Miten parisuhde voi, jos ikinä ei pääse minnekään

ei koskaan saada lapsia hoitoon eikä yhden illan takia viitsi maksaa itseään kipeäksi mll:n lastenhoitajasta. (Toki tekevät arvokasta työtä, mutta jos illalla leffoineen, syömisineen ja lapsenvahteineen tulee hintaa 200€ niin jää väliin.) Parisuhde voi huonosti ja jaksaminen, no päivästä toiseen mennään.

tehdään asioita enemmän yhdessä, perheenä.



Kun ei ole rahaa, niin luovuutta joutuu käyttämään.



Meillä taas taloudellinen ahdinko on lähentänyt pariskuntana, kun on yhteinen murhe ja hankalaa.

Lasten mentyä nukkumaan. Pidetään leffailtoja poppareineen, valmistetaan romanttisia kynttiläillallisia ja saunotaan kahdestaan.



Nykyisin tuntuu olevan yleinen käsitys, ettei parisuhde voi hyvin tai se ei voi kestää jos ei säännöllisin väliajoin käydä vkl-matkoilla ja illallisilla ihan kahdestaan.



Kyllä se parisuhde kestää jos asennoituu siten, että ihan kotonakin voi viettää sitä kahdenkeskistä laatuaikaa.

Haastavan ja vaikean erityislapsen vanhemapana vastaan. Olimme aina kotona, lapsen ehdoilla. Mihinkään ei päästy kaksistaan. Edes yhtä iltaa/yötä huilitaukoa.

Ei sukua yms tukiverkkoa ollut. Lopulta haimme ja lopulta saimme tukiperheen.

Viikonloppu kuukaudessa aivan kaksin on helpotus. Sitä taas aina sitten jaksaa kummasti.

Uskon, että jso emme olisi tajunneet hakea ja saada tuota tukiperhettä olisimme eronneet.

Niin pahasti liitto rakoili. Nyt on asiat hyvin.

hetki yhteistä aikaa. Vauva (8 kk) nukkuu yössä alle 8 tuntia + yöheräilyt, joten pakko sännätä punkkaan heti kun vauva nukahtaa yöunille. Alkaa muuten ihan kivasti painaa parisuhdetta, kun ei pystytä edes leffaa katsomaan kahdestaan. Ei ole lapsenvahteja, lapsi on vaikeahoitoinen ja lähin apu on 4 h ajomatkan päässä. Sinnekin mennessä lapsi vierastaa outoa paikkaa, eikä rauhoitu "vieraan" hoitajan hoidettavaksi kuin vasta toisena tai kolmantena kyläilypäivänä, mikä on ihan perseestä, kun ei päästä kuin lyhyille viikonloppureissuille.



Ollaan ihan poikki.

meidän perheeseen kuuluu jo teinejä, jotka ovat hereillä yhtä kauan aikaa kuin me aikuisetkin, joten kahdenkeskistä aikaa ei tosiaan ole. Kun saa pienemmät nukkumaan, niin teinit kömpivät huoneistaan ja haluavat aikuisten jakamatonta aikaa. Emme ole olleet kotona yhtään kahdestaan ainakaan 15 vuoteen, olisi ihanaa olla joskus kotona kahdestaan.

niillä resursseilla, joita teillä on.

jos teillä on harrastuksia, voitte itse paremmin ja jaksatte sitä perhe-elämääkin. harrastuksen ei tarvitse olla kallis, kunhan se on jotain ihan vain vanhempia itseään varten (toki erikseen käytynä). kun oma olo on parempi, pystytte myös keksimään jotain sellaista, mikä parantaisi parisuhdettannekin.



minulla ei omaishoitajana ole juurikaan tuloja, ja hautauduin pitkäksi aikaa vain kotiin, koska ajattelin, että kaikkeen tarvitaan rahaa. lopulta ahdistuin ja aloin purkaa sitä myös mieheeni ja lapsiini. yhtenä päivänä vain istahdin alas ja mietin, millä voisin saada elämääni jotain sisältöä. keksin paljonkin; kirjat, lenkkeily ja erilaiset kaupungissa järjestettävät ilmaistapahtumat - näyttelyt, konsertit... merkkasin kalenteriin päivät, jolloin tekisin jotain vain itselleni. siinä sivussa myös mies innostui lenkkeilystä (taisi vähän kateuksissaan miettiä, että poistuin muutamana iltana kotoa, eikä hän päässyt mihinkään :D)



tuosta meni ehkä muutama viikko, kun olimme jo miehenkin kanssa lähentyneet niin paljon, että tajusimme keskustelevamme jo muustakin kuin lapsista ja rahasta. ja aloimme järjestää toisillemme aikaa lasten nukkumaanmenon jälkeen. eivät ne kummoisia olleet, saunomista pitkän kaavan mukaan, jonkin leffan katsomista toisen kainalossa, seksiä...



voihan olla, että teillä on erilainen tilanne, mutta jos tilanne on vähänkään tämänkaltainen, kannattaa melkein lähteä siitä oman elämän ja olon parantamisesta liikkeelle.

Joissakin perheissä se voi toimia että ollaan aina kotona ja keksitään kotona sitä ohjelmaa.



Meillä vanhin 11v ja meillä lapset eivät ole koskaan mennyt kovin aikaisin nukkumaan. toki kuosus menee ajoissa.

Mieskin menee suht ajoissa nukkumaan niin ei siinä jää kahden keskistä aikaa kahdestaan.



Ehkä mä en ole oikea henkilö vastaamaan mutta meillä on sikäli hyvä tilanne että ollaan aina saatu hoitaja. Käydään silloin tällöin pikkulomilla. just oltiin vkl kylpylässä kahdestaan.



Silloin tällöin saatetaan joku lauantai käydä kahdestaan jossakin.



Yön yli olevilla lomilla käydään ehkä 2 kertaa vuodessa.

Viime keväänä oltiin viikko etelässä ja nyt tulevana syksynä olis tarkotus lähteä jonnekin kahdestaan.



Kesällä lomaillaan lasten kanssa. Eli kyllä hekin pääsevät lomalle:)



T:viiden äiti

Haluaa vääntää veistä haavassa?



No mutta, itse aiheeseen, meillä voi ihan hyvin. Keksitään kahdestaan jotain lasten nukkumaanmenon jälkeen, katsotaan leffaa, saunotaan kahdestaan jne. Jossain vaiheessa olin aiheesta ahdistunut mutta nykyisin se ei enää häiritse. Tosin viime vuonna kerran meillä oli MLL hoitaja täällä yhden illan, ehkä pyydetään tänäkin vuonna jossain vaiheessa :)

omat vanhemmat ovat luvanneet kuukaudessa kerran ottaa lapsen hoitoon ainakin, yökyläänkin jos meidän nyt pakko on jonnekki päästävä. He ottavat kuitenkin lapsen mielellään, ja lapsi menee mielellään. Ja se kerran kuukaudessa riittää meille kyllä ihan hyvin, sillon käydää syömässä, yleensä leffassa, tai mennään joskus jossai kylpylässä käymään tai muuta vastaavaa. Iltaisin penska kuitenkin menee nukkumaan jo 9 maissa joten sillon saadaan kyllä olla rauhassa ja kahdestaan. :)

tämä ketju ei tainnut olla ihan sinulle:)

Olisipa meilläkin noin luksusta, olkaa onnellisia.

En taas ymmärrä, vituttaa. AP kysyi kokemuksia siitä, kun EI ole lastenhoitoapua, kukaan ei tule "edes" kerran kuukaudessa avuksi. Hittojako tarttee tulla kertomaan, että te kyllä pääsette tekemään mitä lystäätte ja lastenhoitoapua irtoaa pyytämällä. Pöh.

Ollaan oltu yhdessä 10 v, tavatessamme esikoiseni oli vauva. Sellaisia vuorokausia, että oltaisiin saatu olla kaksistaan, on tän kymmenen vuoden aikana ollut ehkä 10 kertaa. Niistäkin jo aikaa, esikoinen kelpasi aikoinaan mummolaan välillä yöksi, mutta kuopus (6-vuotias) on ollut yökylässä kaksi tai kolme kertaa.



Mulla ei ole minkäänlaista luottoa tuntemattomia MLL-vahteja kohtaan, joten vaikka meillä on rahaakin, ei tule MLL tms. kysymykseen.

omat vanhemmat ovat luvanneet kuukaudessa kerran ottaa lapsen hoitoon ainakin, yökyläänkin jos meidän nyt pakko on jonnekki päästävä. He ottavat kuitenkin lapsen mielellään, ja lapsi menee mielellään. Ja se kerran kuukaudessa riittää meille kyllä ihan hyvin, sillon käydää syömässä, yleensä leffassa, tai mennään joskus jossai kylpylässä käymään tai muuta vastaavaa. Iltaisin penska kuitenkin menee nukkumaan jo 9 maissa joten sillon saadaan kyllä olla rauhassa ja kahdestaan. :)

Mee saatana muualle hymyilemään "kerran kuussa riittää meille ihan hyvin..." VOI JUMALAUTA. Jos ees kerran vuodessa, niin me oltais erityisen onnellisia.

Täällä on tullut hyviä vinkkejä. silloin se voi toimia jos lapset menee ajoissa nukkumaan ja molemmat jaksaa joskus valvoa.

Meillä se ei onnistu joten on pakko järjestää kodin ulkopuolisia reissuja.

Meilläkään ei aina ole ollut hoitajia. Oon tehnyt aika paljon töitä sen eteen ja nyt ole erittäin tyytyväinen.

Täälläkin on väliin ollut paljon vinkkejä miten voisin saada hoitajia lapsille.

Siksi mua välillä ihmetyttää kun joku sanoo ettei koskaan pääse mihinkään kun ei ole hoitajaa.

Haluaa vääntää veistä haavassa? No mutta, itse aiheeseen, meillä voi ihan hyvin. Keksitään kahdestaan jotain lasten nukkumaanmenon jälkeen, katsotaan leffaa, saunotaan kahdestaan jne. Jossain vaiheessa olin aiheesta ahdistunut mutta nykyisin se ei enää häiritse. Tosin viime vuonna kerran meillä oli MLL hoitaja täällä yhden illan, ehkä pyydetään tänäkin vuonna jossain vaiheessa :)

ehkä kyse ei aina ole siitä, etteikö SAISI sitä hoitajaa, vaan niinkuin meillä, ei ole varaa laittaa yhteen ravintola- tai elokuvailtaan sataa euroa.

Täällä on tullut hyviä vinkkejä. silloin se voi toimia jos lapset menee ajoissa nukkumaan ja molemmat jaksaa joskus valvoa.

Meillä se ei onnistu joten on pakko järjestää kodin ulkopuolisia reissuja.

Siksi mua välillä ihmetyttää kun joku sanoo ettei koskaan pääse mihinkään kun ei ole hoitajaa.

Meillä ei tosiaankaan ole hoitoreserviä ja pienin lapsi on niin vaikea, ettei ole mitään saumaa soitella MLL:n hoitajaa paikalle. Meillä on niin moni-ikäisiä lapsia, että kun heidät on saatu nukkumaan, emme me vanhemmat enää voi jäädä valvomaan. Isohko lapsikatras, yksi tosi vaikea lapsi ja toinen vain vaativa, kuka näitä hoitaisi? Asutaan lisäksi ihan huitin hevonvitussa (säästetään kyllä muuttoa varten), eli täällä ollaa ihan keskenään.

niin tajuais, ettei se pimeässä leffassa istuminen tai ruokailu miehen kanssa ravintelissa pelasta sitä suhdetta.



Jos rahasta on todella tiukkaa, niin kannattaa nähdä vähän vaivaa ja tutustua naapuriin, puistotuttuun, muskariäiteihin, tarhakavereiden äiteihin yms ja yrittää sopia vaihtovuoroisista lastenhoidoista. EIKÄ sen miehen kanssa vietetty aika tarvitse olla myöhään illalla. Iltapäivä ennen lasten nukkumaanmenoa tai viikonloppupäivälläkin voi olla antoisaa aikaa, voi käydä syömässä ja leffassakin tai näyttelyissä, messuilla, kahviloissa, urheilemasa, kylässä jne.

Ja palkatksaa niitä nuoria lapsenpiioiksi.

esim lapsilukumäärän suhteen jos on esim jo yksi haastava lapsi, kannattaako tehdä lisää? tai jos tietää, ettei pysty luomaan mitään tukiverkkoa ympärilleen..

omat vanhemmat ovat luvanneet kuukaudessa kerran ottaa lapsen hoitoon ainakin, yökyläänkin jos meidän nyt pakko on jonnekki päästävä. He ottavat kuitenkin lapsen mielellään, ja lapsi menee mielellään. Ja se kerran kuukaudessa riittää meille kyllä ihan hyvin, sillon käydää syömässä, yleensä leffassa, tai mennään joskus jossai kylpylässä käymään tai muuta vastaavaa. Iltaisin penska kuitenkin menee nukkumaan jo 9 maissa joten sillon saadaan kyllä olla rauhassa ja kahdestaan. :)

Mee saatana muualle hymyilemään "kerran kuussa riittää meille ihan hyvin..." VOI JUMALAUTA. Jos ees kerran vuodessa, niin me oltais erityisen onnellisia.

nyt noin pahasti kannata hernettä nenään vetää. Missään av-mammapalstan sivustolla ei lue ettenkö saisi tulla ihan mihin tahansa keskusteluun kommentoimaan, ei siitä vittuja tartte haistattelemaan ruveta. -.-

t. 11