Pystytkö hoitamaan riittävästi ihmissuhteitasi?
Kirkkosisko itse aina välillä tuntee mielipahaa siitä, miten arki kaappaa eikä ehdi tai jaksa järjestää aikaa ystävyyssuhteille tai kauempana oleville sukulaisuussuhteille. Puhun nyt tässä oman ydinperheen ulkopuolisista ihmissuhteista.
Sanotaan, että kalenteri näyttää elämäsi tärkeysjärjestyksen. Tuota totuutta voi olla vähän vaikea katsoa silmiin. Itse en voi kerskua, että kalenteri kertoisi tärkeysjärjestykseni. Liian vähään kykenen. Paljon enemmän haluaisin, että aikani täyttää ystävät ja läheiset, kuin vain työ ja muut velvollisuudet.
Mites muilla? Soimaako omatunto kun soitto ystävälle venyy viikkokausia? Riittääkö esim FB yhteydenpitoon? Vai onnistutteko antamaan riittävästi aikaa ihmissuhteillesi oman perheen ulkopuolelta?
Itse olen järkeillyt sen niin, että nyt kun lapsi on kouluiässä ja pakolliset velvollisuudet vievät ison osan päivästä, en suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä että esim sukulaisia tai ystäviä ei näe niin usein kuin silloin kun olin lapseton. Isovanhemmat haluaisivat, että kävisimme useammin, mutta valitettavasti nykymaailma on niin vaativa, että kaikkea ei vain jaksa. On pakko ottaa aikaa myös levolle. Armon varassa saa olla tässäkin. Joka aamu voi rukoilla, että näytä Jeesus sinä, mikä tänään on tärkeää ja lähetä minut sinne missä minua tarvitaan juuri tänään tai lähetä luokseni ne ihmiset jotka juuri tänään tarvitsevat minua.