Parisuhde ja kaikki ahdistaa

Mies ehkä haluaa vielä olla kavereidensa kanssa ja tämä kevät voi olla hänelle jokin rajapyykki ennen avioelämää.



Vai onko sinulla ap jotain syytä epäillä, että mies on a) halukas pettämään sinua reissuillaan tai b) ei todella halua tai kykene ottamaan vastuuta perhe-elämästä ja parisuhteestanne kanssasi tasavertaisesti?

Mies ehkä haluaa vielä olla kavereidensa kanssa ja tämä kevät voi olla hänelle jokin rajapyykki ennen avioelämää.

Vai onko sinulla ap jotain syytä epäillä, että mies on a) halukas pettämään sinua reissuillaan tai b) ei todella halua tai kykene ottamaan vastuuta perhe-elämästä ja parisuhteestanne kanssasi tasavertaisesti?

tai ei ainakaan ole ollut, tämmöisessä tilassahan sitä varmasti alkaa kehittelemään vaikka jos jonkinlaisia syitä. Tähän asti olenkin ollut aivan täysin varma, etten koskaan joudu tässä suhteessa pettämistä näkemään ja siinä turvallisuudessa on ollu tosi hyvä olla.

Tämä on vaan nyt kuitenkin semmonen omituinen, selittämätön tunne. Semmonen kun jotenkin vaistoais, että jotain on tapahtumassa, mutta ei haluais myöntää sitä itselle. Jotain meidän arjessa on oikeesti erilaista, mutta en pysty ollenkaan erittelemään mikä se on. Yleinen tunnelma vaan on erilainen ja kireä, tuntuu jopa, että yritän "silotella" miehen tietä välillä, että saisin hänet hyvälle tuulelle. Nyt sitten lisäksi nuo reissut, niin tuntuu vaan kovin omituiselta.

Voi toki varmaan olla tuommonen rajapyykkikin, mutta en ole ainakaan koskaan osannu semmosta odottaa, koska itsellä ei ole semmoiseen mitään tarvetta. Pitänee miettiä asiaa noinkin päin hetki.

ap

Jos ei ole provo niin kerron: mies ei kiukuttele, jos on menossa kaverien kanssa, mutta kiukuttelee, jos ihastunut toiseen.

Jos ei ole provo niin kerron: mies ei kiukuttele, jos on menossa kaverien kanssa, mutta kiukuttelee, jos ihastunut toiseen.

Huono olis mielikuvitus, jos vaan tämmösen kykenisin keksimään. Huonosta elokuvasta tämä lienee paremminkin vois olla, mutta valitettavan todelta tuntuu.

Tuota ihastumis/pettämisasiaa kun miettii, niin koko ajan se tuntuu todennäköisemmältä, mutta toisaalta tiedän, että se on asia, mikä kyllä ottaa takuuvarmasti valtaansa, vaikka mitään ihastumisia ei olisikaan.

Itse oon vielä tällä hetkellä sairaslomalla ja mies on joutunu hoitamaan jokusen viikon kotia ja lasta, joten ehkäpä hän on väsynykin, mutta ei minullakaan oo vielä voimia tähän kakkaan.

Tekis mieli heittää samantien mäkeen koko ukko, ettei vaan jää riskiä tulla petetyks ja menettää kasvoja.

ap

Onko sinulla joitain konkreettisia epäilyjä miehesi uskollisuutta kohtaan? Ajankohtia, jolloin epäilet hänen pettäneen?



Miten pitkä suhde teillä on takana? Jos vuosia on vasta 3 - 4, voi kyseessä olla vain suhteen arkistuminenkin ja etääntymisvaihe, joka miehellä alkanut ennen sinua.



Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Ja koettakaa pitää sitä rakkauttanne yllä nyt perheenäkin.

tosin näin tänään 9 kk vanhan lapsen isän ja sillä oli naama kyllä niin norsunv, johtui ilmeisesti valvomisista. Kun molemmat väsyy niin menee kinasteluksi ja ei osaa hahmottaa missä mennään. Eka vuosi vaikein lapsen kanssa, joku sanoi.

Vuosia todellakin takana tuo kolme, mutta olen jotenkin ollut siinä uskossa, että se arkistuminen tuli jo hyvän aikaa sitten, kun tunsimme toisemme vuosia ennen seurustelun aloittamista ja yhteen muutettiin jo 3kk kuluttua. Tavallaan siis yhteistä arkeakin on takana jo kolme vuotta, mutta ehkäpä se ei kerrokaan koko totuutta.



Minulla ei todellakaan ole mitään konkreettista epäilyä pettämistä, joku ihme pelkoahdistus vaan ja tietysti pelko noista viikonloppureissuista.



Tuo toinenkin ehdotus noista valvomisista voi varmasti ainakin osittain selittää ärtyneisyyden, koska hän on todella joutunu hoitamaan koko meidän arjen ja tietysti myös vähän minuakin, kun olen ollut sänkypotilaana. Luojalle kiitos, tämä loppuu pian, muuten varmaan hajoaisin vielä pahemmin.



Minun on varmaan vaan huomenna nostettava kissa pöydälle ja puhuttava. Ahdistaa jo valmiiks, jos mies ei meinaa olla halukas jutteluun, kun itsellä kuitenkin on tosi paha olla ja toivon kovasti, että tämä asia kääntyis pian parhain päin.



ap

joka on mielessäsi? Mieluummin jakakaa vuoroja niin, että molemmat saa nukkua, olo parantuu.

joka on mielessäsi? Mieluummin jakakaa vuoroja niin, että molemmat saa nukkua, olo parantuu.

että onko kyse oikeasti väsymyksestä, vai onko joku muu asia huonosti tai mieli tulevaisuuden suhteen vaikka muuttunut.

ap

pelkäät tulevasi petetyksi ja kun pyöritätä asiaa päässäsi yskin kotona, se muuttuu sinulle todellisemmaksi kuin onkaan.



Varo ettet mokaa suhdetta itse. Tuo on tehokas tapa ajaa mies pois jos ripustautuu ja alkaa väijyä menoja.

perhe-elämän sitovuudesta ja haluaa omia menoja siksi. Mutta takana voi olla myös se toinen nainen. Oma esimerkkini ei varmaan helpota oloasi, mutta mulle kävi niin. Meillä yhteisiä vuosia takana 11 ja lapsia on myös. Mies ollut aina kotona viihtyvä, mutta meiltä oli seksi ja läheisyys pikkuhiljaa kaikonnut. Arki sujui silti suht hyvin, lasten asiat aina hoituneet. Yks kaks vaan miehen menot lisääntyi ja kännykkää pidettiin äänettömällä ja huomasin miehen salaa multa kirjoittelevan viestejä. Ei edes myöntänyt asiaa, kun kysyin. Hankittuani pitävät todisteet, ei voinut olla enää myöntämättä. Nyt opetellaan kuitenkin uudestaan tuntemaan toisiamme ja yritetään lasten takia. Anteeksiantaminen tosi vaikeaa, mutta yritän. Koskaanhan tämä ei unohdu, mutta silti haluan yrittää.

pelkäät tulevasi petetyksi ja kun pyöritätä asiaa päässäsi yskin kotona, se muuttuu sinulle todellisemmaksi kuin onkaan.

Varo ettet mokaa suhdetta itse. Tuo on tehokas tapa ajaa mies pois jos ripustautuu ja alkaa väijyä menoja.

ja olen aina ollut sitä mieltä, että molemmilla pitää olla myös omaa tilaa, ettei tule ahtaan paikan kammoa. Nyt kuitenkin pelottaa, että noista viikonloppureissuista tulee tapa ja ei minullakaan määräänsä enempää niitä voimia ole (en oikeesti edes ymmärrä miten yksinhuoltajat jaksaa...), niin senkin takia nuo reissailut ärsyttää.

Olen varmaan myös kateellinen miehen työstä, tai siis siitä, että hän saa mennä sinne tekemään jotain muutakin kuin kotijuttuja. Nautin kamalasti meidän lapsesta ja hänen kanssa olemisesta, mutta minulla on silti ikävä töitä ja "aikuisten maailmaa". Minulla ei kuitenkaan ole työtä mihin palata, enkä varmasti kuulu ensimmäisenä palkattaviin tradenomeihin pienen lapseni kanssa, joten saanen vaan haaveilla siitä työelämään palaamisesta.

Yön pikkutunneilla mietin, että missä minä saisin oltua viikonlopun niin, että saisin vähän akkuja ladattua, mutta en edes keksi. Minulla ei ole harrastusporukkaa, jonka kanssa lähtis vaikka jollekin treenileirille tms., eikä minulla ole liioin sitä työpaikkaa. Ehkä lähden vaan jonkun lapsettoman ystävän luokse nukkumaan vuorokaudet ympäriinsä :).

ap

perhe-elämän sitovuudesta ja haluaa omia menoja siksi. Mutta takana voi olla myös se toinen nainen. Oma esimerkkini ei varmaan helpota oloasi, mutta mulle kävi niin. Meillä yhteisiä vuosia takana 11 ja lapsia on myös. Mies ollut aina kotona viihtyvä, mutta meiltä oli seksi ja läheisyys pikkuhiljaa kaikonnut. Arki sujui silti suht hyvin, lasten asiat aina hoituneet. Yks kaks vaan miehen menot lisääntyi ja kännykkää pidettiin äänettömällä ja huomasin miehen salaa multa kirjoittelevan viestejä. Ei edes myöntänyt asiaa, kun kysyin. Hankittuani pitävät todisteet, ei voinut olla enää myöntämättä. Nyt opetellaan kuitenkin uudestaan tuntemaan toisiamme ja yritetään lasten takia. Anteeksiantaminen tosi vaikeaa, mutta yritän. Koskaanhan tämä ei unohdu, mutta silti haluan yrittää.

Tuo sitovuuden ahdistaminen kuulostaa kyllä ihan loogiselta, varsinkin kun tuo miehen väsymys ja ahdistus on tullut selkästi esiin nyt, kun hän on ollut kotona muutaman viikon. Olen yrittäny vielä miettiä ja kattoa, niin puhelimet on aina esillä, äänellisellä (jopa yöllä, ei niin kivaa), enkä tunnu muutenkaan keksivän tilanteita, joissa hän pitäisi yhteyttä toiseen naiseen. Uskon kuitenkin, että halutessaan sen pystyy tekemään varmasti niin, ettei toinen sitä huomaa.

Sinun tarinassa kuitenkin helpottavaa ja kannustavaa on se, että kaikesta huolimatta haluat ja haluatte yrittää ja nimenomaan opetella tuntemaan toisenne. Tuo kuulostaa aikuiselta ja kypsältä. Voisin ehkä kuvitella, että tuommoisessa tilanteessa tapahtuvan läheisyyden tarpeessa pettämisen voisin varmaan yrittää antaakin anteeksi, tai ainakin kokeilla, mutta semmoista itsekästä, ylimielistä ja toista tahallaan loukkaavaa pettämistä ja siihen liittyvää silmitöntä valehtelua en voisi koskaan sulattaa. Toivon kovasti, että tässä ei ole alkuunkaan kyse siitä.

Mies lähti juuri lapsen kanssa vaunulenkille (eikä muuten olla puhuttu mitään koko aamuna.... tosi fiksua) ja minä päätin vetästä kimpsut ja kampsut niskaan ja painua kaupungille ostamaan ainakin yhden kivan kevätvaatteen. Varmasti piristää (paitsi jos ei löydy mitään...)!!

ap