Äitiysloma ja yksinäisyys

kuin tunkea vaan. Kyllä niitä ystäviä sitten alkaa ilmaantua.



Tuo on kaikille tuttu tilanne.

minullakin (vaavi hieman vanhempi), varsinkin kun mies on töiden vuoksi poissa kotoa pitkiä jaksoja.



Kotona olo on ok,mutta myös minä kaipaan aikuista juttuseuraa. Huomaan saman perhekerhoissa "pari"piireistä, mutta toisaalta en välitä siitä. Juttelen kaikille (kaikennäköisille, ikäisille jne.) ja jos joku ei pidä siitä, niin jätän rauhaan. Välillä kyselen jotain neuvoja ja siitä onkin ollut helppo aloittaa jutustelu. Ja kun huomaat jonkun toisen lapsen hyviä ominaisuuksia, niin niitä kannattaa tuoda vanhemmille esille :)



Viestistäsi ei käy ilmi, missä päin Suomea olet. Tietääkseni näillä sivuilla voi laittaa kaverihaun.



Vaikkakin edelleen itsekseen, niin minusta on ollut mukava käydä vauva-leffassa.



...vauvan kanssa on kiva puuhata leikkimatolla, mutta vauva kasvaa ja alkaa pian leikkiä ihan itsekseenkin

kyllä sinne jossain vaiheessa taas tulee joku uusikin :)

Ja pikkuhiljaa tutustut niihin muihinkin

Mistä päin Suomea olet?

asukaspuistossa

avoimessa päiväkodissa

äiti-vauva -jumpassa

seurakunnan avoimessa kerhossa

vauvabiossa (eli äideille ja vauvoille tarkoitettu leffanäytös)



Kannattaa lukea neuvola ilmoitustaulua, siellä on yleensä kaikenlaista toimintaa tarjolla.



Jotain tällaista toimintaa varmasti on asuinpakkakunnallasi. Mene vaan mukaan ja vakka et heti ekalla kerralla tutustuisi, niin jossain vaiheessa ihan varmasti tutustuu muihinkin ja saa juttuseuraa. Kyllä siellä on joku toinenkin, joka odottaa samalla tavalla, että joku alkais jutella.

Meillä on 4-kuinen vauva ja mulla on ollu pari kuukautta tosi tylsää... Se tylsyys ei sit riittänyt vaan oon alkanu ahdistua vielä pahemman kerran ja nyt kaiken tekeminen tuntuu älyttömän vaikeelta. En kehtaa kenellekkään oikeen kertoa vaan olen olevinani kuin kaikki olis ihan ok. Neuvolassa vähän vihjasin asiasta, niin neuvona oli mennä vaan perhekahviloihin... En vaan enää jotenkin pysty, alan kohta olla avun saavuttamattomissa. Pelkään jo, että oma paha oloni alkaa kohta vaikuttaa vauvaankin ja sehän vaan lisää ahdistusta.



Jos olet kiinnostunut kirjoittelemaan ihan yksityisesti minut tavoittaa osoitteesta jasukka10 (a) gmail.com.

itse tapaamme ystäviä ja sukulaisia lähinnä vkonloppuisin. Välillä olen kärttyisä miehelleni iltaisin, kun hänestä ei ole "tarpeeksi seuraa".



Tällä hetkellä vauva on 5kk ja olen ruvennut pelaamaan tietokonepelejä. Se on hirmuisen hauskaa! Lisäksi olen lainannut kirjastosta kasan kirjoja, niitä joita ei ole aiemmin ollut aikaa lukea. Olen ruvennut siis "nauttimaan" tästä yksinolosta ja siitä että olen "jumissa" kotona. Vauvamme nukkuu parhaiten parvekkeella päiväunet, noin 4h, jolloin minulla on aikaa vain itselleni!



Teen kyllä lounasta ja siivoan jälkeni, mutta muuten yritän olla tekemättä kotitöitä. Elämäni tuntuu nyt paljon rennommalta, kun olen antanut itselleni luvan puuhastella kaikkea kivaa ja olla olematta tehokas.

Vaikealtahan se tuntuu aluksi mennä perhekahviloihin ja kerhoihin, mut jokainen on ollut siellä joskus uutena. Menet vaan sinnikkäästi niin väistämättä joskus törmää kivoihin ihmisiin - ja sitten vaan rohkeasti otat heihin yhteyttä ja pyydät kävelylle.



Pyörittääkö kaupunki/kunta alueellasi ryhmää esikoisensa saaneille äideille? Niistä ei yleensä juuri ilmoitella että ryhmät pysyy pieninä, mut kysäise neuvolasta. Sellainen ois sulle loistava juttu.



Kannattaa myös miettiä itselleenkin joku kiva harrastus. Minulle se on lukupiiri; kerran kuussa kirjastoon voi mennä keskustelemaan kirjoista joihin on ensin ammattilaisen alustus, ja mä nautin niistä! Ihanaa kuunnella muiden ajatuksia ja kertoa omansa.



Tsemppiä vaan, voi olla että kohta huomaat löytäneesi läjäpäin tuttuja ja ehkä jonkun kaverinkin. :)

Ainakin Espoossa on avoimia päiväkoteja, jotka ovat ihania paikkoja!



Rohkeasti vaan mukaan perhekerhoihin, avoimiin päiväkoteihin ja leikkipuistotoimintaan.

Alussa tottakai voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi, mutta hyvin nopeasti löydät vakikävijöistä juttuseuraa ja voitte oikeasti jopa ystävystyä.



Olen neuvonut samassa tilanteessa olevia tutustumaan toisiin äiteihin lasten kautta. Voit vaikka kysyä lapsen ikää ja kehua häntä ja ennen kuin huomaatkaan, olettekin jutelleet pitkän tovin.

skypellä joka aamu ystäväni kanssa...toimii ihan näin ulkomaille astikin =)

ja lähdin sinne tosi innolla tutustuakseni ihmisiin.

Muutaman kerran jälkeen huomasin, että ne jotka olivat käyneet siellä tosi pitkään (parikin vuotta) eivät oikeasti tietäneet edes toistensa nimiä. Eli tuota kautta ei kyllä syntynyt mitään kontakteja koska tyyli oli se että juodaan kahvit ja häippästään.



Yhteen kivaan äitiin tutustuin mutta hän toi esiin aktiivisesti sen että heillä on monen äidin "rinki" ja muita ei kaivata (ymmärrän hyvin että siinä tapauksessa ei ole tarvetta uusille tuttavuuksille)



Viimeiset kuukaudet hengailin yksikseni koska en jaksanut enää edes yrittää. Ja 2kk töihinpaluun jälkeen samaan taloon muutti kohtalotoveri jonka kanssa ystävystyin :) Voi kun hän olisi tullut jo paljon aikasemmin.

Kaiva kiven alta myös vanhoja koulukavereita tai työkavereita, jotka ehkä ovat myös kotona. Elämäntilanne yhdistää kummasti, vaikka aikaa olisikin kulunut edellisestä kerrasta!



Kuten huomaat, toisia "työelämästä syrjäytettyjä" löytyy vaikka kuinka paljon ja yksinäisyys päivissä vaivaa. Avaa suusi rohkeasti ja käännä vaunujesi nokka samaan suuntaan kadulla vastaan tulevien vaunujen kanssa. Tilanne tuntuu kielämättä aluksi vähän feikiltä, mutta edelleen, elämäntilanne yhdistää ja juteltavaa löytyy vieraankin kanssa äkkiä. Lenkille seuraksi on helppoa kutsua vieraampikin naapuri, sillä silloin ei vielä mennä kenenkään kotiin "yksityisalueelle".



Tilaisuuteen kannattaa tarttua, älä anna vähäisienkään kontaktien mennä ohi! Kutsu juttukaveri kahville aina kun voit! Kutsun saanut on yleensä todella otettu! Ja vastakutsun saadessasi olet sinäkin.



Seitsemän vuotta kotona ja edelleen joudun tekemään töitä sen eteen, että päivisin riittäisi aikuista seuraa. Kotona olleet kaverit kun palailevat töihin kukin vuorollaan, joten uusia kontakteja on hyvä solmia. Ja hyvää harjoitustakin se on - kun lapsi kasvaa, hänen ensimmäiset kaverisuhteensa nojaavat paljon juuri vanhempien varaan. Sinä kutsut leikkiseuraa kylään jne.



Tsemppiä! Kotielämään tottuu kyllä.

oli vauvavuotena juurikin tuollaisia tuntemuksia ja tuntui, että kaikki muut vaan nautti kotona olemisesta. Rakastin jo tuolloin lastani yli kaiken, mutta kyllä myönnän että oli tylsää. Enkä halunnut/jaksanut lähteä pitkän matkan päähän kerhoihin. Kaipasin keskustelua tavallisista asioista enkä vain asioista jotka liittyivät vauvan hoitoon. Ja kaipasin kavereita enkä jaksanut ''turhia tuttuja'', siksi jäin kotiin. Nyt jälkeen päin ajatellen olis vaan pitänyt mennä jonnekin.

tarjolla!!!



Asun itse pienellä paikkakunnalla ja täällä ei ole mitään. Joku vauvakahvila oli, mutta sekin loppuu nyt sopivasti kesäksi.



Mies on töissä viikot ja itse kuolen tylsyyteen ja aikuiskontaktien puutteeseen viikolla!



Masentaa olla yksin

ja nyt tähän alkaa kyllä jo tottua. Olen kanssa käynyt perhekerhossa yms. mutta siellä on sellainen sisäpiiritunnelma ollut vaikka itse sosiaalisena olen yrittänyt jutella muiden äitien kanssa.



Noissa harrastuksissa yms olen itse 26 vuotiaana huomannut sen että melkein kaikki muut äidit ovat +30 v ja itse olen vielä nuoremman näköinen, niin mua ei ikään kuin oteta tosissaan, luullaan teiniäidiksi ilmeisesti. Sitten ne kypsemmät äidit juttelee enemmän keskenään.



Vauvakinossa tuli käyty kolme kertaa, siellä oli osa mammoista aika pahalla tuulella ja osa taas "pareina" liikenteessä.

mitä kirjoitit...että ei ne vauvakahvilatkaan välttis mitään autuutta tuo. Kai se on vaan kestettävä yksinään. Tai sitten laitettava joku väsynyt "treffi-ilmoitus", jos löytyisi joku samanhenkinen äiti lähistöltä :))

että onko kaikki naiset päättäneet tulla raskaaksi aina kaverin kanssa yhtäaikaa, kun tosiaan tuntuu, että mammat liikkuu aina pareittain joka paikassa, eikä mihinkään porukkaan pääse mukaan.



Hölmö minä, kun en tajunnut että raskauskin pitää suunnitella bestiksen kanssa samaan aikaan ;)

mikä mättää!!!

ettekö osaa olla yhtään yksin ja rauhoittua!!

voivoi!Me asuttiin ulkomailla kun vauva pieni ja keksin kyllä tekemistä!!haloo!

Niin tutulta kuullostaa...minulla 2 pientä lasta ja aikuista seuraa kaipaisin. Olen ujo tutustumaan uusiin ihmisiin,mutta silti kaipaisin ystäviä.

että mun tekemisiä päivän aikana on



Siivoilu, ruoan laitto, ulkoillaan tuossa lähihiekkalaatikolla, pienempänä joka päivä vähintään puolentunnin vaunulenkki niin kalorit sai kyytiä, katon dvd-boxeilta sarjoja tai nauhotan digiboxille ja katon päiväsaikaan, luen kun vauva nukkuu, lähdetään kauppaan tai bussilla keskustaan. Ja me herätään viellä 7 aikaan joten päivään mahtuu tunteja...