Yksinhuoltajat automaattisesti lastensuojelun asiakkaiksi!
Yksinhuoltajilla ei ole antaa tarpeeksi aikaa lapselleen, joten lapsi jää huomiotta niin fyysisesti, psyykkisesti, henkisesti ja emotionaalisesti.
Kommentit (27)
mutta siltä varalta että joku ottaa tuon väitteen todesta, mainitttakoon että tunnen monia yksinhuoltajia, ja heihin tuo ei ainakaan päde ollenkaan. Heillä on päinvastoin enemmän lapsilleen laatuaikaa, kun siinä ei ole mies vaatimassa osaansa :D
mutta siltä varalta että joku ottaa tuon väitteen todesta, mainitttakoon että tunnen monia yksinhuoltajia, ja heihin tuo ei ainakaan päde ollenkaan. Heillä on päinvastoin enemmän lapsilleen laatuaikaa, kun siinä ei ole mies vaatimassa osaansa :D
mikä sut on ap tohon vienyt?
Mieti kun sun kumppanis(jos sulla edes sellanen on)
kuolis vaikka auto-onnettomuudessa ja jäisit yksinhuoltajaksi. Olisitko vielä samaa mieltä?
Sä olet sairas ja ajatusmaailmasi on yli sata vuotta jäljessä
Jos kerran sitä LAATUAIKAA on roppakaupalla yksinhuoltajilla niin kuka hoitaa kaiki päivittäisiin askareisiin kuuluvat asiat? Eli jäähän nuo totaalisen huomiotta...
sitä, että toinen vanhempi hoitaa lapsia...
Jos kerran sitä LAATUAIKAA on roppakaupalla yksinhuoltajilla niin kuka hoitaa kaiki päivittäisiin askareisiin kuuluvat asiat? Eli jäähän nuo totaalisen huomiotta...
viikonloppuna ovat isällään, siivoan ja teen ruokaa valmiiksi paljon. Kun lapset ovat kanssani siivoamme myös yhdessä, käymme harrastuksissa, löhöämme sohvalla, teemme ruokaa ja läksyjä yms yms. Olen läsnä erittäin paljon. Lapset myös menevät aiemmin nukkumaan kuin minä, jolloin pyykkejä voi ripustella tms.
Tuo ehkä pätee jossain moniongelmaisessa lähiössä. Meillä oli yvinkin rauhaisa ero, lasten elämässä ei muuttunut juuri mikään muu kuin se että kahdesta riitaisasta, onnettomasta vanhemmasta tuli eron myötä yhteistyöhön kykeneviä, suht. tyytyväisiä ihmisiä- isä pitää lapsistaan edelleen hyvää huolta, samoin minä olen tehnyt paljon valintoja lasten etua silmälläpitäen. Lapset voivat paremmin ja saavat enemmän hoivaa ja rakkautta kuin silloin kun onneeomina elettiin liitossa. MItä ihmettä se lastensuojelu tässä tekisi? Elintasokaan ei eron myötä laskenut niin että olisi vaikuttanut lasten harrastuksiin tms- hyvällä mielellä jaksaa tehdä työnsä hoitaa kodin ja lapset ihan eri lailla kuin ennen. MInusta olisi todella loukkaavaa jos tähän joku sosiaalitäti tulisi tyrkyttämään ohjeitaan. Jos tarvitsen itselleni tukea enemmän kuin ystävät voivat antaa, valitsen ihan itse terapeutin jonka luo menen.
sitä, että toinen vanhempi hoitaa lapsia...
hoitaa ne päivittäiset askareet sillon ku mies on päivät töissä ja äiti on yksin kotona lasten kanssa? Onks se jotenki eri tilanne? Mä ainaki pyrin tekemään kotityöt paiväsaikaan et voin sit olla rennosti miehen ja lasten kanssa illalla
mutta siltä varalta että joku ottaa tuon väitteen todesta, mainitttakoon että tunnen monia yksinhuoltajia, ja heihin tuo ei ainakaan päde ollenkaan. Heillä on päinvastoin enemmän lapsilleen laatuaikaa, kun siinä ei ole mies vaatimassa osaansa :D
Se että on huonossa parisuhteessa jonkun ääliön kanssa vaan siksi että pitää se mies talossa olla, syö monen naisen itsetunnon, omanarvontunnon, voimat. Mutta kun huomaa että yksinkin pärjää ja on arvokas jne- asiat sujuvat paljon paremmin ja voimavaroja jää hyvään äitiyteen. Tietysti jos on mt- ongelmia itsellä- ne vie voimia ja täytyy hoitaa, mutta ei eronneella automaattisesti ole mielenterveysongelmia! Ainakin minä olen saanut asiani hyvin juuri siksi että erosin. Kun voin hyvin on aikaa ja sydäntä kohdata lapsia. MIes ja huonosti toimiva liitto voi todellakin viedä kaikki voimat- silloin sitä lastensuojelua enemmänkin tarvitais. Lopettakaa jo tuo kliseinen leimaaminen- asiat voi olla just tasan toisin päin.
ihan kaiken vapaa-aikani lapsen kanssa, niin viikonloput, illat kuin lomatkin. En ole eron jälkeen hetkeäkään kaivannut parisuhdetta enkä miehen seuraa, eli en ole tutustunut miehiin lainkaan, en harrasta mitään omaa, en käy viihteellä koskaan, en käy edes kahvilla ystävien kanssa. Vietän varmasti enemmän aikaa lapseni kanssa kuin keskivertoydinperheellinen nainen jolla menee leijonanosa vapaa-ajasta miehensä huomioimiseen, passaamiseen ja tyytyväisenä pitämiseen.
oletko ollut yksinhuoltaja kun noin varmasti osaat sanoa tuon?
Itse olin pari vuotta, ja tuntuu että silloin oli paljon enemmän lasten kanssa kuin mitä nyt kun perhe ympärillä (siis mies ja yksi lapsi lisää). Eihän yh:n elämä ole sen kummoisempaa, päivät töissä, illat lasten kanssa...miten se siis eroaa siitä että onko yh vai ei?
Tuolla sinun periaatteella lastensuojelun asiakkaiksi pitäis suoraan myös laittaa paljon töitä tekevien perheet ja perheet joissa toinen vanhempi tekee töitä esim. ulkomailla tai kauempana viikon pari putkeen.
moni on omistautunut lastensa hyvinvoinnille. Siinä kun joutuu tekemään valintoja ja miettimään asioiden arvojärjestyksen, kun joka paikassa ei voi yksi ihminen olla ja usein toisarvoiseksi jää myös kaikki perusperheellisen pätemisentarpeet. Tietysti voi olla vaikeitakin aikoja, mutta pääsääntöisesti normaali yh-äiti pitää lapsistaan tosi hyvää huolta! Enemminkin yh tarvitsisi apua siihen että pitäisi huolta myös itsestään.
yh lasten elämässä ei enää ole sitä alkoholisti-isää, joka korkkaa aina sen perjantaipullon, jota myöskään äidin ei tarvitse enää paapoa tai pelätä.
Yh:na äiti on iloinen ja saanut elämänsä takaisin.
yh lasten elämässä ei enää ole sitä alkoholisti-isää, joka korkkaa aina sen perjantaipullon, jota myöskään äidin ei tarvitse enää paapoa tai pelätä. Yh:na äiti on iloinen ja saanut elämänsä takaisin.
erotilanteissa perhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi jos vanhemmat eivät kykene sopimaan tapaamisia ja elareita keskenään vaan joutuvat käymään lastenvalvojalla näiden vuoksi
olimme vielä ydinperhe johtuen juurikin alkoholisti-isästä, joka hakkasi minua ja koko perhe kärsi.
Nyt kaikki hyvin, kun olen yh:)
yh lasten elämässä ei enää ole sitä alkoholisti-isää, joka korkkaa aina sen perjantaipullon, jota myöskään äidin ei tarvitse enää paapoa tai pelätä.
Yh:na äiti on iloinen ja saanut elämänsä takaisin.
ei tarkoita, että kaikilla olisi juoppo aviomies. Itsellä ahkera ja osallistuva ja raitis mies.
Ap:n kanssa en ole samaa mieltä. Yksinhuoltajissa löytyy sekä hyviä yksinhuoltajia, että huonoja. Sama pätee ydinperheisiin.
vaan yhteishuoltajuus on, eli aikaa on :)