NIIN ristiriitaisia ajatuksia uudesta raskaudesta ja synnytyksestä kohtukuoleman jälkeen..Muita?

Hei vain,



ap: olethan tietooinen pähkinä-palstasta

http://health.groups.yahoo.com/group/pahkina/?yguid=263185356



SInne kirjoittelevat pääasiassa äidit (joku isäkin voi olla), joilta on lapsi kuollut. Joko siis kohtuun tai sitten myöhemmin ja jotka haaveilevat tai ovat jo raskaana.



Keskustelualue on suljettu ja pääsykriteerinä on siis tosiaan kuollut lapsi.



Lapsen kuoleman jälkeiseen raskauteen liittyy monenlaisia tuntoja ja niitä voi olla hyvä käydä vertaistukiryhmässä läpi.



Synnytystä on myös mahdollista läpi käydä uudestaan esim. ammattiauttajan kanssa. Itse kävin aikanaan oman kohtukuolleen lapseni synnytyksen läpi sekä psykologin että synnytystä hoitaneen kätilön kanssa.

Pää on täynnä kaikenlaisia ajatuksia..Tosi paljon mietin kaikkea ns. turhaa, esimerkiksi se mua ahdistaa tosi kovasti että taas paino nousee ja sitten on kauhea työ saada se alemmas. Mitäpä tuollakaan oikeasti on väliä mutta kaikenlaisia juttuja pyörii mielessä..



Ap

En oikein osaa muuta auttaa kuin, että puhu peloistasi avoimesti neuvolassa, psykologille ym. Me annoimme uudelle raskaudelle luvan melko pian kohtukuoleman (30+4) jälkeen (4kk, ja heti ekasta yrityksestä onnisti). Ja joka paikassa hoin, että kaikki on hyvin, olen onnellinen jne. En edes antanut sanan pelko tulla suustani ulos, vaikka tosiasiassa olin aivan paniikissa ja peloissani. Odotin vain, että koska tämäkin onni loppuu. En raskausaikana oikein edes puhunut raskaudesta tai vauvasta, eikä minua kukaan siihen uskaltanut patistellakaan, ei mies, ei ystävät, äitinikään.



No raskaus meni aivan täydellisesti ja meille syntyi ihana, terve tyttö ja taas ulospäin loistin ja kerroin kuinka onnellinen olen. Vasta kun tyttö oli reilu 6kk uskalsin mennä neuvola täsin puheille ja tunnustaa, että en tunne rakkautta tätä lasta kohtaan. Minut ohjattiin ensin perheneuvolaan ja sitten pääsin terapiaan ja siitä alkoi kiintymyssuhteen muodostaminen jo syntyneeseen tyttöön. Koska olin piilottanut kaikki tunteeni johonkin syvälle ja vain esittänyt en ollut antanut edes mahdollisuutta kiintyä, rakastua tähän uuteen tulokkaaseen. Onneksi terapia auttoi ja nyt 4v myöhemmin tippa tulee linssiin, kun ajattelenkin millaiseksi tilanne olisi voinut jäädä.



Eli puhu rehellisesti, jos pelottaa liikaa, odottakaa vielä ja ennen kaikkea "hyväksy" se mahdollisuus, että sama voi tapahtua uudestaan, mutta sinun on silti uskallettava rakastaa ja sinulla on lupa rakastaa tätä uutta vauvaa, se rakkaus ja kiintymys ei ole keneltäkään pois. Onnea uuteen koitokseen, kun sen aika tulee.

Mulla "onneksi" ei mennyt noin pitkälle, mutta minäkin n. vuosi sitten koi kohtukuoleman. Vauva kuoli viikoilla 21 kohtuun mikä selvisi ihan rutiini ultrassa. Oli edellisenä iltana ollut sellainen olo, ettei kaikki ole hyvin ja mies meni omaksi huonoksi onnekseen sanomaan että tottakai kaikki on hyvin. Tuo harmittaa minua vieläkin koska näin miehestäni kuinka syyllinen olo siitä hänellä oli todella pitkään.



Noh, yhdet kuukautiset minulla tuli väliin ja kappas, sitten olin taas raskaana! Raskaus pelotti, ihan äärettömän paljon ja kokoajan sitä pelkäsi pahinta.



Mutta kyllä se muutamien kuukausien aikana helpotti ja kun olimme käyneet 20 viikkojen ultrassa niin jotenkin sitä oli helpottunut. Tietysti koko loppuraskauden sitä jännitti että onko kaikki kunnossa ja ostimmekin mieheni kanssa kotiin sellaisen sydän-ääni koneen, jotta pääsimme sitten iltaisin aina ääniä kuuntelemaan.



Nyt sängyssä nukkuu terve poika 3kk ja tiedän, että se että uusi raskaus tuli niin nopeasti tämän ensimmäisen jälkeen teki asiasta helpomman, kun ei ehtinyt peloittelemaan itseään eikä tekemään siitä seuraavasta raskaudesta sellaista mörköä. Ja loppujen lopuksi sitä tuli kyllä mietittyä, että ei sitä voi koko raskautta murehtia ja pelätä pahinta, vaikka ihan koska tahansa voisi jotain sattua, mutta ei se siitä murehtimisesta auttaisi..



Voimia uuden raskauden aluille laittoon! Kyllä nuo lapset kaiken sen arvoisia on ?



Toivottavasti tästä minun viestistäni oli edes jotain apua :)

Olen niin pahoillani menetyksestäsi.



Synnytykset ovat kovin erilaisia. Synnytyksestä haluaisin sanoa sen, että minulla on oikeasti auttanut se, että sanoin heti alkuun haluavani puudutuksen (minulla spinaalipuudutus) heti, kun se on mahdollista. Kivunlievitystä pitäisi nykyaikana saada joka paikassa. Toisaalta suuri pelkohan on myös keisarileikkausperuste., tuntuisiko se sinulle sopivalta vaihtoehdolta? Suosittelen myös jo alkuraskaudesta Synnytä rentoutuneena -CD-levyä.