Mielipiteitänne kyselen: vaadinko liikaa mieheltäni?

Antakaa tulla mielipiteitänne että olenko liian vaativa vaimo miehelleni, hänen sanojen mukaan valitan ja nalkutan aina ja kaikeasta ja yleisin kommenti jonka hänen suustaan kuulen jos satun pyytämään johonkin apua on "Oliko sulla muuta?"



Sitten näitä meidän taustoja:

Yhdessä oltu 14vuotta, kolme lasta (6-1 vuotiaat) ja neljäs lapsi tulossa .

Mies käy päivisin töissä, itse olen kotona.



*Hoidan kotona kaiken mahdollisen ruuan laitosta, siivouksen kautta lasten kavereille kyläily viemiset.



*Minä kylvetän lapset aina ja yleensä harjaan heidän hampaat, miestä jos pyydän hampaiden harjauksen hoitamaan hän lyö jokaiselle muksulle harjan käteen ja käskee tehdä homman itse.



*Minä olen se joka valvoo yöt kipeiden lasten kanssa, mies ei aamuisin tiedä tuon taivaallista yön itkuista tai hyssyttelyistä, saattaa aamulla kommentoida nuutunutta ulkonäköäni.



*Minä laitan miehelleni eväät töihin ja kun hän palaa töistä on ruoka valmiina odottamassa syöjiä. Useasti myös leivon jotain.



*Mies tykkää kutsua tuttuja ja kavereita kylään, minä hoidan siivoamiset ennen ja jälkeen juhlien sekä tarjoilut.



*Mies ei ole koskaan koskenutkaan vessaharjaan, joten siis vessan ja kylppärin siis siivoan minä.



*Mies tekee erittäin harvoin pihatyöt. Edellisvuoden multa säkit tönöttävät edelleen hangen alla koska itse en jaksanut nostella niitä ja levittää multia pihamaalle, mies ei vaan jaksanut.

Pihalla hangessa seisoo edelleen grilli ilman mitään suojia..samaten kuin suuret kukkaruukut jotka ovat varmastikkin halki talven jäljiltä.



*Mies teki kaverinsa kanssa iso reiän portaikkoon seinään kun veivät yläkertaan uutta pesukonetta, lupasi paikata rieän, mutta kolmen viikon ajan reikä möllötti seinässä joten paikkasin sen, mies ei ole vieläkään noteeranut asiaa mitenkään, ei ainakaan ole kommentoinut.





*Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme reilun vuoden ajan, yläkerraas ei ole kahdessa huoneessamme vieläkään lamppuja kiinnitetty kattoon..on kuulemma työn alla.



*Mies ei tiedä missä on kenenkin lapsemme vaatteet, on ihan hukassa jos pyydän hakemaan nuorimmaiselle sukat ja sukkikset.



*Mies ei ole KOSKAAN käynyt kaupassa kolmen lapsemme kanssa yksin, mutta olettaa että otan lapset aina mukaan (tai edes nuorimmaisen) jos itse tahdon illalla käydä kävelylenkillä.



*Mies ei ole koskaan vaihtnaut nuorimmaiselle (tai kahdelle vanhemmalle silloin aikanaan) vaippaa ilman pyytämistä/käskemistä.



Ja siis olin tässä töissäkin parin vuoden ajan ja silti meno oli ihan samanlaista.





Itse jos olen tahtonut päästä "ulos tuulettumaan" olen käynyt kavereiden kanssa syömässä hyvin ja tullut parin tunnin kuluttua kotiin peittelemään muksut ja yleensä miehellä on täällä silloin seurana joku kaveri tai sitten lapset ovat mummillassa sen ajan kun itse olen kotoa poissa. Mies sitten tietysti on yötä myöden kotoa pois jos on "poikien peli-illassa" etc. ja siitä en saa hänelle sanoa mitään koska ja kun ne irtiotot hänelle kuulemma kuuluu.



Miehellä on hänen sinkku ystävänsä lapsuutensa ajoilta meillä kylässä ja yötäkin useasti ja tällä ystävällä on tapana humalassa rehennellä naisseikkailuillaan, milloin on pelko että joku odttaa hänen lastaan, milloin hän on bylsinyt kaverinsa tyttöystävää tai pettänyt silloista omaa tyttöystäväänsä ja mieheni aina nauraa röhöttää onnellisena noille jutuille..



Siis lista on loputon. Ja nyt kun luen tuota niin taidan tosiaan olla todellinen ovimatto miehelleni :/



Siis nyt oikeasti tekee mieli sanoa itselleni että mikä helvata mua oikein vaivaa kun tähän on tultu!!!! Eihän rakkauden kuulu olla tämmöistä, vai onko tämä nyt sitä arjenraadantaa rakkaudella siivitettynä..voi itku sentään..