Lue keskustelun säännöt.
Uskoontulo
04.04.2011 |
Itse en millään halunnut tulla uskoon, koska minulla oli tosi nukkavieru kuva kristityistä. Luulin että joudun heittään indie musan roskiin ja vetämään päälleni säkin, vaikka opiskelin visuaalista alaa. SIlti mussa oli tyhjyys.
Sanoin Jumalalle, Jeesus, jos sä oot olemassa niin johdata mun elämään sellainen ihminen, joka ei edusta mun surkeeta kuvaa kristityistä. Sellainen, joka elää sun sanassasi, mutta on luova. Et kai sä kiellä ihmistä olemasta luova? Jumala on kaikkein luovin. jos sen teet niin seuraan sua ja tahdon tehdä parannusta käytöksessäni ja elämässäni, mutta jos kaikki kaunis ja visuaalinen otetaan multa pois, niin otetaan myös lahja jonka annoit."
Sitten tapasin sellaisen ihmisen, jonka olemus oli ihan eri kuin muilla, itsevarma ja kiltti, ei itsekäs ja perhe oli hänelle tärkein. Hän oli vaatesuunnittelija ja hänen perheensä aivan mahtava. Ajattelin että haluan tuollaisen perheen, voiko noin hyviä miehiä olla kuin hänellä oli?
Niillä oli kotona "seurakunta" eli perheenä kokoonnuttiin ja luettiiin raamattua ja rukoiltiin, tämä siksi kun kyseisellä paikkakunnalla ei ollut muuta kuin katolinen kirkko(ulkomaat) Mut kutsuttiin sinne ja tuntui hyvältä tehdä uskon päätös. En tuntenut mitään kummaa, mutta sen jälkeen mun käytös muuttui täysin ja olin niin janoinen raamatun suhteen että luin sen alle puolessa vuodessa. Aattelin että Jeesus oli siisti tyyppi, haluan tuntea sen paremmin.
Jumala vastasi pyyntööni ja myöhemmin osoitti olevansa olemassa ihan oikeasti. Lopetin hetkessä baarissa notkumisen ja seksisuhteet siihen ekaan rukoukseen,mutta olen toteuttanut itseäni luovasti ja pitäytynyt suhteista ja hokenut Jumalalle että johdata mulle se mulle oikea ihminen. Tähän meni 3v, olin yksin, mutta en yksinäinen. Sain rauhassa kasvaa ja eheytyä, tiesin mitä halusin ja vähempään en tyytynyt. Sain ihanan liiton.
Jumala on hyvä kun kuuntelee häntä. Jos olen tehnyt väärin ja langennut, tulee tosi huono omatunto. se on vahvistunut uskossa. Silloin osaa pyytää anteeksi ja
pyrkiä parempaan. Baarissa olo oli minulle joka viikonloppuista. Baarit itsessään ei ole musta paha asia, mutta jos sillä on yliote tai se saa tekemään huonoja asioita niin sit se on. Nykyisin käyn siisteissä baareissa juomassa alkoholittomista drinkeistä ja nauttimassa hienosta sisustuksesta.
Musta tuntuu aina tosi oudolta kun ihmiset pitää kristittyjä niin vammasen tyylittöminä, vanhan aikasen aj sellasena et kaikki on syntiä. Mun ystäväpiirissä ei ole yhtään sellaista tyyppiä. Onko niitä jossain itäsuomen tuppukylissä?
Sellainen kartkottaa ihmiset seurakunnista. Meillä sanotaan ,että toteuta ittees, käytä Jumalan lahjoja oikein ja hyvään.
Kommentit (10)
itse olen tullut uskoon, mutta en ilmeisesti vielä tarpeeksi, kun en pääse eroon tietyistä paheistani eli tupakasta ja alkoholista.
En tosin käy seurakunnissa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on yksi luova ihminen, joka on ajatellut jossain määrin samoin kuin sinä. Olen jossain määrin uskossa, mutta jotenkin silti maallinen, eli usko ei ole mulle niin elävää. Seurakuntayhteys puuttuu, kun ei innosta käydä kirkossa, eikä koe saavansa Jumalanpalveluksista (ev.lut) oikein mitään irti. Olen kokeillut helluntaisurakuntaa, ja se taas tuntui vähän liian oudolta mulle, siis kielilläpuhumiset yms. Oikeastaan ainoat asiat, jotka pitävät mua lähempänä Jumalaa, on hengellinen kirjallisuus, musiikki ja rukoilu, silloinkun muistaa ja jaksaa..
Itse olen vähän liikkunut vähän toiseen suuntaan, siis ainakin osittain luopunut uskosta. On uskossa paljon hyvääkin, tiedän että se antaa monille erittäin syvän merkityksen elämään. Itse olen vain kyllästynyt ja pettynyt moniin juttuihin. Pohdin parhaillaan, olisiko uskolla vielä jotain minua varten.
Ainakin niissä piireissä joissa itse liikuin, ei ollut mitään nukkavieruja nutturapäitä, vaan hyvännäköisiä, monilla aloilla menestyviä ihmisiä. Vähän ehkä liiankin elitististä porukkaa minusta, varmasti sellainen tietty menestypaine karkotti monta "vähemmän onnistunutta" yksilöä pois seurakunnasta. Surullista sinänsä.
Minusta muuten alkoholissa ja tupakassa ei ole uskon kannalta periaatteessa mitään väärää. Tupakkaa en ole koskaan polttanut, alkoholia käytän niukasti. Kohtuukäyttö on minusta ihan ok ja useimmat tuttavanikin ovat tätä mieltä. Tietysti jos viinan kanssa on ongelmia, on parempi olla ilman, mutta tämähän pätee kaikkiin ihmisiin uskonnosta riippumatta. :)
Oletko Suhe:ssa käynyt?
tai risteyspaikka, Filadelphia (tai miten se kirjotetaan?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seurakuntaan. Ortodoksisuus houkuttelee, mutta olen varmaankin liian syntinen mihinkään hyviin piireihin.
seurakuntaan. Ortodoksisuus houkuttelee, mutta olen varmaankin liian syntinen mihinkään hyviin piireihin.
Lestadiolaisuutta, helluntailaisuutta tms. taas en suosittele jos olet kovin syntinen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ite olen helluntailaisten kanssa tullut hyvin juttuun, käyn epäsäännöllisesti. Eivät ne minun asioita tiedä eikä ne niille kuulu. Jumalan sanan taki välillä käyn. Joskus aikoinaan alkoivat jossain olla liiankin kiinnostuneita. Otin rutkasti välimatkaa. On siellä fiksuakin porukkaa.
Jos joku on kova tuomitsemaan niin olen sitäkin enemmän vain oma itseni, siinäpähän tuomitsee. Jokainen tekee joskus virheitä. En välitä muiden puheista.
kerran oli baarissa uskisbileet. Oli tylsää kun eivät mua ulkomaalaisena ottaneet mukaan (briteissä) joten juttelin yhen tyypin kans ja sanoin että mennään toiseen mestaan kun nää on tämmösiä. Heti lähti juoru kiertään kun vieraan miehen kanssa menin eri mestaan. Mä vähät välitin kun tärkeintä on että itse tietää mitä on tekemässä ja on välit Jumalaan selvät. Paskaako näistä.
että ortodoksisessa kirkossa ei edes keskustella sellaisista harhaopeista kuin vaikkapa naispappeus, puhumattakaan homosuhteiden hyväksymisestä, niin...
Ortodoksisuudessa saa käsittääkseni olla sellainen kuin on
thumbs up