Miksi Itä-Suomi on kauempana Helsingistä kuin Helsinki Itä-Suomesta?
Muutettiin töiden perässä Itä-Suomeen. (Juu, niinkin voi käydä, että joku muuttaa Helsingistä töiden perässä!) Meidän odotetaan reissaavan sukuloimaan Helsinkiin alati, mutta sukulaisia ei meinaa millään saada meille, koska "matkaa on niin paljon".
Miksi näin on? Ja ei, välit sukulaisiin on kunnossa, kaikesta huolimatta. Ei kai ne muuten meitä koko ajan sinne pyytelisi. :)
Kommentit (15)
ja tuttuja ihmisiä siellä. Heillä ei ole ikävä Itä-Suomea. Elämä jatkuu muuten ennallaan. Teitä vain ikävöidään.
Mutta jos heillä on ikävä meitä, mikseivät he voi välillä tulla katsomaan meitä tänne vaan meidän on aina matkattava heidän luokseen?
Teille taas pk-seudulla on muitakin tuttuja kuin perheenne.
Saman ilmiön huomasin, kun muutin Helsingistä Espooseen (hui ku kauas). Kaverit eivät tule Espooseen kylään, kun Espoo on niin kaukana, mutta mun/meidän pitää kyllä kyläillä täältä Helsinkiin.
todella kauas Helsingistä, mutta vierailijoita on piisannut! Tosin vierailut ajoittuvat paljolti kesään, kun ihmisillä on lomaa, mutta kyllä ne vaan jaksavat käydä. Ja mikäs sen kivempaa!
Meidän oletetaan täältä idästä matkaavan sukuloimaan/tuttavia tapaamaan pk-seudulle, mutta kovin nihkeästi he tännepäin tulevat...Emmekä asu missään eristyksissä korvessa, vaan ihan "ihmisten ilmoilla" Lappeenrannassa. Ilmeisesti kuitenkin liian periferiassa näille pk-seutulaisille. Onpa joku joskus tokaissutkin sivistyksen alkavan kehä kolmosen sisäpuolelta...
Luulevatko ne, että ollaan niin maalaisia, että mielellään aina mennään sinnepäin suurkaupunkia ja sen ihanuuksia ihmettelemään??
No jaa, miulle taas koko pk-seutu on yhtä suurta, harmaata ja persoonatonta Helsinkiä.
2. jos lomailen, haluan jonnekin kivaan ja jännittävään paikkaan, en Tornioon, Itä-Suomeen puiden keskelle tai Lappeenrantaan, joka on ihan jees, mutta mielenkiinnoton.
3. Matkustan vaikka persläpeen, jos ystäväni on siellä. Kaverin takia en jaksa vaivautua edes linnanmäelle.
Meidän oletetaan täältä idästä matkaavan sukuloimaan/tuttavia tapaamaan pk-seudulle, mutta kovin nihkeästi he tännepäin tulevat...Emmekä asu missään eristyksissä korvessa, vaan ihan "ihmisten ilmoilla" Lappeenrannassa. Ilmeisesti kuitenkin liian periferiassa näille pk-seutulaisille. Onpa joku joskus tokaissutkin sivistyksen alkavan kehä kolmosen sisäpuolelta...
Luulevatko ne, että ollaan niin maalaisia, että mielellään aina mennään sinnepäin suurkaupunkia ja sen ihanuuksia ihmettelemään??
No jaa, miulle taas koko pk-seutu on yhtä suurta, harmaata ja persoonatonta Helsinkiä.
Minua ei suomalaisissa pikkukaupungeissa kiinnosta juuri mikään. Olen itse asunut sellaisissa. Ouluun, Mikkeliin tai Jyväskylään menen siis vain jos siellä todellakin on ystävä kuten joku jo mainitsikin. Sama pätee taajamiin, harmaita halleja, peltoa ja talousmetsiä vuorotellen, ei kiitos. Itä-Suomeen maalle kauniille paikalle korveen vesisöjen äärelle sen sijaan menen mielelläni vierailemaan vähän vähemmänkin läheisten luo.
Etelästä on kynnys lähteä maakuntiin ja pohjoisesta on ilmeisesti helpompi tulla alamäkeä.
Sukulaiset Itä-Suomesta ei koskaan käy meillä Helsingissä ja me käydään Itä-Suomessa ainakin pari kertaa vuodessa sukulaisten luona. Toiset on liikkuvaisempaa sakkia, toiset ei. ;)
Käydään itä-Suomessa 5-10 krt vuodessa ja aina meille sanotaan, että ette ole pitkään aikaan käyneet. Siellä päässä asuvat saisivat myös kantaa kortensa kekoon. Ärsytti tosi paljon kun lapset oli pienempiä, matkaa kuitenkin nelisen tuntia.
että sinne on pelkkää ylämäkeä ja sieltä Hesaan päin pelkkää alamäkeä. Aattele nyt maapalloa ja sen asentoa. ;-D
Tosiasiallisesti jotku ihmiset ovat vain huonoja lähtemään yhtään mihinkän kotoaan.
Sukulaiset Itä-Suomesta ei koskaan käy meillä Helsingissä ja me käydään Itä-Suomessa ainakin pari kertaa vuodessa sukulaisten luona. Toiset on liikkuvaisempaa sakkia, toiset ei. ;)
Sukulaiset vaan Lapissa ja me Etelä-Suomessa. Tätä on jatkunut jo niin pitkään, ettei yksipuolinen yhteydenpito jaksa kantaa ja suvun nuoremmat ovat jo vieraantuneet toisistaan. Harmi, mutta minkäs teet. Ja silti jaksavat kysellä, ettei ole näkynyt. Onhan se kiva olla kaivattu, mutta jossain menee raja kuinka kauan toinen osapuoli voi yksin hoitaa aina kaiken konkreettisen vaivan näön tapaamisten onnistumiseksi.
tekemistä asian kanssa...