Ortoreksia- liian terveellinen syominen

Ortoreksiasta toipuneena voin vihjaista sinulle, että ysätäväsi touhut kuulostavat alkavan ortoreksian oireilta. Ruokavaliosta ja laihtumisesta huomauttelu tosin yleensä vain pahentaa tilannetta, joten parasta tukea annat viettämällä aikaa hänen kanssaan ja varmistamalla, ettei hän eristäydy liikaa omaan maailmaansa (tällöin sairaus vain pahenee). Yleensä taustalla on hyväksynnän ja/tai rakkauden kaipuu (yhdistettynä perfektionismiin), joten ystävyys jo sinänsä voi auttaa häntä toipumaan.

Ortoreksiasta toipuu lähes kaikki siihen sairastuneet, ja useimmat selviävät siitä ilman ammattiapua tukiverkoston avulla (=ystävät/perhe).Jos tulee mieleen jotakin kysyttävää, vastaan toki mielelläni.

ei hilloa letuille...

t. ap

itse pidän kaikesta ruoasta ja olen pitänyt itseni normaalipainoisena sillä, että syön kaikkea kohtuudella.

Voitte uskoa, että kyläilyt tämän siskon perheen luona on vähän vaivalloisia..me kun yleensä syömme aamupalalla esim. puuroa, leipää, juustoa sen päälle, ehkä marjoja ja jogurttia tms.

jotenkin noi itu-jutut aamiaisella ei oo mun juttu..

NEUROOTTINEN ruuan terveysvaikutusten kyttääminen on.

Hänen kanssaan on lähes mahdotonta käydä kaupassa tai suunitella yhteisiä illanistujaisia, kun mikään ruoka ei tunnu käyvän. Kaikesta kaivetaan se mahdollisimman kevyt vaihtoehto (esim. 0,5 prosentin jogurttilitku), mihinkään ei saisi koskaan lisätä suolaa (ei edes leipätaikinaan tai puuroon) ja kaikki tuntuu olevan pannassa. Syö aivan käsittämättömän vähän, vaikka liikkuu useita tunteja päivässä, ja on aivan olemattoman kokoinen. Alipainosta ovat jo ammattilaisetkin varoitelleet, mutta ei tunnu ottavan kuuleviin korviinsa.

Jep tosi rasittavaa