Mistä mä saan energiaa lähteä noiden lasten kanssa ulos???

Siitä se energia tulee ihan itsestään. Mulla vasta 1-v, isompi jo koulussa joten ei pakko lähteä ulos, mutta kyllä aika nuhjunen olo jos koko päivän sisällä lusmuu.

=)

Ja ikäkin tietty vaikuttaa... Mutta jos kokeilisit laittaa vaatteet valmiiksi eteiseen ja anna lasten itse pukea rauhassa. Autat jos apua pyydetään ja pue vasta viimeiseksi itsesi.

Samaa itekin mietin...



Meillä myös otetaan yhteen. Eikä vain tulemisista ja menemisistä, vaan myös kaikesta muustakin.



Ja kun kaikkee pitää kokeilla kunhan silmä välttää, niin aina tulee siitäkin sanomista. Äiti kun kieltäis kaiken hauskan (lue: vaarallisen), ei antais esim. laskea jyrkältä kalliolta alas pöpelikköön, ei antais kiivetä tikkaita katolle jne. Sisällä on ainakin tarjolla vähemmän vaarallisia houkutuksia...



Oon välillä niin kovilla noitten vesseleitten vahtimisten ja tappeluitten kans, että ei huvittais yhtään mikään.

että meidän lapset ulkoilevat seuraavan kerran, kun ulos tarttee laittaa vaan lakki päähän :D.



Mutta ei auta, pakkohan ne on raahata ulos, muuten menoa ei kestä kukaan. Ulkona oleminen on lapsista kivaa, mutta lähteminen aina yhtä tappelua.

Vituttaa lähteä ulos seisomaan lumihangessa, kun itsellä ei ole mitään mielekästä tekemistä. Ja se pukemistaistelu...



Mulla auttaa, kun huolehdin ensin itsestäni: syön hyvin, juon kahvit, käyn pissalla, jne. Sitten on energiaa ruveta taisteluun. Päätän etukäteen kellonajan, jolloin lähdetään ulos ja sitten toimin ripeästi. Kun sinne on kuitenkin mentävä, niin kannattaa mennä reippaasti eikä venyttää omia hermoja eipäs-juupas -kinastelulla.



Tärkeää on myös, että keskityt vain ja ainoastaan uloslähtöön kun on sen aika. Mulla kävi aiemmin helposti niin, että huomasin aina jonkun jutun, mikä pitäisi tehdä vielä ennen lähtöä: laskujen maksu, tiskikoneen täyttö, pyykkien ripustus... Ja lähtö vain viivästyi. Lapsetkin huomasivat, että tässähän voi aloittaa leikin uudelleen, ja sitten oli sama homma taas aloitettava alusta. Nykyään päätän, että mennään ulos ja sitten ei jäädä enää tekemään muuta.



Tsemppiä!

Lapset siis 2,5vuotta ja 11kk. Tappeluahan se taas oli kaikesta ja nuorimmaisella oli taas kaikki päin jotain. Rattaat oli syvältä, maahan ei saanut laskea ja sylissä vaan riehuttiin. Ilta oli yhtä hulinaa enkä uskalla edes ajatella mitä se olis ollu jos oltais oltu sisällä koko päivä.

ap