Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitiysloma ja yksinäisyys
21.03.2011 |
Ajattelin tehdä tällaisen aloituksen, josko löytyisi kohtalotovereita. Eli minulla on 3 kk vanha tyttö ja olen kotona äitiyslomalla ja tunnen oloni todella yksinäiseksi. Ensimmäiset viikot menivät lähinnä vauvaan totutellessa ja imettäessä, mutta nyt kun rytmit ovat löytyneet, oavt päivät yksin vauvan kanssa alkaneet tuntua aika pitkiltä. Kukaan kavereistani ei ole samaan aikaan äitiyslomalla ja mieheni on töissä aina kuuteen asti.
Muskarit ovat alueellamme täynnä tälle keväälle. Vauvauinnin aloitamme ensi kuussa, mutta sekin on lauantaisin, eli ei tuo ns. tekemistä arkeen. Perhekerhossa olen käynyt muutaman kerran, mutta osanotto on siellä aika vaisua ja ihmiset tuntuvat käyvän siellä "pareittain", eli jonkun ystävänsä kanssa ja tällöin toisten jutun keskelle "tunkeminen" tuntuu vaikealta.
Päivät kuluvat mielestäni tosi hitaasti (teen vauvan kanssa yksin kaksi lenkkiä per päivä ja loppuaika menee kotitöissä ja vauvan kanssa leikkiessä puuhamatolla.) ja kaipaisin kipeästi ainakin kerran viikossa aikuisseuraa tähän vauva-arjen keskelle. Onko kohtalotovereita ja miten olette saaneet seuraa? Välillä tuntuu, että voisin palata aiemmin töihin kuin mitä olin ajatellut, jotta saisi hiukan sosiaalisuutta tähän elämään.
Kommentit (28)
olen täälläkin valittanut asiasta aina aika ajoin, ekan kerran varmaan juurikin silloin, kun vauva oli 3-4kk vanha. Kyllästyminen on itselläni tullut sykleissä, välillä on kamalampaa ja välillä ihan OK.
Mä oikeastaan tykkäsin muuten käydä vauvaharrastuksissa silloin, kun lapsi oli reilu 6kk vanha, mutta niistä meni sitten maku jossain vaiheessa. Tai oikeastaan silloin, kun lapsi alkoi olla vuoden vanha ja hän oli aina kaikkein vanhin noissa vauvajutuissa. Tylsintä oli se, että sinne jumppaan tms meneminen lähinnä korosti sitä yksinäisyyttä, koska ei niissä mitään ystävyyssuhteita luotu toisiin äiteihin. Sinne mentiin, oltiin tunti ja sitten pois.
Kun vauvavuosi alkoi olla ohitse, oli kivempaa mennä perhekerhoon tms, kun lapsi selvästi alkoi leikkiä ja tykätä toisten lasten näkemisestä. Oman lapsen perässä juokseminen myös kivasti peittää sen seikan, ettei kavereita ja juttuseuraa ole. Sitä seuraa tulee omasta lapsesta. Mun lapsi siis ei ole siellä kerhossa koskaan vain äidin jaloissa, vaan viipottaa menemään ja on pakko mennä perässä, jos ei halua, että hän tunkee jotain liian pientä kurkkuun, kiskoo leluja tai tulee lyödyksi/kumoon tönityksi.
Nyt meillä on toka lapsi samaan syssyyn syntymässä (kuukausi laskettuun...) ja kyllä joo, ahdistaa jossain määrin se, että töihin paluu siirtyy. Toisaalta kun tuon touhutiinan lisäksi tulee vauva, niin ei sitä välttämättä jaksa edes miettiä niitä aikuissuhteita, paitsi iltaisin ikävissään.
Mun lääke on ollut vain hampaat irvessä tylsyyden sietoa. Kun pohjalla käy, niin nousee taas pinnalle, ainakin kerran sitä happea haukkaamaan. Liityin myös paikalliseen MLL toimintaan ja menin avoimeen yliopistoon. Kun pakertaa tenttejä ja esseitä, niin täyttyy pää välillä jostain muustakin kuin lapsesta.
15kk vauvan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mun tekemisiä päivän aikana on
Siivoilu, ruoan laitto, ulkoillaan tuossa lähihiekkalaatikolla, pienempänä joka päivä vähintään puolentunnin vaunulenkki niin kalorit sai kyytiä, katon dvd-boxeilta sarjoja tai nauhotan digiboxille ja katon päiväsaikaan, luen kun vauva nukkuu, lähdetään kauppaan tai bussilla keskustaan. Ja me herätään viellä 7 aikaan joten päivään mahtuu tunteja...
mutta uskallan epäillä, että kaikki näistä yksinäisyydestä kärsivistä äideistä ovat nuorehkoja, ja suurin osa kavereista eri elämäntilanteessa. Ja itsekin varmaan tyyppiä, joka on tottunut "lentämään" kunnes vauva on syntynyt. Olen huomannnut omassa tuttavapiirissänikin, että vaikeinta on perhe-elämään sopeutuminen niillä, jotka eivät osaa olla itsekseen ja kotosalla.
Se on vähän merkki siitä, että oma itsenäistyminen ja kypsyminen on jäänyt kesken. Sen asian kanssa voi tehdä töitä vauvalomallakin. Optimaalisintahan toki olisi, että ennen lapsia olisi tullut siihen tilanteeseen, että viihtyy pääsääntöisesti kotosalla. Harrastukset tai kyläilyt tai muut menothan pitäisi olla vain mauste elämässä, ei pääasia.
No, se siitä, jotain rakentavia ehdotuksiakin voisi laittaa, eikö ;)
-skypellä kavereille soittelu. Tuntuu ihan erilaiselta kuin puhelimessa puhuminen, ja on ilmaista.
-tutustu seurakunnan tarjontaan nettisivuilla. Meillä ainakin on perhekerhon lisäksi avointa perhekahvilaa, muskaria, kesäkerhoa. Itse olen käynyt perhekerhossa (ihan ilman että tunsin ennalta ketään) ja ilmoittauduin lasten kanssa nyt kesäkerhoon. Onpahan lapsilla puuhaa, ja vaikkei niin hyviä kavereita löytyisikään, on itsellä muutakin puuhaa viikon aikana.
-musiikkiopistoilla on hyvät muskariryhmät.
-kävin talvella kansalaisopistossa lukemassa venäjää kerran viikossa illalla
-kävin toisessa harrastuksessa yksin kerran viikossa illalla (tunnin). Harrastuksesi voi olla tanssia, jumppaa, musiikkia, mitä vain. Vaikka kansalaisopiston vauvanruokakurssi, missä voisi tutustua äiteihinkin.
-paikalliseen MLL:n toimintaan voi varmaan osallistua, tai ainakin kysellä, onko tarjolla mitään.
-neuvolan ilmoitustaululle voi laittaa ilmon, että kaipaa uusia tuttavia samassa tilanteessa.
-avoimessa yliopistossa voi opiskella jotain, joko luennolla käymällä silloin tällöin tai sitten verkkokurssina.
-ala lukea sellaisia kirjoja, mitä olet aina ajatellut lukevasi. Tai lue jotain ihan poikkeavaa.
-opettele neulomaan villasukkia, saat pikkuisellesi itse neulotut sukat. Lankavyyhdin vyötteessä on hyvät ohjeet.
-etsi vaikka FB:n kautta vanhoja luokkakavereitasi, joku saattaakin asustella melko lähellä ja olla myös pienten lasten äiti.
Ja lopuksi: ne lapset kasvavat tosi pian. Nauti tuosta vauva-ajasta, kun sinun ei ole pakko tehdä koko ajan jotain. Kun lapsi alkaa olla yhden vuoden, saat juosta koko ajan perästä etkä edes ehdi aina, vaikka yrittäisitkin.
T: 2,5v ja 9kk ikäisten äiti
2002-2005 (oli ihan kypsää). Sitten syntyi toinen lapsi 2010, enkä vieläkään ole kypsynyt tähän kotona oloon. Siis kypsynyt niin, että nauttisin tästä. En todellakaan nauti _yhtään_ vaikka olen jo 38 ja tottunut siihen, ettei saa kaikkea mitä haluaa ja niin pois päin.
Oikeastaan se, että taas on liekaa jalassa moneksi vuodeksikin eteenpäin on ahdistavaa. Toisaalta oli ihanaa saada vauva/lapsi.
Kaverithan ovat tässä iässä jo pikkuisensa pyöräyttäneet ja töihin menneet takaisin. Perherientojen puolesta olen "mummoiässä" ja kalkkis.
Olen etsinyt joka tavalla kavereita samasta elämäntilanteesta, mutta eipä ole napannut. Kesällä ei meidän seudulla ole MITÄÄN pikkulapsille, vain koululaisille leirejä. Puistotkin ovat tyhjät.
Lapsiharrastuksissa ei tule solmittua kontakteja, äidit harvoin puhuvat toisilleen mitään. Itse en pode sitä ongelmaa, etten keksisi paikkoja, minne lapsen kanssa mennä, mutta kaipaan sellaista seuraa, joka osaa sanoa muutakin kuin "heppa, ohhoh, häntä, kakka, äiti", vaikka onhan tuokin tosi suloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkanpa tähän samaan keskusteluun. Itse olen tällä hetkellä tässä tilanteessa. Vauva on vasta vähän päälle kuukauden, mutta jo nyt ahdistaa ajatus siitä miten jaksan koko äitiysloman. Tiedän, ei saisi valittaa. Onhan vauva ihana ja on tää "lomailukin" mukavaa, mutta onhan se selvää, että jotain ihmisten seuraa sitä jokainen ihminen tarvitsee. Mulla ei ole niin onnekas tilanne, että kukaan kaveri olisi samaan aikaan äikkärillä. Hirveästi ei mitkään perhekerhotkaan kiinnosta, kun lukee että niissä on inside meininki. Ja tuo kun on niin pieni, niin ei harrastuksetkaan vielä kutsu. Mistä ihmeestä sitä siis voi saada tällä hetkellä uusia tuttavuuksia? Ei netistäkään tahdo mitään "treffipalstaa" äideille löytyä.
Itse olen vielä yhdessä koossa, LA ylihuomenna, ja nyt jo jännittää, miten pärjään. Kolmas lapsi kuitenkin, ikääkin yli kolmenkymmenen. Mahdollisuus olla kotona pienen kanssa olis pitkäänkin, mutta löytyykö seuraa muualta kuin asukaspuistosta tai kerhoista. edellisten aikana oli niissä tooosi sisäpiiri, eikä jotenkin kehdannut tupata itseään väkisin. Huoh.
Asun kuitenkin omakotialueella, missä äitejä ja lapsia pilvin pimein, mutta miten tehdä tuttavuutta? Törmäillä puolivahingossa vaunuilla neuvolan kulmalla??
Alue: Aihe vapaa
tampereen seudulta