Mies on NIIIN ärsyttävä, mä en jotenkin jaksa sitä - onko tää taas joku vaihe vai mitä?
Se on niin ärsyttävä vaan. Oon jotenkin kyllästynty.
Toisaalta kai mä siitä tykkäänkin.. toisaalta tuntuu että mun silmät avautuneet ja ihan kupla koko mies.
Ei se osaa mitään mitä ennen ajattelin että se on niin kiva ja fiksu.
20v. oltu yhdessä, hyvin nuoresta.
Mietin että aikanaan mentiin kai vääristä syistä naimisiin, ite otin nuorena ja epävarmana "kenet vaan" ekan joka musta oli tosissaan kiinnostunut.
Ja vanhempien uskontojen painostuksetsa ei oikein pelkkä huvin vuoksi seurustelu käynyt.
(Tosin siitä uskonnosta ollaan päästy eroon jo aaaikoja sitten.)
Toisaalta meilllä on paljon yhteistä ja ollaan ihan hyvä tiimi ja pitkä historia yhteisine taustoineen takana.
Toisaalta en hirveästi tunne romantiikkaa enää sitä kohtaan, vaan tää on enempi joku yhteisyritys, ja nyt tuo kumppani ärsyttää.
Seksiä on n. 1 krt viikossa, se on ihan ok.
Kommentit (3)
joitain vuosia (6-7) sitten hän käytti ihan liikaa alkoholia ja oli aika aggressiivinenkin.
Nytkin välillä hän suuttuu ihan kauheasti joskus ja karjuu, ei sentään käy käsiksi.
Lapsia ei oikein osaa käsitellä, ne usein itkee kun se vie niitä iltapesulle niin väkisin.
Toisaalta hyvä että kuitenkin välillä jossain auttaa. Mua vaan ärsyttää se tyyli ja että pitää aina pyytää.
Ei nää omassa toiminnassaan yleensä mitään väärää.
Tuo savun haju viesti on mun, eli nyt se esim. on ihan pilannut tän talon kun ei savun haju lähde pois, no saan vaan veemäisiä viestejä sähköpostiin kun huomautan asiasta, ja että "jos ette siellä pärjää niin täytyy järjestää evaukointi" ja hälytyslaitoksen numeron ja linkin jonnekni karjatilojen puhdistusfirmaan!
(Eli hän antaa aina ymmärtää että hän olisi ainoa fiksu ja että me ei muka pärjätä itseksemme ilman häntä - tämä niissä tilanteissa, kun hänen apua tai tukea oikeasti tarvittaisiin.)
ap
vedota siihen miehen älykkäämpään puoleen, vai ruokitko tuota lapsellisuutta (karjatilojen puhdistus). Jospa kirjoittaisit siitä että perheesi tarvitsee sinun apua ja tukea, tämä ei ole vitsi, tai jotain sellaista. Ihan ilman vittuilua. Ikävä juttu tuo savun haju kylläkin :(.
En tarkoita ettäkö mies ei itse olisi vastuussa teoistaan, mutta olen usein ajatellut, että siinä vaiheessa kun on oltu yhdessä melkein koko aikuisikä ja yli puolet eliniästäkin, niin jokainen meistä on kyllä myös päässyt siihen armaaseen puolisoonsa vaikuttamaan jollain tavalla. Tietysti harva meistä on niin täydellinen psykologian asiantuntija, että on täysin pystynyt manipuloimaan kumppaninsa onnelliseksi ja tasapainoiseksi, mutta jonkinlaisia mahdollisuuksia on kaikilla ollut opettaa kumppanilleen elämän tosiasioita. Kun usein ajatellaan että ne lapsuuden traumat ja mikälie synnynnäinen tyhmyys tai sivistymättömyys vain on niin ylivoimaisia, että ne sitten hajottaa pariskunnan. Näin ainakin minun vanhemmillani on, syytetään toisen lapsuuden kokemuksia ja ties mitä ominaisuuksia parisuhteen huonosta tilanteesta, vaikka melkein koko aikuisikä on tosiasiassa mennyt "kasvatuksellisesti" pieleen, kumpikaan ei ole opetellut tukemaan ja auttamaan toista. Eivät osaa edes keskustella neljännesvuosisadan jälkeen, melkoinen saavutus mielestäni.
ärsytys on kuitenkin pientä moniin oikeisiin ongelmiin verrattuna. Arvosta historiaanne ja sitä hyvää oloa, joka teillä kuitenkin on.