Avustiko vanhempasi sinua kun opiskelit ja asuit muualla?

maksoivat opiskelija-asunnon vuokran.

Ei muuten. Nyt tytär ei edes tule käymään opiskelupaikkakunnaltaan, ellei hänen matkojaan makseta ja lisäksi anneta runsaita taskurahoja - sen lisäksi, että hän onnistuu kuukausittain ruinaamaan muutenkin muutaman satasen.

sitten kun tulin kesätöihin kotipaikkakunnalle, piti kotiin maksaa ruuasta ja muista kuluista. Silti oli opiskelupaikkakunnan vuokrakämppäkin maksetavana. Ei paljoa jäänyt säästöön talvea varten, piti ottaa lainaakin.

Vanhemmillani oili ollut varaa, heistä tämä oli hyvä tapa opettaa rahankäyttöä, ja pöh sanon minä.

Pari kertaa maksoivat opintolainan korot, mutta pääsääntöisesti tulin omillani toimeen.



Mulla oli kyllä opiskelukavereita, joille vanhemmat maksoivat asunnon ja antoivat kuukausirahaa, jottei tarttisi ottaa opintolainaa. Samat ihmiset sitten ihmettelivät, miten mulla ei ollut ikinä rahaa tehdä mitään "kivaa".

vuokrasta sen osan joka jäi kun siitä vähensi asumistuen ja satunnaisesti vähän ekstraa jos oli suurempia menoja.

Olen ainoa lapsi. Ja opiskellessa sain tukea aina kun sitä tarvitsin. Olen kuitenkin huono pyytämään ja pyydän oikeasti vasta sitten, kun on tosissaan tarve. Eivät vanhempanikaan ole mitään hyvätuloisia koskaan olleet, pelkkiä duunareita. Ja isäni on vasta nyt 55-vuotiaana saanut vakituisentyön, äidilläni sitä ei ole vieläkään. En siis mielelläni heiltä rahaa pyydä.

Eli olimme säästäneet nuorellemme pesämunan, joka hänen omien kesätyöansioidensa kanssa teki jo päälle kymppitonnin. sitten maksoimme hänen valitsemansa huonekalut ja tarvikkeet omaan kämppäänsä ja ruoat, jotta pääsi alkuun. Sen jälkeen olen maksanut esim. kalliita lääkkeitä, joita on joutunut syömään. Jouluna annoimme rahaa, ja ehkä muutama matka kotiin on maksettu. Muuten on joutunut elämään opintotuellä, lainaa ei ole ottanut, kun on säästöjä, jiohin tosin ei ole tarvinnut pahemmin kajota. Olenko liian pihi? Pitäiskö antaa kuukausittain jokin summa vielä?

Olen ainoa lapsi. Ja opiskellessa sain tukea aina kun sitä tarvitsin. Olen kuitenkin huono pyytämään ja pyydän oikeasti vasta sitten, kun on tosissaan tarve. Eivät vanhempanikaan ole mitään hyvätuloisia koskaan olleet, pelkkiä duunareita. Ja isäni on vasta nyt 55-vuotiaana saanut vakituisentyön, äidilläni sitä ei ole vieläkään. En siis mielelläni heiltä rahaa pyydä.

vasta nyt tuon ikäiset saaneet vaki työn? Eikö 80-luvulla ollut töitä vai..ja en ilkeästi tätä vaan ihan uteliaisuuttani

..noin 25.000 € ja taidamme antaa sitä vähän kerrallaan. Emme halua, että hän joutuu ottamaan lainaa.

eivät avustaneet, omillaan piti pärjätä siitä lähtien kun lähdin 18v ikäisenä kotoa.

Vanhempani olivat säästäneet lapsilisäni oikeastaan kokonaan ja sain ne käyttöön opiskelemaan lähtiessäni. Lisäksi sain opiskeluaikana kotona käydessäni silloin tällöin rahaa ja ruokaa sain mukaan niin paljon kuin jaksoin syödä. He ovat olleet muuttoapuna, ostaneet mm. pesukoneen yms.



Vieläkin saan syntymäpäivänä ja jouluna rahaa useamman satasen - tonnin ja 3 vuoden välein 3999e. He tietävät etten rahoja tarvitse, sillä minulla on ok-palkkainen työ, mutta heillä on varaa tällaiseen avustamiseen. Molemmat ovat olleet ikänsä työelämässä, asuneet äitini kotitalossa (ei lainaa), saaneet perintöjä jne. Myös veljeni saa saman verran avustusta.



Olen todella kiitollinen vanhemmilleni ja jos he jostain syystä tarvitsisivat rahallista apua minulta, auttaisin välittömästi!

Olen ainoa lapsi. Ja opiskellessa sain tukea aina kun sitä tarvitsin. Olen kuitenkin huono pyytämään ja pyydän oikeasti vasta sitten, kun on tosissaan tarve. Eivät vanhempanikaan ole mitään hyvätuloisia koskaan olleet, pelkkiä duunareita. Ja isäni on vasta nyt 55-vuotiaana saanut vakituisentyön, äidilläni sitä ei ole vieläkään. En siis mielelläni heiltä rahaa pyydä.

vasta nyt tuon ikäiset saaneet vaki työn? Eikö 80-luvulla ollut töitä vai..ja en ilkeästi tätä vaan ihan uteliaisuuttani

Ja työ on aina ollut sesonkiluonteista. Tosin aina ovat taitaneet muuten töissä olla, mutta paikka on vaihtunut usein. Isäni on rakennusalan ihminen ja äitini oli ensin maatalouslomittaja ja nyttemmin laitosapulainen.

tulemalla hätiin tarvittaessa ja tuomalla tuliaisia. Muutin kotoa pois samalla kun sain lapsen (yksin) ja lapsen ollessa vuoden iköinen, aloitin opiskelun.



Lukioajan maksoin itse käymällä töissä, ammattiin opiskelun ottamalla opintolainaa.

miksi muka vielä enemmän pitäisi?

Itse sain isovanhemmiltani joka kuun alussa 1000mk (oli muuten suuri raha, opintotuki oli jotain 200-400mk). Vanhemmat kantoivat ruokaa ja ostivat jotain tarpeellista, imuria, keittiötavaraa jne.



Nälkää en nähnyt ja opiskeluaika oli ihan kivaa, ei tullut otettua opintolainaa. Nykyään olen säästäväinen ihminen, palkasta jää aina säästöönkin. Mutta jotain omaa vastuuta opiskelijallekin todella pitää jättää, ainakin on menestyttävä opinnoissa. Ettei vaan jää helpon rahan takia kaljaa kittaan kämpilleen.

Eli olimme säästäneet nuorellemme pesämunan, joka hänen omien kesätyöansioidensa kanssa teki jo päälle kymppitonnin. sitten maksoimme hänen valitsemansa huonekalut ja tarvikkeet omaan kämppäänsä ja ruoat, jotta pääsi alkuun. Sen jälkeen olen maksanut esim. kalliita lääkkeitä, joita on joutunut syömään. Jouluna annoimme rahaa, ja ehkä muutama matka kotiin on maksettu. Muuten on joutunut elämään opintotuellä, lainaa ei ole ottanut, kun on säästöjä, jiohin tosin ei ole tarvinnut pahemmin kajota. Olenko liian pihi? Pitäiskö antaa kuukausittain jokin summa vielä?

on ihan oikein, ettette automaattisesti maksa jotain kuukausirahaa, jolloin nuori oppii, että se tulee automaattisesti. Kun sen saa joskus tarpeeseen ekstrana, se tuntuu paljon kivammalta.

Kun opiskelin n. 10 vuotta sitten, mun vanhemmat makso muistaakseni mun junalipun n. kerran kuussa (matka 500km/ suunta, opiskelijahinta n. 50e edestakas siihen aikaan). 20v vanha auto oli niitten entinen ja siihen ne makso vakuutukset ja jos mulla oli jotain lääkärikäyntejä, ne käski mennä yksityiselle ja sano, että maksaa. Musta toi oli tosi reilua, että auttavat, mutta eivät kaikkea.

Nyt meillä 2 muksua ja kun olen hoitovapaalla, ovat maksaneet meidän koiran (otettu aikanaan mun lapsuuden kotiin) ruuat, lääkärit ja lääkkeet (vanha koira, 12v, syö nivelöljyä ym). Ja kun pienemmälle ei saatu vakuutusta ja ollaan nyt jouduttu juoksemaan kuukauden sisään 3x korvalääkärissä ja lääkkeineen on maksaneet reilu 400e, ovat maksaneet siitä noin puolet. Myös mun hammashoidon yksityisellä ovat maksaneet. En ole kertaakaan pyytänyt, mutta ovat sanoneet, että auttavat mielellään tällaisissa "ylimääräisissä, pakollisissa menoissa". Musta tuntuu kivalta, että auttavat noin, mitään kiinteää kuukausiavustusta en haluaisi. Toi lääkärijuttukin on aika iso paukku hoitovapaalla, kun tulee kuukauden sisään ja ilman, että sitä on voinu ennakoida.

Mun vanhemmat avustivat myös kun opiskelin 5 vuotta yliopistossa. Heille oli tärkeää, että ei tarvitsisi nostaa opintolainaa, koska opiskelujen jälkeen kuitenkin olisi luvassa asunto- ja autolainat. Ja hyvä niin.



Olen aina ollut perusluonteeltani nuuka. Lukioaikaiset kesätyöpalkat säästin. Lisäksi vanhemmat oli säästäneet mulle lapsilisiäni muutaman vuoden ennen kuin lapsilisä loppui ja sain ne rahat, kun lähdin opiskelemaan.



Lisäksi antoivat joka kuukausi 1000mk eli 165 euroa rahaa elämiseen.



Ostivat myös satunnaisesti ruokaa, ukn kävivät kylässä sekä isompia vaatehenkintoja kuten talvikengät tai talvitakin, kun niitä tarvitsi.



Jossain vaiheessa tapasin tulvat mieheni ja hänellä oli sama käytäntö.



Kun valmistuimme meillä ei ollut yhtään opintolainaa. Olimme opiskeluaikojen kesätöistä + lukuvuoden aikaisista töistä yliopistolla saaneet säästöön niin paljon, että ostimme valmistuttuamme velattoman uuden auton.



Ja toki ostimme ensiasunnonkin, johon otimme 150 000 lainaa.



Tästä on nyt 10v aikaa =)

tai ehkä sitä :D

omistusasunto heillä , molemmilla vakityö, ei suurempia kuluja. Eivät avustaneet opiskellessa, eivätkä avustaneet myöskään lapsen syntyessä, jos hoisivat pari kertaa vuodessa sairasta lasta kun oli pakko päästä luennolle tms niin sitä kyllä jauhettiin.



Odottivat varmaan että pyytäisin ja tunnustaisin miten helvetin huonon miesvalinnan tein. No sitä saavat odottaa hautaan saakka.

Äitini maksoi asuntoni vuokran kaksi ekaa opiskeluvuotta. Välillä antoi myös ekstrarahaa.

Äidilläni on taito, kuluttaa rahaa. Olipa minkälainen summa hyvänsä, minkälaiset olosuhteet tahansa, vaikka autiolla saarella, kuluu hetkessä, isommankin omaisuuden verran varoja.