Erikoinen ongelma.
Olen vakaassa, hyvässä parisuhteessa elävä nainen. Saan mieheltäni kehuja, hellyyttä ja ylipäätään kaikkea sitä, mitä hyvässä parisuhteessa tarvitaan. Viime aikoina minua on kuitenkin alkanut vaivata jonkin asteinen haluttomuus ja miehen seksuaalisen kiinnostuksen osoitukset lähinnä ahdistavat minua :( Ja ei, rakastan kyllä miestäni ja haluan vakaasti pysyä yhdessä hänen kanssaan. Jokin minussa laukaisi haluttomuuden, mutta en tiedä, mikä ja miksi. Hormonaalista ehkäisyä en enää käytä, kuten en muitakaan lääkkeitä.
Elämässäni oli joskus aika, jolloin yritin paikkailla huonoa itsetuntoani hakemalla miehiltä hyväksyntää yhden yön juttujen ja seksin avulla. Nyt koen toisinaan katumusta näistä seikkailuista. Voisiko ahdistukseni seksiin liittyen johtua siitä, että miellän seksin nyt kielteisenä asiana menneisyyden kokemusteni takia, vaikka sen pitäisi olla ihana asia oman rakkaan kanssa?
Toisaalta kaikkialla myös toitotetaan seksin tärkeyttä ja vannotetaan, että mies menee vieraisiin, jos vaimo pihtaa. Ehkä näinkin, mutta tämänkaltaiset keskustelut saavat minut ahdistumaan entisestään. En myöskään koe haluttomuutta jatkuvasti, vaan kiihotun esimerkiksi eroottisista novelleista ym. Jos jollakin on samantapaisia kokemuksia, niin lukisin niitä mielelläni.
Kommentit (4)
Luulen sen johtuvan parisuhteemme ongelmista. Miesystävä ryyppää liikaa. Aina ryyppyputken jälkeen olen jotenkin niin ärsyyntynyt häneen, ettei kiinnosta. Koen miesystäväni lähentelyt joskus jopa ällöttävinä. Sulla ei tätä ongelmaa ole, joten olisiko kyse vain suhteen muuttumisesta vakaammaksi? Ensi-ihastus on mennyt ohi ja olette kai tottuneet toisiinne?
Minäkin olen harrastanut erilaisia yhden yön juttuja, myös pettänyt miesystävääni useammin kuin kerran. Yhdestä kerrasta hän tietää.
Mutta en nyt jaksa menneitä muistella, yritän suuntautua tulevaisuuteen.
Voitteko puhua asiasta miehesi kanssa?
...suoraan, että minua ei huvita ja etten oikein tiedä mistä se johtuu. Kuitenkaan en ole tohtinut ottaa puheeksi aiempia seksisekoilujani, sillä en tiedä miten mieheni niihin suhtautuisi. Vaikkakin hän hyväluontoisena miehenä luultavasti ymmärtäisi, sillä se on elettyä elämää.
Ehkä kyse tosiaan on myös tottumisesta ja siitä, etten ehkä alunperinkään ole ollut mikään "seksihirmu". Asia vaan vaivaa itseäni todella paljon ja varmasti myös miestäni, sillä hänelle seksi on paljon tärkeämpää kuin minulle.
ymmärrän sua täysin! Mulla oli erilainen tilanne kyllä, mistä ponkaisin. Mutta jos näin lyhyesti kerron, niin olin alistettu ja hakattu osapuoli ex avioliitossani.
Kun sain oman elämäni takaisin eron jälkeen kokeilin kaikkea. Mulla oli sitä villiä elämää n. vuoden ajan, saattoi olla kaksikin miestä yhtenä päivänä.
Sitten kun löysin sen oikean miehen, kaikki meni aikansa ok. Kunnes, mulla tuli itselläni mieleen nää kaikki mitä olen tehnyt. Minä sitten avauduin miehelleni. Hän ei ottannut sitä kovinkaan hyvin, olimme kuukauden erillään. Hän sitten kuitenkin päätti antaa minulle anteeksi.
Nykyään minulla lähinnä pelottaa näenkö ex panojani. Voin sen suoraan sanoa, etten varmasti muista edes kaikkien ulkonäköä, suurimman osan nimeä edes. Mutta tämä kaikki on opettanut minua. Minulla on nyt mies, jota rakastan ja hän rakastaa minua. Heinäkuussa syntyy ensimmäinen yhteinen lapsikin :)
vai tietääkö sun taustan?
ehkä häneltä vois tulla uusia näkökulmia..