Annatteko lapsenne olla vähän "outo"
vai yritättekö suitsia sitä. Mun eskari-ikäisen lapsen outoja tapoja on se että se hyräilee koko ajan itsekseen. Ja pomppii joka paikkaan. Se on pienikokoinen ja etenee hyvin usein silleen vuoropolvennostoilla (tietty en anna pomppia jos on vaara törmätä ihmisiin). Mietin että pitääkö mun sanoa noista sille vai antaako olla. Onhan se vielä aika pieni.
Kommentit (17)
Tollasiahan ne on. Ei mitään outoa.
Muita ticcejä sillä on kyllä enkä niistä huomauttele. Mutta enpä ole tullut ajatelleeksi että hyräilykin olisi. Tai sitten pomppimalla käveleminen. ap
kertoohan tämä palstailunikin sen:)
on suorastaan superkummallinen:) Ja saa ollakin, suututtaa ajatuskin siitä, että lasten pitäisi olla samasta muotista veistettyjä. Hyvät käytöstavat kunniaan on minun mottoni, muuten antaa kaikkien kukkien kukkia.
pomppii, hyppii, huutelee, karjuu kun juoksee, heiluttelee käsiään jne.
Annan olla lapsi, senkun hyppelee :)
voivat olla tuollaisiakin
Tai omaa kokemusta? Kai nuo lakkaa itsekseen sitten jossain vaiheessa.
Tuollaisia ne ovat. Olen ekaluokan ope, ja monet kerrat katselen ihania oppilaitani, jotka tehtäviä tehdessään touhuavat niin lapsimaisia juttuja: kaivelevat nenää, hyräilevät, tekevät jänniä ilmeitä, haaveilevat, tutkivat kynnenalusiaan tai ihan mitä tahansa muuta jne. Lapset vaan on sellaisia.
"Nykimishäiriö voi ilmetä myös äänioireina kuten niiskutuksena, rohinana, yskimisenä, viheltelynä, ääntelynä joka muistuttaa koiran haukkumista tai sylkemisenä. Monimuotoiset nykimiset ovat useiden lihasryhmien laajoja, perättäisiä liikkeitä, esimerkiksi hyppely ja tanssimaiset liikkeet."
Oma lapseni esim. hymähtelee ja luin ticien ilmetessä, että voi olla melkein minkälaista vain toistuvaa tekemistä, esim. hihojen syömistä.
"Nykimishäiriö voi ilmetä myös äänioireina kuten niiskutuksena, rohinana, yskimisenä, viheltelynä, ääntelynä joka muistuttaa koiran haukkumista tai sylkemisenä. Monimuotoiset nykimiset ovat useiden lihasryhmien laajoja, perättäisiä liikkeitä, esimerkiksi hyppely ja tanssimaiset liikkeet."
Siis kun mun lapsi on vielä niin vauva jotenkin ja mietin tosiaan että pitäisikö sitä jo opettaa ihmisten tavoille. Ettei ihmiset tapaa marketissa hyräillä itsekseen tai pomppia autolta marketin ovelle. Sit taas jotenkin surettaa sanoa sille noista. En tiedä mikä siinäkin on. Voihan sitä sanoa nätistikin, mutta silti. Katson nyt vielä vähän aikaa vaikka itseä jo pikkusen nolottaa välillä. ap
ja vähän olen sitäkin mieltä että äidinvaistosi on ihan oikeassa, kun varoittaa sinua tekemästä lapsesta liian itsetietoista liian varhain.
Jos lapsen outo käytös olisi sellaista, että se häiritsisi tai loukkaisi muita tai olisi muten tosi sopimatonta (vaikkapa omien intiimialueden koskettelua), siitä sanoisin mutta silloinkin hienotunteisesti ja nolaamatta.
ja vähän olen sitäkin mieltä että äidinvaistosi on ihan oikeassa, kun varoittaa sinua tekemästä lapsesta liian itsetietoista liian varhain.
Jotain tällaista kai toivoinkin kuulevani. ap
diagnoosi?? HULLUA!!
Että oikein Tic oireita? :D
Lapset käyttäytyät lapsille kuuluvin tavoin ja terve, NORMAALI lapsi käyttäytyy kuten ap:n lapsi.
Tässä ketjussa mainituista tavoista meidän eskari-ikäinen kaivaa antaumuksella nenäänsä ja syö räkäänsä. Sanon asiasta kymmeniä kertoja päivässä, mutta ei tuo tapa silti tunnu lähtevän. Hyvä jos ei haittaa.
Pojallamme on erikoisia tapoja, jotka ovat juuri niitä ticcejä. Hymisee, heiluttaa nenäänsä ja räpsyttelee silmiään. Noista olemme puhuneet, mutta niitä ei oikein voi estääkään. Eskarikaverit ovat niitä ihmetelleet, joten eivät ne nyt ihan tavallisia ole. Ohimeneviä toivottavasti silti.
tavat tulee opettaa, joka paikassa ei ole ok loikkia ympäriinsä ja hyräillä. Mutta annan lapsen olla todellakin oma itsensä. Minä olen transsukupuolisen lapsen äiti, joten on tässä ollut opettelemista. Nyt lapseni jo 11v, mutta kauhulla odotan murkkuikää :0
Tollasiahan ne on. Ei mitään outoa.
Meillä toinen lapsi hyräilee ja puhuu itsekseen koko ajan ja syödessään hokee jatkuvasti "namnamia". No, ikääkin on vasta 4, joten siitä vaan. Syksyllä kouluun menevä poika ei ikinä kävele normaalia kävelyä, vaan etenee jollain muulla tavalla. Kiipeilee pitkin aitaa, pompii katukiveltä toiselle, kävelee takaperin, juoksee tms. Ja puhua höpöttää samalla taukoamatta. Mutta tuollaisia ne on aina olleet. En ole koskaan ajatellut, että lapsissani olisi jotain outoa. Korkeintaan keskimääräistä enemmän energiaa. :)
eikä niistä saisi huomautella