Olenko ainoa yksin jäänyt (lasten saannin myötä)?

siis jos kavereilla ei ole lapsia. Ei minulle ainakaan ollut yllätys, että urakeskeiset ( ja siis minulle rakkaat ja sinänsä kviat ihmiset) kaverit lakkasivat pitämästä yhteyttä kun sain lapsen. Mä ymmärsin heitä täysin koska itsekin olin toiminut samoin monien lapsensa saaneiden kaverien kanssa -en enää ymmärtänyt sitä maailmaa jossa he elivät.



Mä valmistauduin tähän jo odotusaikana liittymällä odotusajan ryhmään sekä paikalliseen netin äitipiiriin, ja ä-loman alussa kävin tutustumassa perhekerhoihin ym. Perustin nettiin myös yhteisön samassa elämäntilanteessa oleville äideille, ja myöhemmin hankin meille tilat joissa kokoonnuimme kerran viikossa.



Kaikesta tästä huolimatta eka vuosi oli aika raskas ja yksinäinen. Usein olin aamuisin aika väsynyt (mies oli juuri sinä vuotena paljon työreissuilla) ja tuntui isolta kynnykseltä lähteä perhekahviloihin pienen vauvan kanssa, varsinkin kuin joissakin oli aika sisäänpäin lämpeävä meininki ja itse olin epävarma tuore äiti. Mä olen myös aika ujo ja jännitin usein onko vetämäni äitipiiri sellainen että äidit siellä viihtyy. Mut jo ekan vuoden lopulla oli tilanne, että joka kauppareissulla oli tuttuja äitejä joita moikkailla, ja äitipiiristä sain ihan oikeita kavereita - olin heistä tosi onnellinen. Aika nopeasti olin siinä tilanteessa, että elämästä tuli sosiaalisesti vilkasta.



Tällä kaikella haluan sanoa vain, että sinulla on kaikki mahdollisuudet luoda kaveripiiri uudelleen ja löytää ihmisiä, joiden kanssa sinulla on yhteinen elämäntilanne ja joiden kanssa viihdyt. Rohkeasti vaan tutustumaan ihmisiin. Se vaan on fakta, että vaikka ystävät säilyvät parhaimmillaan läpi elämän, niin kaverisuhteet on usein sidottuja tiettyyn elämäntilanteeseen, työpaikkaan jne. ja ne vaihtuvat ja niiden ehkä kuuluukin vaihtua.

on pakko myöntää, että yhteydenpito tuntuu vaikeammalta sen lapsen takia. Ei edes siksi, että toinen olisi sanonut/tehnyt mitään sen suuntaista, vaan tulee vain sellainen olo, että kaverilla on lapsen kanssa kädet täynnä töitä, eikä oikein uskalla häiritä kaverin elämää. Että jos ehdottaa tapaamista, niin eihän kaveri vain joudu näkemään hirveästi vaivaa että pystyy liikkumaan lapsen kanssa jonnekin tapaamispaikkaan ja jaksaahan se varmasti ja eihän se nyt vaihda ainoaa pitempää nukkumistaukoa päivästä minun näkemiseen jne.

kaverit ole kiinnostuneita ja itse vähennät yhteydenpitoa? Itse huomasin tämän kun olin lapseton niin moni kaveri joka sai vauvan vetäytyi itse kaveruudesta, ei soitellut jne. Itse pidin ahkerasti yhteyttä kaikkiin kun sain lapseni ja kaverit ovat säilyneet. Moni lapseton myös ajattelee antavansa perheelle rauhaa kun vauva tulee ja ei uskalla ottaa sitä yhteyttä.