Lue keskustelun säännöt.
Siis apua mitä mä teen mun töiden kanssa?
24.03.2011 |
Olen isossa kansainvälisessä firmassa töissä ja toimin asiantuntijatehtävissä. Työ ei ole yhtään minun juttu ja tekisi mieli katsella jotain muuta työtä ja mielellään lähempänä kotia; eli en haluaisi välttämättä kulkea Helsingissä/Espoossa töissä. Kuitenkin pienemmissä firmoissa mietityttää palkkaus ja työpaikan vakaus,eli riittääkö hommia pidemmällä tähtäimellä. Ja mietin, olenko luovuttaja, jos haen jotain vähemmän vaativaa, mukavampaa ja kiinnostavampaa tehtävää. Nykyisessä duunissa voisi päästä eteenpäin, mutta en ole edes varma haluanko...
Vuodatus on sekava, mutta osaisiko joku kommentoida?
Kommentit (6)
no minä ymmärrän hyvin! Koska tein niin n. puoli vuotta sitten :-)
Minulla oli hyvä päällikön paikka alalla jolla olin ollut noin seitsemän vuotta, tässä kyseisessä firmassa vasta vuoden.
Työmäärä oli järkyttävä, työpaikan ilmapiiri työmäärästä johtuen todella kireä. Firmassa keskityttiin aivan jonninjoutavaan sisäiseen raportointiin n. 85% työajasta. Esimieheni oli aina iltaisin töissä ja edellytti sitä myös muilta. Aina oli kiire ja satakaks projetktia päälleikkäin menossa.
Ajattelin, että voi helvetti, tätä en jaksa enkä etnkään halua tehdä. Viimeinen niitti oli se, että 5 vuotias tyttäreni sanoi, että äiti se sun uusi työ on ihan tyhmä, kun sä olet aina töissä. Niinpä.
Otin MOLin sivut esiin ja aloin selata. Hain yhtä samantyylistä tehtävää, mutta ei päällikkö nimikkeellä, vaan huomattavasti vaatimattomapi toimenkuva. No joo, palkkakin laski tuntuvasti. Mutta loppuenlopuksi, kiitos progressiivisen verotuksen, loppupeleissä palkan ero ei ollut kuin muutama sata euroa.
Ja mitä sain tilalle, mielenrauhan ja työn, jota voin oikeasti tehdä 8-16 ja saan työni hoidettua erinomaisesti tässä ajassa. Tämä sopii elämäntilanteeseeni nyt niin hyvin, että en valita. Niitä haastavampia hommia ehtii vielä monesti tehdä. Nyt ei ole niiden aika. Minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no minä ymmärrän hyvin! Koska tein niin n. puoli vuotta sitten :-)
Minulla oli hyvä päällikön paikka alalla jolla olin ollut noin seitsemän vuotta, tässä kyseisessä firmassa vasta vuoden.
Työmäärä oli järkyttävä, työpaikan ilmapiiri työmäärästä johtuen todella kireä. Firmassa keskityttiin aivan jonninjoutavaan sisäiseen raportointiin n. 85% työajasta. Esimieheni oli aina iltaisin töissä ja edellytti sitä myös muilta. Aina oli kiire ja satakaks projetktia päälleikkäin menossa.
Ajattelin, että voi helvetti, tätä en jaksa enkä etnkään halua tehdä. Viimeinen niitti oli se, että 5 vuotias tyttäreni sanoi, että äiti se sun uusi työ on ihan tyhmä, kun sä olet aina töissä. Niinpä.
Otin MOLin sivut esiin ja aloin selata. Hain yhtä samantyylistä tehtävää, mutta ei päällikkö nimikkeellä, vaan huomattavasti vaatimattomapi toimenkuva. No joo, palkkakin laski tuntuvasti. Mutta loppuenlopuksi, kiitos progressiivisen verotuksen, loppupeleissä palkan ero ei ollut kuin muutama sata euroa.
Ja mitä sain tilalle, mielenrauhan ja työn, jota voin oikeasti tehdä 8-16 ja saan työni hoidettua erinomaisesti tässä ajassa. Tämä sopii elämäntilanteeseeni nyt niin hyvin, että en valita. Niitä haastavampia hommia ehtii vielä monesti tehdä. Nyt ei ole niiden aika. Minulle.
Sitä mäkin jännitin, että mitä ne haastattelussa kysyy, että miksi nyt päällikön paikaalta pois, mutta eivät mitenkään tarttuneet siihen.
Sanoin, että haluan tehdä muutakin kuin raportoinitia (jota siis toooodella paljon entisessä duunissa), lisäksi en halua matkustella ja sanoin olleeni ko. alalla niin kauan, että nyt aika vaihtaa alaa. Siis vaihdoin tässä yhteydessä toiselle alalle. Teen siis edelleen esim. markkinointia, mutta aikaisemmin esim. metsäteollisuudessa ja nyt esim. tukkukaupassa.
Riippuu varmaan tosi paljon haasttelijasta miten suhtautuu.
Nykyinen tittelini on johtaja (markkinointi- ja viestintäalalla), ja olen hakenut suunnittelijan tehtävää. Haastattelussa tämä kyllä aiheutti kysymyksiä - kuinka mahdan viihtyä suorittavan työn parissa, odotanko nopeaa "ylennystä", jne. En saanut paikkaa.
omalla paikalla koko päivä ja sulkea työt mielestä klo 16. Nyt työ vaatii raportointia, jatkuvaa palaveeraamista, asiakkaan luona erilaisten asioiden esittelyä (tätä inhoan eniten) sekä sellaista koko ajan pätemistä. Tuntuu että työ on näyttelemistä, kaikki yrittää olla toinen toistaan pätevämpiä ja fiksumpia ja auta armias jos sanot ettet jotain ymmärrä... argh
Haluaisin "downshifting"työpaikan :)