Mä olisin varmasti alkoholisti tai narkkari jos mulla ei olisi lasta.
Pakko myöntää. Olin lapsuudesta ja murrosikäisestä raskaaksi tuloon asti hirvittävän altis houkutuksille, viina, bileet ja vapaus kiehtoi jo alaikäisenä vaikka ekat kännit joinkin vasta 17-vuotiaana. Vedin sekaisin lääkkeitä ja viinaa, päivät olin töissä lukion jälkeen. Joka vkl humalassa. 23-vuotiaana sain lapseni, ja tuntuu että sillon heräsin henkiin ja elämään. Alkoholia otan kyllä edelleenkin, mutta viime vuosina on jäänyt se hullu humaluus, 3-kympin kriisi viimeistään taisi saada aikaan kyllästymisen kaikkeen sekoiluun. Nykyään viihdyn kotona ja toivon toista lasta. Mieheni kanssa olen ollut yhdessä 17-vuotiaasta, monet kriisit on käyty läpi. Nyt on hyvä olla.
Kommentit (2)
En voi ymmärtää miten alkoholi/muut päihteet voi tuoda jollekin sisältöä elämään.
Onneksi olette siis saaneet muuta tarkoitusta elämällenne.
olin masentua ja join usein viikonloppuisin ja jopa viikolla. Löysin miehen, se ei vielä lopettanut juomista mutta raskaus ja vauva pelasti ja nyt olen kohtuu käyttäjä, eli alkoholia aika harvoin enää.