Liimaileeko teidän lapset tarroja huonekaluihin?

Eivätkä lapset kärsi siitä, että on sääntöjä.

ihan normaalia lapsen kehityksen kannalta.ei kannata kasvattaa missään kieltomaailmassa tynnyrissä.saahan ne siivottua sitten ku lapset kasvaa.

paskaa!

Minulle ainakin tarrat ovat aika yksi hailea enkä tod. pitäisi itseäni parempana vanhempana jos 'asettaisin lapselle selkeät rajat' kieltämällä kaikki tarrat.

Mitään tarroja ei kuulu liimailla huonekaluihin, ei todellakaan. Minä kiellän moisen ja olen parempi vanhempi.

Suurin osa tarroista lähtee ihan pienellä vaivalla irti huonekaluista. Ja ´ne loputkin seuraavalla kerralla hiottaessa/maalattaessa.

Meillä ainoa huonekalu, johon ehdottomasti ei saa laittaa tarroja on perintökirjoituspöytä.

Muista huonekaluista en vedä herneitä nenään, vaikka niihin olisi ilmestynyt tarroja tietyn ikäisten tarraterroristien jäljiltä. Ne saa pois, on aina saanut, eikä tarraterroristi-ikä kestä kauaa.

t. viiden lapsen äiti, jonka koti on tätä nykyä jo täysin tarraton seinien sisustustarroja lukuunottamatta

Vaikka meillä eivät lapset tahallaan piirrä muualle kuin paperiin, niin toki niitä paperiin sivuun tulleita viiruja on meilläkin puunailtu. Ja se on niin, että esim. kuulakärkikynä on sen verran terävä, että kunnon viirua ei saa hangattua pois, se uppoaa. Ja hei: maalattuun pintaan ei tietenkään edes pidä jotain taikasientä hangata, se kuluttaa maalin.

Koska meillä ei ole koskaan tullut viirua, jota ei olisi saanut pinnasta pois.

Maalatut seinätkin ovat kestäneet taikasienellä hankauksen, tarkkaan ja rauhallisesti tehtynä.

T. se taikasientä suositellut, jolla on 5 lasta

Tarrat huonekaluissa eivät ole vaarallisia. Ne saa pois sitten myöhemmin kuin lapsi kasvaa. Meillä pohditaan ja ollaan huolissamme ihan muista asioista.

eli jos lapset ei saa liimailla huonekaluihin, perheellä ei ole muuta pohdittavaa?

oikeesti, joskus mä mietin, että mitä helvettiä naisille tapahtuu, kun ne saa lapsia..

Jos nyt joku ajatteli, että onpa pipo kireällä, niin mielestäni vanhempien tehtävä on olla tiukkoja ja asettaa rajat. Mutta: Kyllä meillä leikkiä saa, rakentaa majoja, askarrella, tehdä kivoja juttuja. Lasten kanssa leivotaan, luetaan, ulkoillaan jne. Lapset saavat myös esittää mielipiteitään asioista ja joitakin itseään koskevia asioita päättää. Monessa asiassa voi joustaakin, monessa muussa ei, ja huonekalujen jne. turmeleminen kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Tulipa saaranattua, hui! ;)

Mulle ei vielä koskaan ole tullut vastaan tarraa, jota ei olisi saanut pinnalta helposti pois. Tai tilannetta, jossa en olisi saanut mahdollista piirrosjälkeä putsattua.

Toki esim. spriitussit on pidetty visusti poissa lasten ulottuvilta ja tarratkin ovat olleet tavallisia lasten tarroja, eli ei niissä kovin kummoinen liima ole ollut.

Yhtään huonekalua ei ole "turmeltu", vaikka lapset ovatkin saaneet jonkin verran tarroja ripotella ympäri kotia. Kuopuksella oli tietty ikä, jolloin hän mm. kiinnitteli tarroja tärkeänä yhden per eteisen kenkälaatikko (niitä on 8), aina keskelle laatikkoa. Samoin jossain kohtaa laittoi "kauniita tarroja" (kiiltäviä kukkia) olkkarin kirjahyllyn oviin.

Eipä tuo ole ketään häirinnyt ja kyseiset tarrat on jo aikoja sitten noista poistettu. Annoin olla hetken aikaa ja sitten otin pois.

Mua ei tuollaiset asiat häiritse, eikä todellakaan ole lapsista kasvanut "huonekaluja turmelevia" tai mitään muutakaan turmelevia ihmisiä.

oikeesti, joskus mä mietin, että mitä helvettiä naisille tapahtuu, kun ne saa lapsia..

Tuskinpa naisille mitään tapahtuu siinä kohtaa. Jatkavat vaan samanlaisina persoonina kuin ennen lapsia. Yhdelle on tärkeää joku juttu, toiselle toinen. Ja niiden mukaan sitten painottuu kasvatus. Lopputulos lienee ihan hyvä joka tapauksessa, nyansseista riippumatta.

Ei tarvita taikasieniä eikä spriitä.

Tarroille on ihan omat paikat, esim tarrakirjat. Eikä todellakaan myöskään piirretä muualle kuin paperille. Paitsi tietty vahingossa siihen pöytään. Miksi lasten pitäisi saada piirrellä ympäriinsä, tai liimailla tarroja joka paikkaan? Ei todellakaan ole kehityksen kannalta mitenkään tarpeellista.



Ja en lukenut koko ketjua asiasta.

Ei kai kukaan Oikeasti voi olla sitä mieltä, että töhertely ja tarrojen liimaaminen on ihan ok? Voi herranjumala mihin on maailma menossa, kun kaikkea pitää saada tehdä. Ymmärrän jos omaan sänkyyn tai kirjoituspöytään saa jotain liimailla, niin tein minäkin pienenä. Mutta saisin kyllä sydänkohtauksen jos mun huonekaluihin ilmestyis jotain hemmetin kindermunatarroja. Ei ole mun 4 lapsella kyllä tullut ikinä mieleenkään. Eikö ne piirustus- ja tarravihot ole sitä varten? Järki käteen mammat

meidän lapsille ei ole tullut mieleenkään liimailla tarroja huonekaluihinsa! Enkä tosiaan sallisi sitä. Eihän niihin saa piirtääkään! Ok, jos jotakuta ei tarroitetut kalusteet haittaa niin senku antavat lastensa niitä liimailla! Mutta ei tuo liimailu kyllä ole mikään sellainen asia mitä lasten olisi PAKKO saada tehdä!

Pienempi piirteli yhdessä vaiheessa seiniin, pöytiin ja tuoleihin ja tietokoneen näyttöönkin kerran. Onneksi se on loppunut. Vaikka sitä yritti vahtia niin ei sitä silti kokoajan voi olla perässä juoksemassa. Eikä voinut kyniä kieltääkään, kun tykkäävät piirtää kovasti. Salaa sit otti kynän ja livahti piirtelemään muuhun kun paperiin. Tietysti pyyhin jäljet aina pois.

Mutta voihan se olla että tuo perhe laittaa kodin kuntoon sitkun lapset on isompia ja lopettavat tuon. Ovat ehkä huomanneet iivoamisen olevan turhaa.

muttei se nyt ole myöskään asia, jota jaksaisin päivitelläkään. Sääntöjä täytyy olla tietenkin, mutten katso, että jos lapsi saa iloa liimaillessaan tarroja sohvapöytään sitä omasta mielestä kaunistaakseen, miksi sen kieltäisin. Itseilmaisua sekin on.



Annan tarrojen olla jonkin aikaa ja sitten poistan ne. Koti on lapsenkin koti.

muttei se nyt ole myöskään asia, jota jaksaisin päivitelläkään. Sääntöjä täytyy olla tietenkin, mutten katso, että jos lapsi saa iloa liimaillessaan tarroja sohvapöytään sitä omasta mielestä kaunistaakseen, miksi sen kieltäisin. Itseilmaisua sekin on. Annan tarrojen olla jonkin aikaa ja sitten poistan ne. Koti on lapsenkin koti.

Jonkin mielestä se, että lapsi saa liimailla tarroja ja piirrellä seiniin on ihqua itseilmaisua, mutta sängyillä ei ehdottomasti saa pomppia.

Meillä taas lapsi saa pomppia sängyillä ja rakentaa sohvatyynyistä olkkariin majaa, mutta ei liimailla tarroja ja piirrellä seiniin tai huonekaluihin. Ihan vaan siksi, että ne kynänjäljet yms. eivät välttämättä lähde jälkiä jättämättä pois, joten siivoaminen on aika lailla hankalampaa kuin jonkin tyynymajan raivaus.

Lapset eivät nimittäin erityisesti kärsi siitä, että heille annetaan vain yksi paikka, jonne niitä tarroja saa liimata. Tai kehotetaan piirtämään vain paperille.

Itseilmaisua saa harjoitettua niin monella muullakin tavalla, näjetsen...

Meillä ainoa huonekalu, johon ehdottomasti ei saa laittaa tarroja on perintökirjoituspöytä.

Muista huonekaluista en vedä herneitä nenään, vaikka niihin olisi ilmestynyt tarroja tietyn ikäisten tarraterroristien jäljiltä. Ne saa pois, on aina saanut, eikä tarraterroristi-ikä kestä kauaa.

no meillä ei mitän Ikeaa tai muuta lastulevypaskaa olekaan, eli mihinkään ei liimailla tarroja. Eikä se lapsuutta pilaa, jos tuollainen asia kielletään. Ihan normaali juttu.

Tai siis se on kiellettyä, vaikka toki sitä luvatta välillä kokeilevatkin. En missään nimessä tahdo nukkua sellaisessa joustinhässäkässä mikä on keskeltä kuopalla, vaan olen ehdottoman tarkka sängystäni. Tarra siellä tai täällä ei haittaa, sen saa pois, mutta löystynyttä joustinsänkyä ei korjaa kuin raha.

muttei se nyt ole myöskään asia, jota jaksaisin päivitelläkään. Sääntöjä täytyy olla tietenkin, mutten katso, että jos lapsi saa iloa liimaillessaan tarroja sohvapöytään sitä omasta mielestä kaunistaakseen, miksi sen kieltäisin. Itseilmaisua sekin on. Annan tarrojen olla jonkin aikaa ja sitten poistan ne. Koti on lapsenkin koti.

Jonkin mielestä se, että lapsi saa liimailla tarroja ja piirrellä seiniin on ihqua itseilmaisua, mutta sängyillä ei ehdottomasti saa pomppia. Meillä taas lapsi saa pomppia sängyillä ja rakentaa sohvatyynyistä olkkariin majaa, mutta ei liimailla tarroja ja piirrellä seiniin tai huonekaluihin. Ihan vaan siksi, että ne kynänjäljet yms. eivät välttämättä lähde jälkiä jättämättä pois, joten siivoaminen on aika lailla hankalampaa kuin jonkin tyynymajan raivaus. Lapset eivät nimittäin erityisesti kärsi siitä, että heille annetaan vain yksi paikka, jonne niitä tarroja saa liimata. Tai kehotetaan piirtämään vain paperille. Itseilmaisua saa harjoitettua niin monella muullakin tavalla, näjetsen...

Eihän julkisiin paikkoihinkaan saa piirrellä ja sotkea miten sattuu. Jotkut säännöt nyt sentäs pitää opettaa.

Tarrat huonekaluissa eivät ole vaarallisia. Ne saa pois sitten myöhemmin kuin lapsi kasvaa. Meillä pohditaan ja ollaan huolissamme ihan muista asioista.

eli jos lapset ei saa liimailla huonekaluihin, perheellä ei ole muuta pohdittavaa? oikeesti, joskus mä mietin, että mitä helvettiä naisille tapahtuu, kun ne saa lapsia..

Pohdin sitä, miten vapaamielisistä ihmisistä tulee yhtäkkiä sellaisia, joilla on joka asiasta sääntö ja sen vuoksi vielä omatekoinen sädekehä pään päällä.

eikä mies saa kuseksia lattialle, olen tiukkapipo

eikä mies saa kuseksia lattialle, olen tiukkapipo

eikä mies saa kuseksia lattialle, olen tiukkapipo