Miten äitisuhteesi muuttui, kun sinusta tuli äiti?

Äidistä on ollut iso tuki ja apu omaan äitiyteen. Äiti on kiinnostunut lapsenlapsistaan ja myös hoitaa heitä mielellään. Hänen kanssaan on myös kiva jutella äitiyden pulmakohdista.



Varjopuolena on se, että tietyt äidin piirteet ovat alkaneet ärsyttää hirveästi. Hän on turhankin kova puuttumaan asioihin ja esim. kasvattamaan lapsiani minun "ohitseni". Olemme ottaneet tästä äidin kanssa yhteen aina välillä.

Olen varma, että suhde olisi lähentynyt entisestään. Olisin ymmärtänyt äitiä paremmin, olisi ollut joku, johon turvata missä tahansa asiassa. Joku, jolta olisi voinut kysyä mitä vaan ja joka olisi aina hoitanut lastani ilolla. Toivon olevani samanlainen äiti kuin oma äitini.

Hyvä suhteemme oli alkujaankin, mutta ymmärrän äitiäni paremmin nyt kun tiedän miten mutkikasta ja monimuotoista äitiys on. Ei ole helppoa tehdä valintoja lasten, perheen, parisuhteen ja itsen parhaaksi yhtä aikaa. Toivon olevani monella tapaa äitini kaltainen äiti, vaikka toivon myös pystyväni viilaamaan joitain kohtia. Virheetön ei kukaan voi äitinä olla, ja kasvaminen aikuiseksi on jokaiselle lapselle jossain määrin kivuliasta.

kun näin äitini hoitamassa lapsenlapsiaan.

Oma äitini asuu melkein 400km päässä, joten todella harvoin nähdään edelleen.

Silloin kun ovat käymässä täällä on äidistä suuri apu, mutta jos menemme käymään entisellä kotipaikkakunnallani on äidilläni niin paljon vapaa-ajan harrastuksia töiden lisäksi että menee mieluummin sinne kuin peruisi ja olisi minun tai lapsenlapsensa kanssa.

Lisäksi äitini on todella paljon enemmän nykyään kiintynyt poikaani eikä minulla ja äidilläni enää niin paljon yhteisiä juttuja ole koska olen jäänyt itse hieman taka-alalle tässä kaikessa.

Toivoisin äidiltäni enemmän aikaa myös minulle ja että voisi jotkut harrastukset perua silloin kun olemme menossa käymään (kerran 4-5kk välein).

Ihmettelin esikoista odottaessani sitä kun neuvolantäti jauho tästä samasta asiasta joka herran neuvolakäynnillä. Kyseli ja kertoi, miten se suhde omaan äitiin pitäisi muuttua ja miksi.



No ei muuttunut miksikään, ei parempaan eikä huonompaan..

Isäsuhde kyllä muuttui.



Ymmärsin vasta myöhemmällä iällä, millainen isäni oli ja on nykyään lapsenlapsilleen.



Isästäni tuli seitsenkertainen vaari 82-vuotiaana pari vuotta sitten. Hän on käsittämättömän ihana ja lapsirakas ihminen. Hän ei koskaan hermostunut meihin lapsiin - ei ikinä. Päinvastoin, hän leikki kanssamme ja osallistui hoitoomme ja harrastuksiin.



Arvostan häntä päivä päivemmältä enemmän - etenkin kun näen hänen lehmänhermonsa 2-vuotiaan taaperoni kanssa. 84-vuotias teräsvaari jaksaa touhottaa pienen kanssa.



Hän kertoo itse hoitaneensa 14 vuotta nuorempaa pikkusiskoaan innoissaan. Hoivamies. Ihana isä.