Parisuhde ja kaikki ahdistaa

Yhteistä elämää takana jo joitain vuosia, nyt 7kk ikäinen tyttölapsi, häät tulossa kesällä ja yhtäkkiä on alkanu tuntumaan, että kaikki ei oo kunnossa.



Meillä on ollu tosi kunnioittava, tasa-arvoinen, lämmin, avoin ja rakastava suhde, mutta nyt jotain on muuttunu. Tuntuu kuin mies olis vihainen jostain, mutta mitään ei sano, eikä kysyttäessäkään myönnä. On kuitenkin omituinen ja nyt muutaman viikon sisään on alkanu ilmoitella viikonloppumenoistaan, joita nyt sitten ilmaantukin tälle keväälle yllättäen neljä. Aiemmin olen jopa kannustanut miestä menemään ystävien kanssa enemmänkin, koska koen, että molempien ystävät on kuitenkin tärkeitä meidän oman itsemme hyvinvoinnin kannalta.



Nyt siis mies ilmotteli hiljalleen nuo yllättävät menot ja kun lopulta vetäsin viimesen kohdalla herneen nokkaani, niin ei tuntunu ymmärtävän yhtään. Hänen mielestään ei kuulemma ole liikaa, kun ei ole yleensä kuitenkaan ollut poissa paljoa. Okei totta tuokin, mutta minun sairasloma leikkauksen jälkeen loppuu tämän viikon lopussa, jolloin pääsen pitkästä aikaa edes kantelemaan lastani ja samantien minulla pitäis olla voimia jaksaa olla lapsen kanssa seuraavan kuukauden ajan viikonloputkin kaksin.



Ei tuo taida olla edes suurin syy miks nuo viikonloppumenot ahdistaa, mutta se vaan esimerkkinä. Olo on nyt ihan sekava ja päällimmäisenä on vaan mielessä, että näinkö minäkin päädyin siihen vinoon petettyjen naisten pinoon. Hajoan jo pelkästä ajatuksesta, eikä minulla ole mitään havaintoa miten voisin ikinä selvitä siitä.



Tällä hetkellä nukun sohvalla, kun en voi ahdistukseltani kuvitellakaan meneväni miehen kanssa samaan sänkyyn, enkä tiedä miten voisin muka lähteä loppuviikosta yhteiselle reissulle toiselle puolen Suomea ensin miehen ystävien luokse ja sen jälkeen omieni.



Hajottaa niin että henki ei kulje.