Te, joilla on hyvä parisuhde!

Lähtökohta hyvälle parisuhteelle on sitoutuminen siihen. Olemme olleet toisillemme uskollisia (joo, tähän varmasti moni ajattelee että mistä sen tiedän) mutta ellei mies petä minua päivällä töissä joissa on vain muita miehiä töissä, niin tosiaan voin olla 100 % varma, että on uskollinen. Mieheni halveksii/inhoaa parisuhteessa olevia miehiä, jotka kehuskelevat miesporukassa "valloituksillaan". On vain sen tyyppinen ihminen, kaikki miehet eivät ole kovia naistenmiehiä, vaikka viriili onkin.

Toisekseen mieheni on erittäin tasa-arvoinen ja perhe-keskeinen arvoiltaan. Ollaan yhdessä naurettu, että mieheni on oikea feministi! Tekee siis ruokaa, siivoaa, käy kaupassa, ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin. Nyt on meillä menty kyllä siihen, että minä hoidan siivoukset ja mies lastenhoidot, kaupassakäynnit, ja ruuan;) Mieheni rakastaa ruuanlaittoa ja perheen kanssa touhuamisesta. Hänelle on ihan tervanjuontia lähteä esim. typöporukalla jonnekin iltaa viettämään, esim. virkistyspäivänä. Joten yrittää aina luikahtaa niistä kuin koira veräjästä. Ei vain häntä kiinnosta. On mielummin kotona lasten ja minun kanssa. Yritän välillä häntä pakottaa jonnekin kavereiden kanssa, mutta on sellainen kotihiiri, että ei jaksa vain lähteä. Tietty ikäkin varmaan vaikuttaa kun on jo + 40 vuotias. Sitten meillä on se, että viihdytään keskenään vain niin hyvin, nauretaan yhdessä paljon mieheni leukailuille, ja meillä on paljon sellaisia sisäpiirin vitsejä, jotka vain meidän perhe tajuaa. Mieheni on myös hellempi ja fyysisempi kuin minä, halaa ja pussaa paljon, enemmän kuin minä (hävettää myöntää). Ja osoittaa muutenkin rakkauta paljon teoilla, ja sanoilla. Yleensä hän aloittaa jollain hellittelyllä, ja sitten minä muistan sitten kertoa kuinka paljon välitän. Eli tämä kyllä nolottaa minua.

Mieheni osallistuu todella paljon kotitoihin ja kaikkeen lapsiin ja kotiin liittyvaan, mielestani ne ovat ihania rakkauden osoituksia :).

Aamu- ja iltapusut, halit silloin talloin paivan aikana. Joustaa, kuuntelee, keskustelee. Iltaisin silittelemme toisiamme kun katsomme tv:ta.

Olkaa onnellisia.

7 vuotias lapsi ja toinen syntyy kesällä.



Mies hassuttelee ja puhuu lempinimillä, sellaista kahdenkeskistä sisäpiiriläppää. Molemmat tekee sitä, meillä aika musta huumorintaju molemmilla.



Mies silittää illalla nukkumaanmennessä selkää ja niskaa, samoin aamuisin silittelee ja hieroo. Tuo aamukahvin ja voileivät minulle pöytään minulle.



Kahdenkeskistä aikaa on työmatkat (1,5-2 tuntia) päivässä, kuljetaan kimppakyydillä. Silloin keskustellaan. Iltaisin kahdenkeskistä aikaa 1-2 tuntia sen jälkeen kun esikoinen mennyt nukkumaan ja riippuen tietysti siitä kuinka kauan itse ollaan hereillä. Arki-illat menee aika lailla kuitenkin netissä/televisiosarjoja seuraten. Kesällä taas puutarhahommissa.



Yksi ilta-yö kuukaudessa-kahdessa ollaan kahdestaan kotona tai joskus hotellissa. Esikoinen silloin jommassa kummassa mummolassa yökylässä. Noina iltoina/öinä yleensä käydään ravintolassa syömässä, leffassa/teatterissa tai sitten vain ollaan kotona saunotaan ja ollaan vaan.



Minusta hyvän parisuhteen avain on, ainakin meillä, hyvä keskusteluyhteys, samanlainen huumorintaju, luottamus, molemminpuolinen avoimuus ja suvaitsevaisuus toisen "huonoja" ominaisuuksia kohtaan. Esim. minä saan olla just niin räiskyvä kuin olen, mies taas toivoton aikataulujen kanssa. Kestämme toistemme epätäydellisyyden.



Luottamus ei tarkoita vain uskollisuutta vaan myös molemminpuolista luottamusta toisen kykyyn hoitaa arjen asioita ja tehdä päätöksiä silloinkin kun itse siihen pysty tai ei vain satu olemaan paikalla.

mutta ei se ole koskaan vaatinut mitään taikatemppuja eikä mitään erityistä huomioimista. Se on vaan sitä että meillä arki on mukavaa ja sujuvaa. Huomioiminen meillä on sitä että esim. kosketetaan toisiamme ohimennen päivän aikaan, illalla katsotaan telkkaria samalla sohvalla ja jutellaan.

Ei tapella pienistä asioista, eikä koskaan mennä nukkumaan vihaisina. Ollaan opittu suhtautumaan asioihin positiivisesti ja viljellään paljon huumoria. Meillä ihan omat vitsit keskenämme.

Mies halailee, suutelee ja pitää muutenkin päivittäin hyvänä, minä samoin miestä. Yöt nukumme kiini toisissamme ja seksiä on 3-7 kertaa viikossa. Keskustelut sujuvat ja arki ja lapset hoidetaan yhdessä tasavertaisesti. Järjestämme toisillemme myös omaa aikaa harrastusten tai ystävien merkeissä. Yhteistä aikaa on iltaisin lasten nukkuessa ja useamman kerran vuodessa viemme lapset isovanhemmille ja vietämme iltaa/yötä yhdessä.

Aika on mennyt siivillä. Olemme vaan niin leppoisia ja sopuisia ihmisiä. Illalla halitaan sohvalla, jutustellaan mukavia ja arvostamme toisiamme. Minä arvostan miehen ahkeruutta ja energisyyttä touhuilla lasten kanssa. Mies taas arvostaa mun akateemisia kykyjä ja sivistystä. On mieskin sivistynyt, mutta minä olen sellainen suuri maailmanparantaja ja ainainen uusien asioiden opiskelija. Kumpikin tykätään remontoida, parannella pihaa ja unelmoida elämästä palmun alla.:)



Meitä on siunattu helpoilla lapsilla, niin ei sekään ole liikoja päätä kiristänyt.

Yhdessä ollaan oltu 24 vuotta.

Ja tuntuu, että suhde vain paranee.



Mieheni antaa aamupusun lähtiessään töihin, ja töistä tullessan antaa pusun, iltapusu.

Hän tekee valmiiksi ruokaa jos olen myöhään töissä, tarvittaessa muitakin kotitöitä. Kahdenkeskistä aikaa ei ole mielestäni koskaan tarpeeksi. Käymme lenkillä yhdessä, siinä samalla on helppo jutella päivän asioita.

ja useimmiten pariuhteemme tuntuu hyvältä ja seesteiseltä. Toki ankeampiakin kausia on ollut.



Jaamme samat arvot, ymmärrämme toisiamme monella tapaa, toisen kosketus on kunnioittavaa. Nauramme yhdessä samoille asioille, olemme toistemme tärkeimmät ystävät.

Kommentit "mies auttaa kotitöissä pyytämättä" on kyllä ihan kuraa! Ei MIES mitään auta, vaan tekee perus duunia, eikä perusuorituksesta tarvitse kehua. Kyllä sille kotityöt kuuluu yhtä päljon kuin naiselle.