Haluaisin ryhtyä leikkimään "yläluokkaista", ikäänkuin roolipelinä, vinkkejä?

Pahus vaan ku Suomessa ei ole yläluokkaa!



Meikäläinenki taitais näiden neuvojen perusteella olla yläluokkainen (vaikka omasta mielestään suht tavallinen)...

Lisäisin vielä pukeutumiseen. Käytä hyviä aitoja materiaaleja, kashmiria, nahkaa, villakankaita, pellavaa jne. Hyvälaatuiset kengät ja laukut. Hillityt, klassiset värit. Konservatiivinen tyyli. Pari hyvälaatuista pukua (housu- ja/tai jakkupukuja), niillä pääsee jo pitkälle. Korut hillittyjä. Timantit korviin, hyvä sormus, kaulaan jotain hillittyä (tai vaikka aidot helmet). Vaatteet voivat olla merkkituotteita, mutta merkeillä ei missään nimessä leveillä. Me yläluokkaisethan ostetaan merkkejä vaan koska "niissä nyt vaan on niin hyvä laatu ja ihana leikkaus".

Voit tehdä mitä huvittaa

kun ei tarvitse yrittää päteä kenellekään. Ja voithan kuvitella olevasi yläluokkainen toisinajattelija - osta vaatteesi kirpparilta, hanki rastat, juo olutta hanasta eikä fiinejä viinejä, lopeta opiskelu ja ryhdy runoilijaksi.

Se mitä nyt haet kyselylläsi ap-hyvä on neuvoja kuinka käyttäytyä nousukasmaisesti. Yläluokkaiset hihittävät sinulle sivistyneesti sisäänpäin kohdatessaan sinut kadulla. Et luultavimmin edes tunnista heitä, mutta he haistavat sinut jo satojen metrien päästä - feikiksi.

Voit tehdä mitä huvittaa kun ei tarvitse yrittää päteä kenellekään. Ja voithan kuvitella olevasi yläluokkainen toisinajattelija - osta vaatteesi kirpparilta, hanki rastat, juo olutta hanasta eikä fiinejä viinejä, lopeta opiskelu ja ryhdy runoilijaksi.

Se mitä nyt haet kyselylläsi ap-hyvä on neuvoja kuinka käyttäytyä nousukasmaisesti. Yläluokkaiset hihittävät sinulle sivistyneesti sisäänpäin kohdatessaan sinut kadulla. Et luultavimmin edes tunnista heitä, mutta he haistavat sinut jo satojen metrien päästä - feikiksi.

Kyllä me hihitellään...hyväntahtoisesti tietenkin.

Enkä jää enempää vänkäämään, koska se jos mikä ei ole yläluokkaista =)

Ei köyhille ja kipeille tarvitse hihitellä. Ihailen aina prinsessa Dianan muistoa vaalien, miten kaunis prinsessa tartuntaa pelkäämättä otti syliin sairaita lapsia, silitteli heitä tukasta ja jututti heitä.



Joku wannabe olisi vain nyrpistellyt nenäänsä ja pysynyt kaukana, ettei joku malaria vaan tartu.

No ompeluseurat eivät ainakaan ole yläluokkaisia. Ehkä lukupiirit korkeintaan. Tai sellaiset Akateemisen kirjakaupan kirjatapahtumat.

- pyrin löytämään asiasta kuin asiasta hyvät puolet, ja pyrin esittämään negatiivisetkin asiat positiivisin sanoin

- kaikki ovat samanarvoisia (myös minä itse :) joten ylenkatsominen on vain huono tapa

- pukeudun klassisesti ja siististi, paljas pinta pysyy piilossa

- hyvät käytöstavat kaiken a ja o

- opettele teitittelemään vanhuksia (= vanhempia kuin omat vanhempasi)

- vaikka nauttisitkin drinkin tai kaksi, lähde kotiin ennen humaltumista

- katso ihmisiä silmiin, ole kohtelias

- auta jos joku näyttää tarvitsevan apuasi

- ole kiinnostunut toisesta ihmisestä mieluummin kuin jakaisit omia ongelmiasi

- toisten tekemisistä juoruaminen on ruma tapa

- käy päivittäin pesulla ja vaihda itsellesi kauniit alusvaatteet

- käytä hillitysti meikkiä ja/tai koruja

Heh, mä olen juuri yllämainitsemasi tyyppi, mutta en koe olevani mitenkään "yläluokkainen":D Ihan tavallinen akateeminen äiti.

olla melko yläluokkainen vaikka olen ihan duunariperheestä ja köyhis itse. Mulla vaan sattuu olemaan hillitty maku ja asiallinen käytös ja tyyli, joten on ilmeisen helppo sitten käydä yläluokkaisesta vaikkei sitä olekaan eikä sellaiseen edes pyri.

Suomesta on hyvää vauhtia kehittymässä luokkayhteiskunta.

tärkeintä on sellainen äärimmäinen sisäinen itsevarmuus, joka näkyy rentoutena ja huolettomuutena (ei siis esim. niin, että pyrkii määräilemään muita ja on koko ajan äänessä). Sellainen, että vaikka maailmanloppu olisi tulossa niin otetaan drinkki. Ei välitä yhtään, onko vaatteet, sisustus, auto jne. "hienoja", ei yksinkertaisesti tule ajatelleeksi tuollaisia asioita, koska tietää olevansa "hyvä" riippumatta ulkoisista ominaisuuksista.

Pidätte varmaan mua outona, mutta eisenväliä.

Haluaisin roolileikkiä olevani yläluokkainen ja tahtoisin tähän vinkkejä ja neuvoja, kuinka toteuttaa se.

Haluaisin siis leikkiä olevani fiksumpi, hienostuneempi ja "kulturellimpi".

Miten tämän toteutan arjessani? Ryhdynkö käymään hienoissa ravintoloissa, puhunko kirjakieltä, käynkö museoissa ja taidenäyttelyissä (vai missä hengailen?), miten pitäisi pukeutua, miten käyttäytyä, mitä tehdä ja toimia erilaisissa tilanteissa?

Älkää ottako vakavasti, mutta heitelkää asiallisia vinkkejä!

Fake it 'till you make it, vai miten se meni ;)

Pahus vaan ku Suomessa ei ole yläluokkaa!

Meikäläinenki taitais näiden neuvojen perusteella olla yläluokkainen (vaikka omasta mielestään suht tavallinen)...

Olet ilmeisesti jostain maaseudulta kotoisin? Täytyy sanoa, että pääkaupunkiseudulla tai vaikka Turussa yläluokkaisia näkyy todella paljon.

Miten aloittajan sosiaalinen koe on edennyt?



Suomessa ei mielestäni ole yläluokkaa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta lähimpänä lienee ylempi keskiluokka ja vanhojen kulttuurisukujen jäsenet. Tunnen ystäväpiirini puolesta monia kyseisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, joten voin kertoa minkä tiedän.



Ulkonäkö:



- Vaatteet ovat aina klassiset ja laadukkaat, yleensä luonnollisista materiaaleista ja ne istuvat hyvin. Ei koskaan liiän kireää tai liian löysää. Väripaletti on hillitty ja ajaton: paljon valkoista, mustaa, harmaata, khakia, beigeä ja ruskeaa. Vöitä ja huiveja käytetään usein. Laukut ovat joko kangasta tai nahkaa.



Pukeutumista arvostetaan ja siihen kiinnitetään paljon huomiota, mutta siitä ei keskustella kovin paljoa. Vaatteet valitaan laadukkuuden, leikkauksen ja käytännöllisyyden takia, ei koskaan 'trendien' tai näyttämishalun. Näin ollen vaatteet eivät ole koskaan dramaattisia tai näyttäviä, pikemmin huomiotaherättämättömän klassisia, eikä niiden hinta paljastu ulkopuoliselle katsojalle koskaan merkistä, vaan kankaan laadusta ja leikkauksesta. Pukeutumisessa otetaan huomioon tilaisuuden lisäksi myös sää, sillä lukuisten matkojen ja ulkoilmaharrastusten takia vaatekerrasto on kasvanut sellaiseksi, että jokaiselle säälle löytyy oikeanlaiset varusteet. Koruissa helmet ovat ehdoton suosikki, mutta helmikaulanauhaa ei yleensä käytetä arkisin, vaan mieluummin vain helmikorvakoruja. Korut ovat yksinkertaisia ja klassisia, ei koskaan esimerkiksi isoa nippua käsikoruja ranteessa.



- Kynnet ovat aina huolitellut, mutta missään manikyyrissä ei tarvitse ravata. Kotitekoinen viilaus ja kynsinauhojen työntö riittää. Ei ikinä mitään rakennekynsiä, kynsitarroja tai muuta 'keinotekoista'. Värit ovat hillityt, yleensä vain vaaleanpunaisen eri sävyjä (ei edes punaista).



- Meikki todella luonnollinen, jos sitä on ollenkaan - ei ikinä nudehuulipunaa tai muuta 'Ruotsin miljonääriäidit' -tyylistä.



- Hiukset ovat luonnolliset, huolitellut ja kiiltävät. Chignon, ponihäntä, suorat ja loivat kiharat käyvät hyvin.



- Vartalon tulee olla hoikka, sillä liikuntaharrastukset ovat yleisiä ja ruokavaliossa arvostetaan terveellisyyttä. Salaatit ja kaikki merenelävät ovat tärkeässä osassa ravintoa. Hyvä ryhti on tärkeää.



Harrastukset ja muut aktiviteetit



- Urheilua ja erityisesti ulkoilmaelämää pidetään tärkeänä, vaikka kaikki eivät sitä harrasta. Lähes jokaisella oletetaan olevan jonkilainen tausta urheilussa (esim. tennis, ratsastus, uinti, voimistelu, käsipallo, purjehdus) tai musiikissa (kuoro, mikä tahansa soitin).



- Hienoissa ravintoloissa ei välttämättä tarvitse käydä usein, sillä kotona syömistä arvostetaan. Ystävien kutsuminen kotiin illalliselle on monille mieluisampi vaihtoehto. Useimmat juhlapyhät vietetään usein sukulais- ja ystäväporukalla kotona, kunnon juhlallisuuksien kuten maljapuheen, soiton ja eri ohjelmanumeroiden kera.



- Small talkin taitaminen on tärkeää. Keskustelukumppanista ollaan kiinnostuneita ja pyritään löytämään jotakin yhteistä keskusteltavaa esimerkiksi musiikin, kirjallisuuden, matkustelun, ruoan, päivän uutisten tai muun parista. Hyvien ystävien kesken puhutaan mielellään jopa politiikasta ja uskonnosta, ei kuitenkaan rahasta.



- Kirjallisuuden ja sanomalehtien seuraaminen on tärkeää, sillä ne muodostavat ison osan keskustelunaiheista. Esimerkiksi Akateemisen kirjakaupan myydyimpien listaa seuraamalla voi löytää oikeanlaisia kirjoja luettavaksi. Suomalaista kirjallisuutta arvostetaan.



- Viikonloppuaktiviteeteiksi sopii kyläily ystävillä ja sukulaisilla, kotimaan retket, kaikenlainen ulkoilu, teatterissa, taidenäyttelyssä tai konsertissa käyminen. Joka viikonloppu ei tarvitse tehdä jotain 'hienoa', aikaa tulee olla myös rentoutumiselle.

Ei köyhille ja kipeille tarvitse hihitellä. Ihailen aina prinsessa Dianan muistoa vaalien, miten kaunis prinsessa tartuntaa pelkäämättä otti syliin sairaita lapsia, silitteli heitä tukasta ja jututti heitä. Joku wannabe olisi vain nyrpistellyt nenäänsä ja pysynyt kaukana, ettei joku malaria vaan tartu.

Yleissivistykseen kuuluu tietaa etta malaria ei tartu henkilosta toiseen.

You are busted!

Pahus vaan ku Suomessa ei ole yläluokkaa!

Meikäläinenki taitais näiden neuvojen perusteella olla yläluokkainen (vaikka omasta mielestään suht tavallinen)...

Olet ilmeisesti jostain maaseudulta kotoisin? Täytyy sanoa, että pääkaupunkiseudulla tai vaikka Turussa yläluokkaisia näkyy todella paljon.

... tää, että tosi monissa ketjuissa täällä halutaan kieltää sosiaaliluokkien olemassaolo. Onko aihe liian tuskallinen vai mitä ihmettä?

Luokat ovat olleet Suomessakin aina ja Suomessa on aina ollut oma yläluokkansa. 1970-80-luvuilla elettiin luokkien suhteen varmaan maailman tasa-arvoisinta aikaa, ja sekin ihme nähtiin, että rasvanahkaduunari sai aidosti olla ylpeä duunaristatuksestaan.

Nyt ollaan menossa tosi lujaa luokkayhteiskuntaan. Pahnapohjimmaisena ei niinkään duunarit (etenkin mikäli ajatellaan palkkaa, duunarikin voi tienata todella hyvin) vaan maahanmuuttajat, tyhjän päälle pudonneet yh:t (ja huom. en tarkoita kaikkia yksinhuoltajia tällä, osalla menee hyvin), maaseutujen peräkammarinpojat ja muut.

eri sosiaaliluokkia, eli ihmisryhmiä, joilla menee paremmin tai huonommin talouden, terveyden, elämänhallinnan ym. suhteen. Mutta onko Suomessa varsinaista aatelisto-johdannaista yläluokkaa kuitenkaan? Niin kuin vaikka Englannissa?

Pahus vaan ku Suomessa ei ole yläluokkaa!

Meikäläinenki taitais näiden neuvojen perusteella olla yläluokkainen (vaikka omasta mielestään suht tavallinen)...

Olet ilmeisesti jostain maaseudulta kotoisin? Täytyy sanoa, että pääkaupunkiseudulla tai vaikka Turussa yläluokkaisia näkyy todella paljon.

... tää, että tosi monissa ketjuissa täällä halutaan kieltää sosiaaliluokkien olemassaolo. Onko aihe liian tuskallinen vai mitä ihmettä?

Luokat ovat olleet Suomessakin aina ja Suomessa on aina ollut oma yläluokkansa. 1970-80-luvuilla elettiin luokkien suhteen varmaan maailman tasa-arvoisinta aikaa, ja sekin ihme nähtiin, että rasvanahkaduunari sai aidosti olla ylpeä duunaristatuksestaan.

Nyt ollaan menossa tosi lujaa luokkayhteiskuntaan. Pahnapohjimmaisena ei niinkään duunarit (etenkin mikäli ajatellaan palkkaa, duunarikin voi tienata todella hyvin) vaan maahanmuuttajat, tyhjän päälle pudonneet yh:t (ja huom. en tarkoita kaikkia yksinhuoltajia tällä, osalla menee hyvin), maaseutujen peräkammarinpojat ja muut.

"Mutta onko Suomessa varsinaista aatelisto-johdannaista yläluokkaa kuitenkaan? Niin kuin vaikka Englannissa?"



Jos todella et tiedä vastausta, niin googlesta varmasti löytyy tietoa. Tsemppiä etsintään!

aivan äärettömän vaikea toteuttaa. Yläluokkaisuus vaatii niin leveää tapa-, kuttuuri- ja historiantuntemusta, että sen omaksuminen on vaikeaa.



Toki voit jostain impressionismista opetella paljonkin, mutta sitten kun joku kysyy sulta "entä miten vertaat tätä pointillistisen taidekoulun metodeihin" niin siihen et voi enää vastata mitenkään.

niin näyttää nuo todella vanhan rahan aatelisetsuomenruotsalaisperheet tekevän

mutta ajattelin googlettamisen sijan keskustella asiasta edellisen kirjoittajan kanssa, kun hän näytti olevan siitä kiinnostunut (ja itsekin olen), ja ketju käsittelee myös tätä asiaa.

"Mutta onko Suomessa varsinaista aatelisto-johdannaista yläluokkaa kuitenkaan? Niin kuin vaikka Englannissa?"

Jos todella et tiedä vastausta, niin googlesta varmasti löytyy tietoa. Tsemppiä etsintään!