissä ja suurissa asioissa.
En enää esim. vastaa puhelimeeni, jos ei huvita. Aiemmin mietin että mitähän pahaa musta ajatellaan, jos en vastaa, enää en mieti. Vastaan jos mulle sillä hetkellä sopii, ja en vastaa, jos ei sovi. Vaikka syynä olisi, ettei vaan yksinkertaisesti huvita vastata ja esim. lehdenluku tai lempisarja on kesken. (eri asia jos odotan jotain tärkeää puhelua)
Muutenkin teen nykyään enemmän niinkuin itselle sopii, eikä niin että tekisin jotain vain toisen mieliksi, joka olisi itselleni vastentahtoista.
Itsekäs en kuitenkaan tahdo olla.
On silti asioita, joissa vielä tulee mietittyä että "mitähän musta ajatellaan, jos teen näin tai näin tai jos/kun olen tällainen tai tällainen" mutta ei mitenkään häiritsevässä määrin, ja uskon että pikkuhiljaa koko ajan tämän asian kanssa paranee :)
niin joo, ikää mulle tulee tänä vuonna 30 v.
en minäkään mitään ilkeilyä kehtaa tehdä, enkä haluakaan tehdä, mutta näin esimerkiksi en nolostuisi vaikka tulisi mieheltä pakit kun taas osa tutuistani on hyyyyyvin varovaisia tässä suhteessa.
ap
Sen jälkeen on toki tullut viisautta pikkuhiljaa, että kaikkea ei silti tarvi tehdä, vaikka kehtaisikin. Voi välillä ajatella muitakin ja myös itseään.
Ja kehtaan mennä ulos vähän epäsiistimmissäkin vaatteissa. 21-vuotias pikkusiskoni taas ei kehtaa kysyä edes neuvoa esim. bussikuskilta, kun se on niiiiin noloo. Itse en näe tossa kyllä mitään noloo. =D Oikeastaan esikoiseni syntymän jälkeen olen enemmän kehdannut, enkä ole jaksanut miettiä sitä, mitä muut mahdollisesti ajattelee.
Mutta esim. alasti en kehtais lähtee pihalle juokseen.
nyt 30-vuotiaana,aika paljon elämänkokemusta vuosiin survottuna sanoisin että olen päässyt hyväksynnän ja ymmärryksen tasolle :D ei tarvii enää ees kehdata. Odotan innolla mitä seuraavaksi tapahtuu.
En kylläkään täysin mutta en haluaisikaan.