Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lukiko kukaan aamun Hesarista uutista joka koski sitä kuinka kotihoidontuki ja työttömyys toi Suomeen kotiäitiyden.
26.10.2005 |
Mielenkiinnolla luin kyseisen uutisen ja pohdin itse, että olisiko tässä yksi syy suomalaisten lasten kasvaneeseen pahoinvointiin (asia josta täälläkin vouhkataan ja jota ei ole tapahtunut muissa Pohjoismaissa samoin kuin Suomessa). Uutisen mukaan oli tutkittu sitä, että yli 60 % suomalaisista alle 3-vuotiaista lapsista on kotihoidossa kun taas muissa Pohjoismaissa 70-90 % pienistä lapsista on päivähoidossa ja äidit töissä. Suomalaisten lapsiperheiden tulot olivat romahtaneet tämän kotiäitiyden mukana. Usein näillä äideillä ei ollut myöskään työpaikkaa johon palata lomien jälkeen ja näin on syntynyt uusi ilmiö Suomessa nimeltä kotiäitiys. Voisiko tämä ilmiö siis nimenomaan aiheuttaa pahoinvointia perheissä, kun perheen tulot ovat pienet lisääntyy myös tietynlainen kireys perheen sisällä, joka lisää pahoinvointia.
Olen itse tällä hetkellä kotona äitiyslomalla ja mietin jäisinkö pidemmäksi aikaa kotiin kuin vuodeksi. Itselläni on vakituinen työpaikka johon palata ja en ole koskaan ollut ns. pätkätyösuhteissa vaan heti valmistumiseni jälkeen olen ollut useamman vuoden aina vakituisessa työsuhteessa. Mutta voin kuvitella, että olisin melko ahdistunut mikäli minulla ei olisi työpaikkaa ja tulot olisivat epävarmat. Ja tämä vaikuttaisi varmasti lapsiin. Mietin siis aamulla sitä, että voisiko siis kotiin jäämisessä, perheen tulojen romahtamisessa jne. olla syy lasten lisääntyneeseen pahoinvointiin, koska pahoinvointihan ei ole lisääntynyt esim. Ruotsissa ja Norjassa samalla tavalla kuin Suomessa ja ko. maissa lapset pääsääntöisesti ovat alle 3 vuotiainen päivähoidossa.
En myöskään usko, että Suomen päivähoitojärjestelmä on täysin kelvoton leikkauksista huolimatta. Onhan julkiseen terveydenhuoltoonkin kohdistunut leikkauksia ja eihän sekään aivan kelvotonta ole (vaikka en sitä itse käytä).
Kommentit (64)
Vierailija:
Toki monen ihmisen parhaaksi on luulla asioita jos ne luulot helpottaa elämää, tieto kun monesti lisää tuskaa.
p.s. menkääpä joskus tutustumaan lapsenne arkeen muutamaksi tunniksi sinne päiväkotiin.
Luulet, että yksikään lapsi ei voi päiväkodissa hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä töissä alkoi lomautukset ja yt-neuvottelut äitiyslomani aikana. Kun soitin henkilöstöpäällikölle että tulen töihin kun lapsi on 1v. Hän sanoi että kannnattaa harkita vakavasti tilannetta. Todennaköisesti minut irtisanottaisiin/lomautettaisiin kun tulen töihin. Siirsin töihin paluuta ½v ja hain samalla muita töitä ja pääsinkin uuteen paikkaan. Vanha työpaikkani lopettikin toimintansa kokonaan vähän ajan päästä... Tiedän monien vastaavassa tilanteessa olevien tehneen samoin joten lehti juttu pitää siltä osin ihan paikkansa.
antaa minulle jonkin näköisen empiirisen materiaalin päivähoidon laadusta. Lapset toki sopeutuu " mihin vaan" , mutta eri asia on mielestäni pitääkö heidän!
Kyllä se on se naisten työssäkäynti se uudempi ilmiö. Ei vielä joskus muutama vuosikymmen sitten naiset edes olleet työelämässä.
-70 luvulla syntyneethän ovat lähes kaikki menneet päiväkotiin jo vauvoina ja silloinhan naisten työllisyys alkoi nousemaan todella rajusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se ideologia melkein, että jokaisen aikuisen on käytävä kodin ulkopuolella töissä, taikka sitten podettava aiheesta syyllisyyttä? Siis noin historiallisesti?
Osaako joku selittää niitä kulttuurihistoriallisia syitä, miksi monissa muissa kehittyneissä maissa on hyväksyttävää naisen joko olla töissä taikka olla kotona, mutta Pohjoismaissa kotona olo on tosiaan korkeintaan tilapäistä?
Olin käymässä syyslomalla ystäväni luona joka on kolmen lapsen kotiäiti. Jos vertaa omaa lastani ja hänen lapsiaan niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Askartelutaidot ovat 4vuotiaalla olemattomat esim. saksia ei kyseinen lapsi osaa käyttää ollenkaan (voi satutttaa itseään ja äitillä on muutakin hommaa kuin askartelujen teettäminen). Minä kyllä monasti olen miettinyt, että miten kyseiset lapset pärjäävät isossa pahassa maailmassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Siis se ideologia melkein, että jokaisen aikuisen on käytävä kodin ulkopuolella töissä, taikka sitten podettava aiheesta syyllisyyttä? Siis noin historiallisesti?Osaako joku selittää niitä kulttuurihistoriallisia syitä, miksi monissa muissa kehittyneissä maissa on hyväksyttävää naisen joko olla töissä taikka olla kotona, mutta Pohjoismaissa kotona olo on tosiaan korkeintaan tilapäistä?
Monissa muissa maissa naisen päinvastoin ei ole hyväksyttävää käydä töissä, jos hänellä on pieniä lapsia. Tämä on sitten johtanut siihen, että noissa vahvan kotiäitiyden maissa syntyy ennätysvähän lapsia. Eli sielläkin naiset haluavat / heidän on pakko käydä töissä, mutta he eivät sitten vain synnytä niitä lapsia.
Kuulumme perheenä ns. ylempää sosiaaliluokkaan. Molemmilla on vakituinen työpaikka. Hoidan kotona 1,5v lasta, koska haluan nauttia ajasta lapseni kanssa silloin kun hän minua eniten tarvitsee. Mieheni mielestä tämä ratkaisu on perheellemme ihanteellinen. Myös tuttavamme ovat valinneet pienille lapsilleen kotihoidon.
En koe oloani ahdistuneeksi. Sosiaalisia suhteita minulla on riittämiin. Itse asiassa joka päivä tunnen itseni etuoikeutetuksi koska saan hoitaa lastani ja viettää aikaani hänen kanssaan. Mökkiytymisen estämiseksi opiskelen avoimessa yliopistossa.
Rahasta sitten. Mieheni bruttopalkka on 4900E/kk+autoetu+kännykkäetu+laajakaistaetu, joten taloudellisesti olemme varmasti nyt samassa asemassa kuin moni kahden työssäkäyvän vanhemman talous. Mistään elintärkeästä emme ole joutuneet tinkimään hoitovapaan takia, toki katson nyt tarkemmin hankintojani. Tämäkin on vain hyvä asia, ekologisuus kun kuuluu muutenkin arvoihimme. En kiellä, onhan se mukavaa kun palaan töihin ja rahaa alkaa tulla entiseen tapaan. Oikeasti kai kuitenkin parasta mitä rahalla voi ostaa on aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa muissa maissa naisen päinvastoin ei ole hyväksyttävää käydä töissä, jos hänellä on pieniä lapsia. Tämä on sitten johtanut siihen, että noissa vahvan kotiäitiyden maissa syntyy ennätysvähän lapsia. Eli sielläkin naiset haluavat / heidän on pakko käydä töissä, mutta he eivät sitten vain synnytä niitä lapsia.
Suuressa osassa Eurooppaa, esim. omassa asuinmaassani Iso-Britanniassa, minusta asia ei ole lainkaan kuvailemallasi tavalla. On yhteiskunnallisesti hyväksyttävää laittaa lapset hoitoon jo hyvinkin pieninä, uranaisia kunnioitetaan, mutta toisaalta kukaan ei ihmettele eikä päivittele, jos nainen jääkin kokonaan kotiin, enkä ainakaan ole huomannut samanlaista kotiäitien halveksuntaa, kuin Suomessa. En ole varma mitä maita ajattelet vahvan kotiäitiyden maina - itselleni tulee mieleen ensimmäisenä Saksa maana, jossa kotiäitiys on edelleen vahva ja arvostettu käytäntö. Tietääkseni Saksan syntyvyys ei ole erikoisen pieni, eikä yhteiskunta " pakota" naista niin kotiin kuin töihinkään.
mikä pahoinvointia aiheuttaa, nimenomaan miesten työttömyys ja siitä tulevat lieveilmiöt (kaljoittelu ym).
En mitenkään ymmärrä miten lapsi voisi olla onnellisempi siitä, että joutuu raahautumaan unenpöpperössä hoitoon joka aamu ja kotona ehtii olla vain muutaman tunnin päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En ole varma mitä maita ajattelet vahvan kotiäitiyden maina - itselleni tulee mieleen ensimmäisenä Saksa maana, jossa kotiäitiys on edelleen vahva ja arvostettu käytäntö. Tietääkseni Saksan syntyvyys ei ole erikoisen pieni, eikä yhteiskunta " pakota" naista niin kotiin kuin töihinkään.
Ainakin Välimeren maissa ja Hollannissa syntyvyys on todella matala. Itse asiassa pohjoismaat erottuvat todella selkeästi noissa tilastoissa maina, joissa syntyvyys on korkea. Saksa on maana minulle tuttu ja itse asiassa siellä yhteiskunta nimenomaan pakottaa naisia kotiin, moni tuttavani todella kärsii tästä. Päivähoito on siellä todella kallista ja vaikeasti saatavissa.
Ainakin Välimeren maissa ja Hollannissa syntyvyys on todella matala. Itse asiassa pohjoismaat erottuvat todella selkeästi noissa tilastoissa maina, joissa syntyvyys on korkea. Saksa on maana minulle tuttu ja itse asiassa siellä yhteiskunta nimenomaan pakottaa naisia kotiin, moni tuttavani todella kärsii tästä. Päivähoito on siellä todella kallista ja vaikeasti saatavissa.
En ole itse asunut Saksassa, ja omat Saksassa asuvat tuttavani ovat joko onnellisia kotirouvia taikka kai sen verran vahvoja persoonia (siis työelämässä olevat), että ehkä painostus ei heitä hetkauttaisikaan. Eli asia siis olisi päinvastoin kuin Pohjoismaissa (joissa yhteiskunta painostaa töihin ja kotirouvan on joka paikassa puolusteltava valintaansa). Tosin väittäisin, että välimaaston maitakin on, esim. tämä UK ja Pohjois-Amerikan maat.
Mikähän on syynä tämän eron syntymiseen? Minusta eurooppalaiset naiset noin yleensä eivät ole sen " vellihousumpia" tai jotenkin luonteeltaan alistuvaisempia kuin suomalaisetkaan, joten jos yhteiskuntamuutos todella olisi ollut naisille positiivinen ja vain heidän halunsa varassa, miksi sitä ei ole tapahtunut kuin Pohjoismaissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni on kotoisin" välimeren maasta" ja hänen äitinsä joutui menemään takaisin töihin 4viikkoa synnytyksen jälkeen ja mieheni oli mummonsa(isänsä äidin hoivissa).alle vuoden ikäisenä tarhaan kun mummo sairastui.nyt kun anoppi oli meillä niin halusi hoitaa lasta koko päivän että minä voisin jo jatkaa opiskelua(lapsi7kk).ihmetteli miksei äitini(52v) ole jo eläkkeellä että voisi hoitaa vauvaa.
Sukupuolielimet eivät saa määrittää, tekeekö töitä vai ei. Naiset ovat mesonneet tasa-arvon perään jo kauan, ja nyt kun huomataan että se tuo mukanaan myös VELVOLLISUUKSIA (kuten osallistumisen perheen elatukseen) eikä pelkkiä vapauksia, aletaan vinkua kotiäitiysinstituution perään.
Ottakaa myös huomioon, että maissa joissa tämä ah niin ihana kotiäitiys on yleistä, on mies varauksetta perheen kunkku ja nainen on hänestä taloudellisesti riippuvainen. Näin ollen oman miehen silmille ei hypitä. Olisi aivan turha mennä näihin " väimeren maihin" vaatimaan mieheltä puolet kotitöistä. Vaippaa vaihtava aviomies olisi monissa näissä paikoissa suorastaan sensaatio.
Ja kyllä siellä työyhteisössä oli vähän naisia. Ja kyllä minua katsottiin pitkään kun ilmoitin, että teen mahdollisesti pari lasta ja palaan töihin parin vuoden päästä lapset saatuani. Se ei ollut hyväksyttävää Saksassa. Ja sitten siellä oli näitä korkeasti koulutettuja tohtorinaisia, jotka olivat olleet kotona 15 vuotta ja olivat jo työmarkkinoille kelpaamattomia ja äreitä kotirouvia.
Tasavertainen mahdollisuus opiskeluun, koulutukseen, työhön ja myös kotiäitiyteen. Tietenkin on eriskummallista jos kotiäitinä oleva vielä vaatii mieheltä kotitöitä (omasta tahdostahan niitä saa toki tehdä). Itse ajattelen hommaani kotona ihan työnä, minulla on siihen kunnianhimo ja tavoitteet (onnellinen perhe) ja viihdyn erittäin hyvin.
Tätähän vain jaksetaan ihmetellä, että miten olen suostunut jäämään kotiin.. Olen itse halunnut ja se on sitä suurinta tasa-arvoa mitä minä tiedän! Myös mieheni saa tehdä asioita joista hän nauttii. Onneksi meillä on samanlainen arvomaailma.
Kuinka joku voi kuvitella että kotona kasvatetustusta lapsesta tulee epäsosiaalinen yms. ei osaa leikata saksilla.
Minä itse olen kotona kasvanu ja ihan normaali olen. Olen myös ihan kyllä oppinut käyttämään SAKSIA....
Ja aina olen ollut todella sosiaalinen ja saanut paljon kavereita.
Itse olen kahden lapsen kanssa tällä hetkellä kotona. Ja vanhempaa lasta 3 v vien esim.seurakunnan leikkikerhoon ja päiväkodin puistoon yhteensä 3 kertaa viikossa. Siellä lapseni saa ihan tarpeeksi leikkiä ja puuhastella.
Jos haluaa olla kotiäiti, niin se jokaisen oma asia, mutta sen tulee tapahtua niin että joko mies elättää tai on muuten säästöjä siihen mahdollisuuteen. Minä inhoan tapauksia, joissa ollaan kotiäitinä (esim. yh, nostaa sossusta elämiseen rahat, eikä ilmoittaudu työttömäksi tai ollaan työnhakijana työvoimatoimistossa ja työhaastattelussa voivotellaan kun lapset ovat aina kipeänä tms.) niin että yhteiskunta mahdollistaa sen. Siis ajan sitä takaa että rehellisesti ollaan sitä mitä halutaan, kotiäiti tai työssäkäyvä äiti. Itsestäni ei ollut kotiäiti, vaan palasin töihin kun lapsi oli 1v. En todellakaan jaksa antaa lapselle virikkeitä samalla lailla kuin hän saa hoidossa. Tämä ei tee kuitenkaan minusta huonoa äitiä vaan olen lapselleni kuitenkin paras äiti mitä hänellä on. Ihmiset ovat erilaisia, toiset jaksaa touhuta lasten kanssa, askarrella, leikkiä, laulaa yms. Ja kun lapseni ovat hoidossa jaksan iltaisin sitten olla lasten kanssa täysillä. Meillä lapset ovat hoidossa vain 15 p/kk ja menevät ja lähtevät hoidosta vaihtelevaan aikaan, johtuen miehen vuorotöistä. Eli lapset saavat nukkua välillä aamulla pitkään tai lähteä jo kahdelta kotiin. Tämä on ollut heille hyväksi. He eivät ole kertaakaan itkeneet hoitoon jäädessä, vaan juoksevat heti leikkimään kavereiden kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Esim Ruotsin palkkatasosta. Ei tod.ole sama kuin Suomessa. Päivähoito ei voi koskaan kilpailla hyvän kotihoidon kanssa (tietysti jos hyvää kotihoitoa ei ole tarjolla niin.. ). Toki monen ihmisen parhaaksi on luulla asioita jos ne luulot helpottaa elämää, tieto kun monesti lisää tuskaa.
p.s. menkääpä joskus tutustumaan lapsenne arkeen muutamaksi tunniksi sinne päiväkotiin.