Mitä sanoisit ihmiselle, joka märehtii sitä kun ei saa toista lasta,
vaikka kotona on terve ja reipas pienokainen, iältään reilut 2 vuotta.
Kommentit (13)
Tosin yritystä ei voi olla takana kovin kauaa, parikaan vuotta ei vielä ole mitään, vaan menee sattumankin piikkiin. Siihen vielä päälle huonommat todennäköisyydet imetysaikana jne.
Mutta kyllä sekundäärinenkin lapsettomuus voi olla kova paikka. Ei ihan niin mullistava kuin se, ettei saa ensimmäistäkään, mutta ei ihmisten kärsimystä yleensä voi asettaa järjestykseen.
Jatkuva märehtiminen on kyllä tylsää.
Kannattais nauttia ajasta sen ensimmäisen kanssa ja siinä sivussa koittaa saada toista. Ei se murehtimalla ainakaan tähän maailmaan tuu.
voin kertoa, ettei se tuskaa ja pahaa mieltä vie pois, että kotona on jo yksi lapsi, jos useaman haluaa. Kokonaan lapsettomien tuska saattaa olla pahempi, en tiedä kun en onneksi sitä ole kokenut.
Ehkä ärsyttävintä mitä tiedän oli se, että ihmiset sanoivat että mitäs siinä suret, sullahan on jo yksi terve lapsi. Eli älä sitä ainakaan sano.
Jos märehtiminen jatkuu, niin sinuna kannustaisin tätä ihmistä hakeutumaan lapsettomuushoitoihin tai ainakin selvittämään lapsettomuuden syyt. Diagnoosin jälkeen on helpompi päättää lyökö hanskat naulaan vai lähteekö hoitoihin. Siinä samalla loppuu se märehtiminenkin, kun asiaan saadaan päätös.
kohtaan. Kyllä saa surra, että ei saa toista lasta, vaikka olisikin saanut jo yhden. Tuolla sun logiikalla kukaan ei saisi surra mitään, koska aina löytyy joku, jolla on asiat huonommin. Mun oma lapsi kuoli joulukuussa, joten elkääpä te muut kehdatko surra mitään lievempää...
Sanoisin, että huolehtisit edes siitä ensimmäisestä, tai kohta ei ole yhtään :(
Sanoisin, että huolehtisit edes siitä ensimmäisestä, tai kohta ei ole yhtään :(
Missä täällä on sanottu, että ei huolehdi esikoisestaan? Ja toi nyt on tyhmintä mitä voi muutenkin sanoa...
sanoa jotain erityistä? Enhän minä sille asialle mitään voi enkä ymmärrä miltä tuntuu, jos joku kovasti haluaa toisen lapsen eikä saakaan.
Itselläni on yksi lapsi enkä enempää haluakaan, mutta en väheksyisi toisen ihmisen toiveita ja pettymyksen tunteita sen vuoksi.
ja murheen paremmin kuin hyvin, koska olen itsekin kokenut saman.
Tuo on asia, joka on vain itse jotenkin selätettävä.
Olen kärsinyt ensin lapsettomuudesta, saanut esikoisen, kärsinyt sekundäärisestä lapsettomuudesta ja saanut lopulta sen toisenkin lapsen.
Minä olin oikeastaan melkein syvemmällä surussani toisen lapsen kohdalla, siis sekundäärisen lapsettomuuden surussa. Silloin en enää miettinyt, saanko tuntea koskaan millaista on olla äiti, lapsiperhe, vaan suru oli suoraan sen syntymättömän lapsen kaipuuta.
Tuo on asia, joka on vain itse jotenkin selätettävä.
Olen kärsinyt ensin lapsettomuudesta, saanut esikoisen, kärsinyt sekundäärisestä lapsettomuudesta ja saanut lopulta sen toisenkin lapsen.
Minä olin oikeastaan melkein syvemmällä surussani toisen lapsen kohdalla, siis sekundäärisen lapsettomuuden surussa. Silloin en enää miettinyt, saanko tuntea koskaan millaista on olla äiti, lapsiperhe, vaan suru oli suoraan sen syntymättömän lapsen kaipuuta.
Kun ihmisellä hätä, häntä kuunnellaan ja yritetään tukea.
Jokainen meistä on erilainen. Itselleni ei kenties olisi ollut kriisin paikka, jos toista ei olisi tullut. Ajattelimme mieheni kanssa, että meillä on aivan ihana lapsi ja nautimme hänestä vieläkin enemmän, jos lisää ei tule.
En kuitenkaan vähättele muiden kokemaa surua. Kaipuu lapsia kohtaan on mielestäni jotakin niin riipaisen kaunista ja syvällistä. Ikiaikaista, joka koskettaa naisia sukupolvesta, vuosisadoista ja vuosituhansista toisiin.
Minulla on kaksi lasta. Jos en saisi kolmatta, sitä surisi varmasti eniten 5-vuotias esikoinen, joka kovasti kaipaa uutta vauvaa perheeseen.
Olen aina nähnyt itseni vähintään kolmen lapsen äitinä, joten jos olisin saanut vain yhden lapsen, suru olisi ollut valtava. Niin paljon kuin esikoistani rakastan.
Että ymmärrän tuskasi, se on vain käytävä läpi. Miten voin olla apuna?