Kuinka paljon pitää olla että on varaa lapseen

ja leveä haara-asento. Siitä se lähtee.

että lasketaan vähimmäismäärä, jolla tulisitte keskenänne esim. vuoden ajan (mukaanlukien mahdollinen kodinkoneen uusiminen tmv. isompi summa) ja lisäätte siihen 50%. Jos on auton tai isomman asunnon tmv. hankinta edessä, niin summaan vielä sen kuukausittainen hinta mukaan.

ja leveä haara-asento. Siitä se lähtee.

ilman tuota haara-asentoa maailmassa ei olisi nälänhätää

sitä nyt kysytäänkin, kuinka paljon että voi sanoa että sellaiseen on varaa?

kuittivihko kädessä? Ja arvaa kuinka pahalta tuntui kun eräs isä selitti summaa kuinka monta kymmentä tuhatta tuo lapsi on jo kuluttanut.

kuittivihko kädessä? Ja arvaa kuinka pahalta tuntui kun eräs isä selitti summaa kuinka monta kymmentä tuhatta tuo lapsi on jo kuluttanut.

vanhempien on ne kulut kustannettava

joten jotain on oltava.

Itse olin pätkätyöläinen ja mies opiskeli ja meillä oli varaa tehdä lapsi. Nyt lapsia on 2, itse olen hoitovapaalla ja mies osa-aikatyössä + viimeistelee opintojaan eikä meillä silti ole liian tiukkaa.

Itse olin pätkätyöläinen ja mies opiskeli ja meillä oli varaa tehdä lapsi. Nyt lapsia on 2, itse olen hoitovapaalla ja mies osa-aikatyössä + viimeistelee opintojaan eikä meillä silti ole liian tiukkaa.

Silti neljä ihanaa lasta, asumisoikeusrivari, vaatteet, ruoka ja lelut ja kaikki tarvittava.



Meillä on kesämökki sentään oma, se on hyvä olla.

Silti neljä ihanaa lasta, asumisoikeusrivari, vaatteet, ruoka ja lelut ja kaikki tarvittava. Meillä on kesämökki sentään oma, se on hyvä olla.

onko sinulla pitkätähtäimen suunnitelmaa.

Miten tulet tulevaisuudessa toimeen?

Kilpaillaanko täällä siitä kuka elää kurjimmin?

Minua kiinnostaa mikä on hyvä tulo tai omaisuus määrä jotta edes lapsen tekeminen olisi vastuullista??

teillä on riittävästi AIKAA, hermoja ja rakkautta lapselle.

Minä tein satunnaisia sijaisuuksia ja mies oli sivarissa, sitten jatkoi opintoja. Äitiysloman ajan elettiin mun äitiyspäivärahalla, asumistuella ja opintotuella. Sitten minä jatkoin opintoja ja mies jäi lapsen kanssa kotiin puoleksi vuodeksi.



Nyt olen kolmatta vuotta kotona, teen osapäivätyötä ja mies opiskelee. Lapsi kotihoidossa, välillä mummolla.



Ei me rahassa kylvetä, mutta ihan hyvin pärjätään. Kun ei tarvitse matkustella ulkomaille, käydä kampaajalla jne., niin pienelläkin rahalla selviää.



Asutaan Helsingissä.

Kuluttaminen on niin erilaista eri ihmisillä, mahdotonta kenenkään on arvioida toisen rahan käyttöä ja tarvetta. Toinen pärjää tonnilla ja toinen ei selviä kahdella. Jos olet sopeutumiskykyinen ja valmis välillä tinkimään ylimääräisistä menoista, pärjäät varmasti tuloista riippumatta. Aivan naurettavaa edes yrittää tiukata jotain tarkkaa summaa, mikä tarvitaan lapsen kanssa elämiseen. Mikä ihme ihmisiä nykyisin vaivaa, etteivät he osaa ajatella maalaisjärjellä, vaan jonkun ulkopuolisen olisi muka kerrottava heille joku valmis kaava, miten kuuluisi elää.

Minä olen kotihoidontuella ja mies on töissä ja opiskelee, palkka on pieni koska osa ajasta menee opiskeluun. Lapsi 2v ja toinen tulossa. Auto on, asutaan vuokralla (yksityisellä) kivalla alueella pääkupunkiseudulla. Syödään pelkkää luomua ja tehtiin etelänmatkakin viime kesänä. Mitään ei puutu.

Itse olin pätkätyöläinen ja mies opiskeli ja meillä oli varaa tehdä lapsi. Nyt lapsia on 2, itse olen hoitovapaalla ja mies osa-aikatyössä + viimeistelee opintojaan eikä meillä silti ole liian tiukkaa.

"miten ihmeessä te tulette toimeen?"

Kuten joku jo mainitsikin, ei me rahassa kylvetä, mutta pärjätään ihan kivasti. Lapset saa tarvittavaa tavaraa ja leluja sukulaisilta ja tuttavilta, myöskin kirppikseltä jonkin verran. Ja kun keittää kaikille samat pöperöt niin ruokakulutkin pysyy kurissa. Ja me ei asuta pääkaupunkiseudulla vaan 20 000 asukkaan kaupungissa niin ei tuu vuokraan mitään "Helsinki-lisää". Kivasti pärjäillään ja tästä suunnataan vaan ylöspäin! :)

8 siis vastasi...

Tutkimusten mukaan lapsi maksaa noin 500 e kuussa. Kokeile säästää moinen summa tuloista, niin selviää, että onko siihen varaa. Aina sanotaan, että lapsi on murkkuikäisenä kallein, mutta minä väittäisin, että lapsi on ylivoimaisesti kallein pienenä, kun tulonmenetykset ovat suurimmat. Tietty, jos ei ole ollut töissäkään, niin ei ole mitään mistä menettääkään.

Itse olin pätkätyöläinen ja mies opiskeli ja meillä oli varaa tehdä lapsi. Nyt lapsia on 2, itse olen hoitovapaalla ja mies osa-aikatyössä + viimeistelee opintojaan eikä meillä silti ole liian tiukkaa.

"miten ihmeessä te tulette toimeen?" Kuten joku jo mainitsikin, ei me rahassa kylvetä, mutta pärjätään ihan kivasti. Lapset saa tarvittavaa tavaraa ja leluja sukulaisilta ja tuttavilta, myöskin kirppikseltä jonkin verran. Ja kun keittää kaikille samat pöperöt niin ruokakulutkin pysyy kurissa. Ja me ei asuta pääkaupunkiseudulla vaan 20 000 asukkaan kaupungissa niin ei tuu vuokraan mitään "Helsinki-lisää". Kivasti pärjäillään ja tästä suunnataan vaan ylöspäin! :) 8 siis vastasi...

Tällainen ei ole mitenkään epänormaalia!

Meillä on 3 lasta. Itse olen kotihoidontuella (saan yhdestä lapsesta, ei mitään sisarkorotuksia) ja mies opiskelee. Kummallakaan ei ole minkäänlaista osa-aikatyötä. Sossun apua ei tarvita ja omassa omakotitalossa asutaan. Etelässä ei reissata, mutta omillaan tullaan toimeen.

Ja mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen:

Olen huomannut, että niillä tuttavilla, jotka ovat lykänneet lapsentekoa siihen asti, kunnes siihen on taloudellisesti varaa, ei ole lapsia vielä nelikymppisenäkään.

Aikuinen ihminen kyllä osaa nopeastikin päässään laskea onko varaa lapseen kun tietää oman elämäntapansa ja kuluttamisensa. Ei tarvitse erikseen mitään summaa ynnätä mitä lapsi tulee maksamaan.



En itse koskaan miettinyt onko järkevää tehdä lapsi meidän silloiseen rahatilanteeseen. Minulle riitti, että itselläni oli vakivirka ja mies valmistumassa. Tiesin, että pärjätään, vaikka kaikkea ei voitaisi lapselle tarjotakaan. Eikä tarvitsekaan pystyä.



Mihin on kadonnut terve maalaisjärki?

vaan sitä kuinka suuria kulut on ja mitä olisi hyvä olla että elämä olisi tarpeeksi mukavaa ja lapsi ei joutuisi kärsimään

mahdollisuus saada lapsi on ajallisesti aika lyhyt, mut rahaa ehtii tekemään vaikka loppuelämänsä. Jos minä ja mieheni oltais jääty odottamaan sitä päivää, että on vakituiset, hyväpalkkaiset työt, niin meillä tuskin ois koskaan lapsia tullutkaan. Lapset ei ensimmäisinä ikävuosian kuluta juurikaan, suurimmat menot on vaatemenot ja niistäkin säästää kun ennakoi ja ostaa alennuksista ja käytettyinä.



Minä olen kotona lapsen kanssa, mies opiskelee ja tekee pientä työkeikkaa. Hyvin pärjätään, ehdin säästää töissä ollessa sen verran juuri tätä elämänvaihetta varten, että säästöistä sit otetaan jos tulee tiukempi kuukausi. Mä tiedän jo nyt, että kuusikymppisenä en todellakaan muista oliko leivän päällä paistia vai makkaraa, mut sitä en unohda koskaan, että olen saanut olla kotona hoitamassa omaa lastani - elän nyt elämäni parasta aikaa.

ihan ilmaiseksi saivat alkunsa :)