onko kokemuksia Tampereen kaupungin tai TAYSin nuorisopsykiatrian poliklinikoista?

meidän perheen kokemuksesta, kun asia on aika rankkana muistona vielä mielessä, mutta lääkkeiden osalta halusin sanoa, että kannattaa tutustua etukäteen niihin, niiden mahdollisiin vaikutuksiin (vaikka sitten keskustelupalstojen kautta) ja siihen, kuinka ne saattavat vaikuttaa lapseenne. En ole kaikkia lääkkeitä vastaan, mutta ilmeisesti resursseihin vedoten niitä kyllä tuputetaan aika innokkaasti, ja meidän kohdallamme kävi niin, että nuoren rauhoittunutta ja muuttunutta käytöstä kehuttiin paljon, mutta kun pitempään juttelimmme nuoren kanssa, niin hänellä lähes silmät seisoivat päässä ja omaa persoonaa ei tuntunut tulevan enää yhtään esiin. Tästä onneksi pystyttiin keskustelemaan ja lääkitystä kevennettiin jonkin verran.



En yritä pelotella tai sanoa, että lääkkeissä olisi jotain pahaa, vaan lähinnä se, että on todella outoa, kun lapsella on valmiiksi vakavia ongelmia ja sitten niihin lisätään lääkitys, joka toisaalta auttaa ja toisaalta luo vaan toisenlaisen muurin lapsen ja maailman välille. Lähinnä ehkä halusin tarjota näkökulman siihen, kun alatte huomata lapsessanne muutoksia aiempaan tilanteeseen. Lisäksi kannattaa muistaa, että teillä on luultavasti enemmän sananvaltaa hoidossa kuin lapsellanne on, sen takia kannattaa kuunnella lasta, kun hän puhuu hoidosta, sen hyvistä ja huonoista puolista, ja jos (todennäköisesti ei tule, mutta jos) ongelmia tulee, niin osaatte edustaa hänenkin näkökulmaansa.

oon kuullut näistä kyllä kauhujuttuja ja muutenkin lääkkeet pelottaa ja se pääseekö niistä aikanaan eroon, mut nyt myös pelkään, että homma on mennyt meidän kykyjen yli ilman niitä..

joita käytettiin siis rauhottavana lääkkeenä. Voisin vielä lisätä, että lapsemme pääsi hoitoon vasta pitkän odottamisen ja aika huonosti toimineen avohoidon jälkeen ja siinä vaiheessa ongelmat olivat jo eskaloituneet, joten ei hänelle lääkkeitä ilman mitään syytä määrätty, me vain jäimme ihmettelemään sitä, että kuitenkin kun osasto oli turvallinen paikka selvittää sekä käyttäytymistä että psykologisia ongelmia (tarkoitan, että oman käyttäytymisen muokkaaminen on auttanut lastamme kestämään myös stressiä ym. tilanteita, jotka aiemmin olivat vaikeita.) Toisaalta jälkikäteen kun ollaan puhuttu näistä asioista, niin kuulemma samaa lääkettä saattoivat jotkut osastolla käyttää isompaakin annosta, eikä heille taas tullut tuota lamaavaa vaikutusta.



Mutta toisaalta osasto oli kuitenkin ihan hyvä kokemus, se antoi myös meille vanhemmille tavallaan hengähdystauon, kun pystyimme olemaan suhteellisen varmoja, että lapsi on niin niin turvallisessa paikassa kuin mahdollista. Sen jälkeen myös avohoitokuviot ovat sujuneet paljon paremmin, siinä kyllä henkilökemiatkin tekevät paljon.