Rakentamisen jälkeen: kuinka kauan meni

omassa jaksamisessa, taloudellisen tilanteen tiukentumisessa vai missa?



Ap

joulukuussa omaan taloon. Pari viikkoa muuton jälkeen oli kaikissa ikkunoissa verhot, uusi sohva ja keittiön pöytä tuoleineen tuli 4vk muuton jälkeen. Tällä hetkellä kaikki on muuten valmista paitsi:



- teknisen tilan lattian laatoitus on kesken (mies tekee pitkää päivää töissä, on viikonloppuisinkin töissä)



- olkkarissa on vanha ja ruma tv-taso eikä sohvapöytääkään. En tosin ole varma haluanko edes sohvapöytää, meillä se on entisissä asunnoissa aina ollut vain täynnä lehtiä, kirjoja ja leluja (=ruman näköistä). Uuden tv-tason ostan kun mies malttaa pitää vapaapäivän jotta ei tarvitse lapsia ottaa mukaan.



- mattoja ei ole (paitsi eteisessä), kun en ole niitäkään löytänyt mieluisia ja yhtään ainutta väliaikaratkaisua tähän taloon ei tule.

jo taulut seinillä. Meillä oli kalusteet valmiina (vanhaa talonpoikaista) ja uudet ostettuna muuttovaiheessa joten vain kannettiin sisään.



keskeneräistä oli 18 kirjalaatikkoa ennenkuin n 400 kirjaa oli aakkostettu ja järjestetty hyllyihin... meni ehkä toinen viikko.

Me olemme rakentaneet talomme itse ihan alusta asti, ainoastaan maanrakennustyöt on teetetty ja nyt olemme asuneet rakennuksella jo vuoden verran. Koska talo on edelleen osittain kesken, ei sisustus ole vielä oikein innostanut kun viikottain saa siivota rakennusjätteitä yläkerrasta ja sotkua tulee myös alaskin.



Toiveena olisi, että jouluksi saisimme talomme valmiiksi ja sisutaminen voisi alkaa, mutta saa nähdä kuinka kauan se sitten taa ottaa aikaa. Minäkään en nimittäin halua mitään väliaikaisratkaisuja vaan olen mieluummin ilman niinkauan kunnes täydellinen ratkaisu löytyy.



Jos tunteja olisi päivässä lisää tapahtuisi kaikki varmasti nopeammin, mutta koska päivätöissäkin on käytävä on se aika pois rakentamisesta/sisustamisesta.

Meillä on aina, kaikissa asunnoissa ollut sellaisia kalusteita ja tekstiilejä jne kuin olemme halunneet. Ei niitä hankittu rakentamisen jälkeen erikseen, vaan samat vanhat kannettiin sisään ja ne olivat ihan yhtä täydellisiä kuin ennenkin. Uusia hankitaan käyttötarpeen, ei asunnon vaihdon mukaan.



Toisaalta meillä kyllä asutaan ilman mattoja ja verhoja, koska emme halua kumpiakaan. Kyse ei siis ole keskeneräisyydestä, vaan siitä, että emme koskaan aiokaan hankkia sellaisia. Ellei sitten joskus ala tuntua toisenlaiselta.

on mennyt jo pari vuotta. Odotin esikoista, kun rakennettiin ja silloin en ajatellut olevani näin pitkään kotona. Joten nyt ei ole juurikaan rahaa käytettävänä sisustukseen. Sohvat, nojatuolit ja keittiönpöytä on ostettu tähän kotiin. Ja tietysti lapsille useita huonekaluja. Verhot, taulut, osa matoista jne. puuttuu vielä.

Meillä on aina, kaikissa asunnoissa ollut sellaisia kalusteita ja tekstiilejä jne kuin olemme halunneet. Ei niitä hankittu rakentamisen jälkeen erikseen, vaan samat vanhat kannettiin sisään ja ne olivat ihan yhtä täydellisiä kuin ennenkin. Uusia hankitaan käyttötarpeen, ei asunnon vaihdon mukaan.

Toisaalta meillä kyllä asutaan ilman mattoja ja verhoja, koska emme halua kumpiakaan. Kyse ei siis ole keskeneräisyydestä, vaan siitä, että emme koskaan aiokaan hankkia sellaisia. Ellei sitten joskus ala tuntua toisenlaiselta.

Nuorempi lapsi piirteli vanhan sohvan mustekynällä edellisessä asunnossa ja silloin jo oltiin alettu etsimään sopivaa tonttia, jolloin päätettiin että uusi sohva ostetaan vasta kun talo on valmis. Keittiönpöytä taas oli vanha ja natisi liitoksissaan, pienikin vielä. Olisi näyttänyt surkuhupaisan minikokoiselta uudessa isossa keittiössämme. Toki nuo uudet kalusteet on valittu siten että pitäisi kestää ajan hammasta sekä laadultaan että ulkonäöltään, vaikka asuntokin vaihtuisi.

Verhoja piti hankkia uusia koska enemmän ja erikoisia ikkunoita. Vanhojakin verhoja on käytössä, esim. olkkariin tuunattiin vanhoja verhoja purjerenkailla.

Aiemmat huonekalut meillä on paljon ollut opiskeluaikoina hankittuja halpoina ostettuja tai sukulaisilta ilmaisina saatuja. Arvaahan sen, kaikki toisiinsa sopimattomia, eri värisiä ja tyylisiä. Mutta nyt kun ollaan molemmat vakityössä ja enemmän varaa, niin ollaan päätetty että hankitaan vain tasan sellaisia mitä halutaan. Tosiaan ollaan ilman jos sitä oikeata ei heti löydy.

Meillä on aina, kaikissa asunnoissa ollut sellaisia kalusteita ja tekstiilejä jne kuin olemme halunneet. Ei niitä hankittu rakentamisen jälkeen erikseen, vaan samat vanhat kannettiin sisään ja ne olivat ihan yhtä täydellisiä kuin ennenkin. Uusia hankitaan käyttötarpeen, ei asunnon vaihdon mukaan.

Toisaalta meillä kyllä asutaan ilman mattoja ja verhoja, koska emme halua kumpiakaan. Kyse ei siis ole keskeneräisyydestä, vaan siitä, että emme koskaan aiokaan hankkia sellaisia. Ellei sitten joskus ala tuntua toisenlaiselta.

Nuorempi lapsi piirteli vanhan sohvan mustekynällä edellisessä asunnossa ja silloin jo oltiin alettu etsimään sopivaa tonttia, jolloin päätettiin että uusi sohva ostetaan vasta kun talo on valmis. Keittiönpöytä taas oli vanha ja natisi liitoksissaan, pienikin vielä. Olisi näyttänyt surkuhupaisan minikokoiselta uudessa isossa keittiössämme. Toki nuo uudet kalusteet on valittu siten että pitäisi kestää ajan hammasta sekä laadultaan että ulkonäöltään, vaikka asuntokin vaihtuisi.

Verhoja piti hankkia uusia koska enemmän ja erikoisia ikkunoita. Vanhojakin verhoja on käytössä, esim. olkkariin tuunattiin vanhoja verhoja purjerenkailla.

Aiemmat huonekalut meillä on paljon ollut opiskeluaikoina hankittuja halpoina ostettuja tai sukulaisilta ilmaisina saatuja. Arvaahan sen, kaikki toisiinsa sopimattomia, eri värisiä ja tyylisiä. Mutta nyt kun ollaan molemmat vakityössä ja enemmän varaa, niin ollaan päätetty että hankitaan vain tasan sellaisia mitä halutaan. Tosiaan ollaan ilman jos sitä oikeata ei heti löydy.

oli siis nro 2:n kirjoitus.

huoneiden koon muuttuessa tarvitaan isompia tai pienempiä kalusteita, ja joskus joku tietty tyyli ei vaan sovi toiseen asuntoon, mutta silloin kyse ei mielestäni ole siitä, että "laitetaan kauniiksi" tai sisustetaan tiettyä uutta asuntoa, vaan siitä, että tarve on jo muuttunut.

Ei se ole mitään keskeneräisyyttä, jos ei halua laittaa verhoja koskaan. Meillä olkkarissa isot ikkunat ja haluan näkymän ulkoa tulvivan myös sisälle, joten maisemaa ei peitetä. Yöksi voi sitten laittaa sälekaihtimet kiinni, mutta toisaalta sieltä suunnasta ei ole edes naapuria, joten verhoja ei tarvita.



Lapsen huoneeseen pitää vissiin verhot laittaa verhoissa olevien kuvien takia, koska lapsi tykkää niistä.

Meilla on rkennusurakka tulossa, ja talla hetkella haaveilen tietysti siita etta paikat on kunnossa ym., meidan tilanteessa joudutaan jonkin verran ostamaan uutta tai kunnostamaan vanhaa sisustuksen suhteen. Lahipiirissani olen huomannut, etta aika usein remontin tai rakentamisen jalkeen, kun kaikki puitteet on valmiina, jaksaminen tai innostus sisustamista kohtaan lopahtaa aluksi. Ja onhan se sellaisen urakan jalkeen ihan ymmarrettavaa. Uudet tilat saattaa olla sisustukseltaan pitkaankin hyvin keskeneraisia. Meille saattaa hyvinkin kayda nain myos, tieda hanta!



ap

verhojen tai muiden sisustusjuttujen puuttuminen omasta tahdosta, vaan pikemminkin juuri se, kuinka kauan rakentamisen jalkeen on mennyt etta paikat on saatu omasta mielesta mieleiseen kuntoon myos sisustuksen osalta. Ja mikali sisustaminen on venahtanyt ennakkotoiveita myohemmaksi, mika tahan on ollut syyna. Kiitos vastanneille!

tätä veikkaan suurimmaksi syyksi kun sisustus jää pitkäksi aikaa keskeneräiseksi. Ollaan ottavinaan tarpeeksi lainaa, mutta esim. pihatyöt vie yllättävän paljon rahaa.

Niin se vaan on että kun rankan 1-2 vuoden työn jälkeen saa talon muuttokuntoon ja muuttaa sisään, hihna alkaa luistaa ja loppuhommat venyy. Itse teen pikku hiljaa, vielä puuttuu jotain pientä, mutta koko ajan mennään eteenpäin. Asuttu jo 3 v.



M42

Meillä on aina, kaikissa asunnoissa ollut sellaisia kalusteita ja tekstiilejä jne kuin olemme halunneet. Ei niitä hankittu rakentamisen jälkeen erikseen, vaan samat vanhat kannettiin sisään ja ne olivat ihan yhtä täydellisiä kuin ennenkin. Uusia hankitaan käyttötarpeen, ei asunnon vaihdon mukaan.

Ostan vain tavaroita, joista tykkään, olipa ne trendikkäitä tai ei. Huonekalut on pääosin vanhoja perintökaluja, joten niistä ei voida (siis haluta) luopua ikinä.

Suurin haaste uuteen asuntoon muutettaessa on yleensä olleet verhot, lamput ja taulut. Muutosta on nyt kymmenen kuukautta ja melkein kaikki verhot saatiin paikoilleen kolmen kuukauden sisällä muutosta, kunhan ensin saatiin päätettyä, mitä halutaan. Yhdestä huoneesta puuttuvat vielä nekin. Lamppuja ei kaikissa tarvittavissa paikoissa ole vieläkään, koska sopivia ei ole tullut vastaan. Taulujakaan en vielä ole ripustanut kaikkia, koska ehjät seinät ovat niin kauniit ilmankin. hiljaa hyvä tulee.

Tässä asunnossa aiotaan asua "loppuikämme", joten aikaa sisustaa on.