Lapsellisen on turha nurista lapsettomien ystävien vapaudesta ja matkustelusta!
Minulla on yksi ystävä, jolla on kaksi pientä lasta. Molemmat lapset ovat hartaasti toivottuja ja tekemällä tehtyjä. Perhe on muuttanut pois keskustasta lähiöön, josta on hankalat kulkuyhteydet keskustaan. Raha on tiukilla, koska äiti on hoitovapaalla ja elävät vastavalmistuneen miehen palkalla. Asuntolainaakin on.
Tämä ystäväni jatkuvasti marmattaa meidän muiden lapsettomien ystävien menoista. On selvästi kateellinen siitä, että matkustelemme, käymme ulkona syömässä, leffassa, asumme keskustassa, liikumme ja harrastamme puolisoidemme kanssa vapaasti.
Miksi pitää myrkyttää ystäväilmapiiriä sillä, että heittäytyy marttyyriksi? Eikö se ole jokaisen valinta, miten elämänsä elää?
Mutta turha narina ja asioiden mustavalkoistaminen kyllä lähes aina. ap