Hoidatko/kasvatatko alle 3-vuotiasta lastasi kotona käyttäen

varhaispedagogisia menetelmiä?

Kerro mitä ne ovat, niin voin vastata sitten.

puhumisesta, laulamisesta, kuvakirjojen katselusta, satujen kuuntelusta, ympäristön materiaalien tutkimisesta ja kokemuksiensa kertomisesta piirroksillaan. Näiden toimintojen kautta lapset yleensä jäsentävät maailmaansa. Erikseen tulee ikäkaudelle soveltuvat pedagogiset menetelmät sopivissa tilanteissa, eli taito nivoa kehitystä edistävä toiminta arkirutiineihin.



Pystytkö näkemään itsesi todella vakavasti otettavana kasvattajana lapsesi kehityksen suhteen?

kasvatuksena, opetuksellisena toimintana?

puurtamassa samoja asioita päivästä toiseen, koko homma alkaa puuduttaa nopeasti. Kun ajattelen kasvatuksellisesta näkökulmasta, niin ymmärrän vastuuni aivan eri tavoin. Homma alkaa joko kiinnostamaan, tai sitten hirvittämään..



Siitä tuleekin mieleen, kuinka päiväkodit hoitavat tämän kasvatustehtävän nim.om alle 3-v kohdalla? Onko laadukasta hoitoa olemassa? Entä perhepäivähoidossa, onko siellä hoidon kasvatuksellinen taso parempi?



Tulevia syksyn kuvioita mietin tuolloin alle 2-vuotiaan hoidon järjestämisen kannalta

Mä vain olen lasteni kanssa, luen heille, piirtelen heidän kanssaan, rakentelen duploista, leivotaan yhdessä jne. Rakastan lapsiani mutta välillä myös huudan heille. En tiedä kasvatusopillisista periaatteista, vaikka toisaalta kyllä kiinnostaisikin tietää.

Tuollasesta sanasta ole hajuakaan.

Pitäsköhän mennä takas töihin... Mulla ei taida olla kotiäitiyden koulutusta...

...varmasti kasvattaisin JOS tietäisin ko aiheesta jotain.

Montako kirjaa pitää lukea että menetelmät osaa niin hyvin että niitä voi kokeilla käytännössä? Vai pitääkö mainitsemaasi äitiyttä varten käydä joku kurssi?



Ihan kiinnostava aihe.

Tuntuu vaan välillä että tällaisilla keskustelupalstoilla tavalliselle äidille ei anneta mitään arvoa, vaan kaikkien pitäisi olla ns. pedagogisia supermutseja. Ainakin kaikki kärkkäimmät kirjoittajat luulevat itse olevansa.

Siksi meinaa mennä maku kaikesta kasvatukseen liittyvastä keskustelusta kokonaan.

Pitäsköhän mennä takas töihin... Mulla ei taida olla kotiäitiyden koulutusta...

Tosin en tosissani :-D

puhumisesta, laulamisesta, kuvakirjojen katselusta, satujen kuuntelusta, ympäristön materiaalien tutkimisesta ja kokemuksiensa kertomisesta piirroksillaan. Näiden toimintojen kautta lapset yleensä jäsentävät maailmaansa. Erikseen tulee ikäkaudelle soveltuvat pedagogiset menetelmät sopivissa tilanteissa, eli taito nivoa kehitystä edistävä toiminta arkirutiineihin.

Pystytkö näkemään itsesi todella vakavasti otettavana kasvattajana lapsesi kehityksen suhteen?

Eikä tarvinnut edes mennä noin teoreettisen pohjan kautta. Alaako opiskelet? Eiköhän se normaali elämä riitä. Meillä, konservatorioperheessä tulee ihan puolivahingossa Beethovenit ja kadenssit ja laulut ja rytmimaailma, koko ajan soi ja kun talosta löytyy vielä urheilija, artesaani ja intohimoinen kokki ja kaikki puhuvat koko ajan niin eiköhän sillä pärjätä. Ensimmäiset sanat tulivat nuorimmaisen suusta 5 kk iässä. Välillä on luettu muillakin kielillä ja kielikurssikin joskus soi taustalla kun äiti tiskaa ja vauva tutkii vispilää ja kauhaa ja riisikakkua ja eri tekstiilejä. Joten - olenko vakavasti otettava kasvattaja. Ainakin paras omille lapsilleni. Ilman niitä opaskirjojakin.

mä käytän kristalleja ja feng shuita.

sen mitä lasten kasvusta ja kehityksestä tällä hetkellä tiedetään. Mutta ei se menetelmien käyttö ole sellaista, että kaikkea voisi koko ajan ottaa huomioon. Ihan inhimillisistä syistä välillä on päiviä ja aikoja, jolloin on keskityttävä muihinkin asioihin niin paljon, että lapsen hoito jää vasemmalle kädelle.

Ennen kuin aloimme suunnitella jälkikasvua opiskelin avoimessa yliopistossa erityispedagogiikan approbaturin, jotta osaisin kasvattaa lapsia mahdollisimman tavoitteellisesti. Luonnollisesti myös muita opintoja samalta alata iltakursseina.

vain. ja koulutus on varhaiskasvatuksen erityisopettaja :) .

Meillä piirretään, väritellään, käymme muskarissa ja leikkipuiston ohjatussa toiminnassassa ja samoja juttuja tehdään kotonakin. Vauvasta asti olen laulanut lapselleni paljon ja kirjoja luin jo ennen lapsen syntymää hänelle ääneen. Kirjoja meillä tosiaan luetaan paljon. Ulkoillaan myös lähes päivittäin. Välillä myös tiskataan, leivotaan yms. yhdessä. Harvakseltaan käydään myös kulttuuririennoissa, jotka lapsille suunnattuja. Lapsen kanssa myös leikitään mutta saa myös leikkiä itsekseen. Ja tiedän opiskelujeni kautta ja jonkin verran kyllä lapsen kehityksestä muutenkin.



Ihan tavallisia asioita, joita varmaan suuri osa vanhemmista lapsen kanssa tekee, tehdään siis kai niitä voi sitten nimittää pedagogisiksi mentelmiksi jos niin haluaa.

On minulla omatkin aivot, joilla ajatella, en tarvitse mitään erityistä kasvatusohjelmaa.