Suomalaisilla 5. paras englannin kielen taito.

5:n kommentti on sitä tyypillistä suomalaisten itsensä vähättelyä Toki on ihan totta, että kun suomalainen rallikuski tai poliitikko puhuu englantia, niin siitä paistaa suomalainen aksentti läpi. Mutta entä sitten? Eikö se ole pääasia, että tulee ymmärretyksi ja saa sanottua sanottavansa englanniksi.

Ihan vastaavalla tavalla minä kuulen yleensä heti, että englannin puhuja on ranskalainen, saksalainen tai ruotsalainen. Jostain syystä nämä muut eivät kuitenkaan tunnu samalla tavalla vähättelevän kielitaitoaan.

Vitonenhan sanoi, että rallikuskienglanti rulaa. Sehän on positiivinen ilmaus! Asia tulee sanottua napakasti, selvästi ja lyhyesti. Intonaation puute selventää asiaa entisestään.

Olen asunut itse sekä Yhdysvalloissa, Englannissa sekä Intiassa ja kaikissa näissä maissa myös työskennellyt. Ja toki englanninkielessä on valtavia eroja maanosien- ja maiden välillä.

Suomaliset osaavat hyvin englantia mutta meillä on kaksi suurta ongelmaa kansainvälisissä ympyröissä; sulkeutuneisuus ja tämä "napakasti ja lyhyesti". Esimerkiksi briteille tämä on kauhistus ja he kokevat usein suomalaiset töykeiksi ja välinpitämättömiksi. Intonaation puute tekee siitä heille vielä pahempaa. tervehdykset ja säästä puhuminen kuuluu asiaan vaikka britit nyt ovat aika sulkeutuneita verrattuna amerikkalaisiin joille monille suomalainen perusinsinööri on kauhistus illallisella. He puhuvat kaikille ja kaikesta ja yes-no tyyppiset napakat vastaus dialogit ovat heille myrkkyä. Ja intilaiset hölöttävät ikäänkuin hengissä pysyäkseen :)

Koska meidän kouluissa ruvetaan opettamaan puhumista ja painottamaan uskallusta vaan puhumaan vaikka takkuaisi tai tulisi isojakin mokia? Mikään ei ole tylsempää kun töissä saan jatkuvasti silotella kollegojen kylläkin kieliopillisesti oikeita sähköposteja joista puuttuu kohtelaisuusfraasit kokonaan.

have a nice day!

suuri osa ei osaa edes yksikön kolmannen persoonan ässää puhuessaan, vaikka osaa sen kyllä kirjoittaa.



Näin olen observoinut mm. suomalaisten poliitikkojen englantia kuunnellessani.

Koska meidän kouluissa ruvetaan opettamaan puhumista ja painottamaan uskallusta vaan puhumaan vaikka takkuaisi tai tulisi isojakin mokia?

Ainakin omassa lapsuudessa suomalainen koulun kieltenopetus oli juuri sitä, että opeteltiin sääntöjä ja korjattiin virheitä. Ja virheiden suhteen ollaan sitten nipokriittisiä. Ei ihme että monille on syntynyt mielikuva vieraan kielen puhumisesta jonain suorituksena, jossa tärkeintä on välttää virheitä viimeiseen saakka (minkä moni sitten tekee välttämällä kielen KÄYTTÄMISTÄ viimeiseen saakka).

osallistua kv-keskusteluihin täysipainoisesti, koska suomalainen kulttuuri on niin hiljainen, ja meillä lähestulkoon patologinen ujous on täysin normaalia. Esim. britithän puhuvat lämpimikseen ja viihteen vuoksi, ja ahdistuvat hiljaisuudessa ja totisessa suomalaisessa keskustelussa. siinä ei sitten auta jos vaikka suomalaisen enkun kielioppi olisi miten priimaa jos ei keskustelu suju.

suuri osa ei osaa edes yksikön kolmannen persoonan ässää puhuessaan, vaikka osaa sen kyllä kirjoittaa. /i]

Täähän just sellainen pikkujuttu, jolla ei ole arkipäivän viestinnässä niin kamalasti mitään väliä. Paljon tärkeämpää on saada viestinsä ymmärretyksi kuin stressata jostain pienestä kielioppiasiasta. Työkieleen tietenkin voi olla viisasta kiinnittää vähän enemmän huomiota, esim. ministeritasolla, mutta arkipäiväisessä jutustelussa ei saisi tuollaisten asioiden antaa lannistaa.

On muakin joskus hymyilytänyt, kun Suomen pääministeri puhuu "ghettoa". (Joissakin afroamerikkalaisissa ja karibialaisissa murteissahan tuo ässä jätetään myös pois.) Mutta ymmärrettävyyteen se ei vaikuta mitenkään, eli sen suhteen ei tosiaankaan tarvitsisi ottaa paineita.



Se suomalaisten tapa sekoittaa keskenään "he" ja "she" tosin voi olla vähän viestin kulkua hankaloittava asia, kun tottumaton ulkkari saattaa ihmetellä että kenestä miehestä se nyt alkoi selittää, kun meillähän oli puheena nainen? Mutta erityisesti usein suomalaisten kanssa tekemisissä oleva ulkomaalainen aika nopeasti kyllä hoksaa, että pronominin kanssa tulee näemmä tehtyä virheitä, eikä sekään sitten enää niin haittaa.

Täähän just sellainen pikkujuttu, jolla ei ole arkipäivän viestinnässä niin kamalasti mitään väliä. Paljon tärkeämpää on saada viestinsä ymmärretyksi kuin stressata jostain pienestä kielioppiasiasta. Työkieleen tietenkin voi olla viisasta kiinnittää vähän enemmän huomiota, esim. ministeritasolla, mutta arkipäiväisessä jutustelussa ei saisi tuollaisten asioiden antaa lannistaa.

Yhdistä samaan puhujaan suomalainen lattea intonaatio, jossa lausekkeiden ja lauseiden alkuja ja loppuja on todella vaikea erottaa ja taipumus taivuttaa verbit väärin, plus tietenkin sekoilla tärkeimpien prepositioiden kanssa, niin saat kyllä sellaisen huippuviestijän, että intialainenkin sönkkäys kuulostaa sen rinnalla piece of cakelta.

Tunnen aina myötähäpeää kun joku britti alkaa puhua säästä tai jostain . Antaa kyllä kertaluokkaa idiootimman kuvan kuin olemalla hiljaa.

Yhdistä samaan puhujaan suomalainen lattea intonaatio, jossa lausekkeiden ja lauseiden alkuja ja loppuja on todella vaikea erottaa ja taipumus taivuttaa verbit väärin, plus tietenkin sekoilla tärkeimpien prepositioiden kanssa, niin saat kyllä sellaisen huippuviestijän, että intialainenkin sönkkäys kuulostaa sen rinnalla piece of cakelta.

Meinaat sitten että jos ei kuulosta natiivilta, ei sais puhua ollenkaan? Ei edes epävirallisissa small talk -tilanteissa, jos on pelkoa että intonaatio ei mene ihan just, tai voi tulla väärä prepositio, tai verbitaivutus menee pieleen? Just joo. Ei muuten kaikissa englannin varianteissakaan ole voimakasta intonaatiota. Pitäisköhän mun sanoa tuolle natiivienkkua puhuvalle miehelleni että olis parempi olla hiljaa, kun sillä on niin lattea intonaatio ettei juuri kysymyslause toteamuksesta eroa? :D

ja kielitaito toinen asia, mitä tarvitaan kun ollaan tekemisissä ulkomaalaisten kanssa.



Ja vaikka suomalainen olisi kuinka sitä mieltä, että britti on pölö höpöttäessään niistä sääjutuistaan, niin ylivoimaiseksi vähemmistöksi kyllä jää - keskustelutaitoa pitää olla, ettei tule arvioiduksi mettäläiseksi.

Toki on ihan totta, että kun suomalainen rallikuski tai poliitikko puhuu englantia, niin siitä paistaa suomalainen aksentti läpi. Mutta entä sitten? Eikö se ole pääasia, että tulee ymmärretyksi ja saa sanottua sanottavansa englanniksi. Ihan vastaavalla tavalla minä kuulen yleensä heti, että englannin puhuja on ranskalainen, saksalainen tai ruotsalainen. Jostain syystä nämä muut eivät kuitenkaan tunnu samalla tavalla vähättelevän kielitaitoaan.

Eukös se nyt siltikin ole pääasia, että tulee ymmärretyksi? Käyttää sitten vaikka käsimerkkejä.

hyvää se olisikaan jos ei olisi pakkoruotsia. Nyt muut pohjoismaat ovat edellä vaikka muissa aineissa Suomi loistaa Pisa-tutkimuksissa.

Writing messages on English takes a lot of time, because I have to check so many words and forms. My English is kökkö kouluenglanti :(



Please correct my text.

myos koulussa opettaa. Olen havennyt silmat paastani kun suomalainen kahvilassa tilaa 'coffee!' On kuin jollekin orjalle puhuisi.

myos koulussa opettaa. Olen havennyt silmat paastani kun suomalainen kahvilassa tilaa 'coffee!' On kuin jollekin orjalle puhuisi.

Eli mitä pitäsi sanoa

myos koulussa opettaa. Olen havennyt silmat paastani kun suomalainen kahvilassa tilaa 'coffee!' On kuin jollekin orjalle puhuisi.

Eli mitä pitäsi sanoa

lisänä.

harjoitella kassalla kayttaytymista eika vaan tuijottaa.