Kuinka pian unohdat ja annat anteeksi?

Toisen lapsen äitiyslomaan valmistauduin hankkimalla keskusteluseuraa parista äidistä: nettiystävän ja samoihin aikoihin äitiyslomalle jäävästä, koska ekalla ä.lomalla olin kovin yksinäinen. Miehestäkään ei ollut seuraa, koska hän yrttäjänä teki pitkää päivää myös iltaisin. Ajatukseni oli, että haen tukea ja turvaa muualta, koska mieheltäni en sitä saanut. Mieheni kertoi tanssineensa yhden illan erään ystävänsä nuoren (16 vuotta meitä nuoremman) avovaimon kanssa, myöhemmin kertoi tästä samasta naisesta, että hänkin on hankkinut itselleen keskusteluseuraa koska sinäkin, ja muitakin sattumuksia oli. Kuukautta ennen lapsen syntymää vaistoni sanoi jotain, ja tarkistin yöllä mieheni kännykän, josta löytyi edellisiltä päiviltä monituisia seksi-aiheisia viestejä ko. naiselta. Miehen herätin saman tien ja asiaa puitiin silloin ja vielä myöhemminkin ja aina vaan hän vetosi siihen, että se oli pelkkää ystävyyttä. Paria vuotta myöhemmin hän oli vielä ko. naisen kanssa kahdestaan raviontolassa, kun oma aviomies ei kyennyt lähtemään. Viime kesänä asiaa puitiin perin pohjin, kun nainen pyysi miestäni fb-kamuksi, mutta mies ei onneksi ruvennut.



Lapsen syntymästä tulee tänä keväänä kuluneeksi 10 vuotta, mutta vieläkin asia pulpahtelee mieleen (ei nyt sentään jatkuvasti), kun mietin, mitä olisi voinut tehdä elämässä toisin, silloin kuin ns. ruuhkavuodet oli pahimmillaan.