Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olipa surullinen dokumentti anoreksiasta äsken YLE:llä
20.03.2011 |
Käsittämätöntä että perhe jätettiin aivan yksin sairauden kanssa, KELA ei korvannut edes terapioita. Naisen äitiä kävi todella sääliksi.
Pahasti sairas oli ohjelman nainen.
Kommentit (11)
Syy oli se että KELA korvaa psykoterapian vain 3 vuotta, ja se ei olisi ollut tälle naiselle riittävän pitkä aika kuntoutua (oli siis liian huonossa kunnossa päästäkseen terapiaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hoitovaste ja ennuste on huono, rahoja ei kannata hoitoihin tuhlata vaan laitetaan nekin rahat kohteeseen, jossa toipuminen on paljon todennäköisempää.
Vaihtoehtona on aina yksityinen. Kyllä tuokin yksityiselle voi mennä jos vain on rahaa - mutta ei taida olla. Ikävä kyllä.
sairastanut vuosia. Vaikea uskoa, että pelkällä avohoidolla olisi jotain tehtävissä noin pitkään sairastaneella.
Jos hoitovaste ja ennuste on huono, rahoja ei kannata hoitoihin tuhlata vaan laitetaan nekin rahat kohteeseen, jossa toipuminen on paljon todennäköisempää.
Vaihtoehtona on aina yksityinen. Kyllä tuokin yksityiselle voi mennä jos vain on rahaa - mutta ei taida olla. Ikävä kyllä.
Mutta tiukoilla olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei tulosta tuossa ajassa tule, terapia on turhaa vaikka sitä jatkettaisiin maailman tappiin asti Kelan kustannuksella.
Ennemmin nekin rahat niille, joissa parempi ennuste.
sairastanut vuosia. Vaikea uskoa, että pelkällä avohoidolla olisi jotain tehtävissä noin pitkään sairastaneella.
mutta kertoi sen olevan anoreksian korkeakoulu, koska sieltä sai paljon vinkkejä. Lapsinlahdessa on paljon potilaita jotka tulevat sinne aina uudestaan ja uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairastanut vuosia. Vaikea uskoa, että pelkällä avohoidolla olisi jotain tehtävissä noin pitkään sairastaneella.
mutta kertoi sen olevan anoreksian korkeakoulu, koska sieltä sai paljon vinkkejä. Lapsinlahdessa on paljon potilaita jotka tulevat sinne aina uudestaan ja uudestaan.
Silti olisi tarvinnut osastohoitoa.Edes ruokarytmi ei pysynyt tavoitteessa, jos aamupalalla klo 18...
Marjan kohtalo kiinnostaisi kovasti -- voimia hänelle ja perheelleen. Oma taistelu onneksi takanapäin ja samaa hirviötä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirje Marjalta viikonloppuna ennen dokumentin esitystä:
"Saanko esitellä: Elävä Ihminen!
Kun katson TV-ruudussa kävelevää surullista hahmoa, minun on vaikea tunnistaa siitä itseäni. Vuosi dokumenttikuvausten aloittamisen jälkeen elän uutta elämää. Vuosikaudet olen tuntenut vain olevani hengissä, mutten eläväni.
Kulunut vuosi on ollut täynnä toivoa. Matka uuteen elämään on ollut hidasta ja hapuilevaa, mutta olen ottanut enemmän askeleita eteen- kuin taaksepäin.
En ole enää palannut sille petolliselle tielle, joka johtaa kuolemaan.
Olen päättänyt jättää taakseni kaiken sen, mikä on vuosia tuhonnut minua. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin minulla on kaikki kymmenen varpaankynttä yhtä aikaa paikoillaan. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin olen oivaltanut, että minä olen arvokas ja että minulla voi olla edessäni vielä kymmeniä vuosia tervettä elämää.
80-vuotissynttäreilläni lakkaan kaikki kymmenen kynttäni kirkkaanpunaisiksi ja nostan maljan menneelle elämälle, eletyille vuosille!
Joka päivä on tilaisuus tehdä toisin. Joka päivä on mahdollisuus muuttaa maailmansa. Siihen tarvitaan sisua ja sydäntä. Ja sisua jokaisella sairastuneella on, siitä ei ole epäilystäkään. Vain sisukas ihminen pystyy vuosia kiduttamaan itseään. Kun lopulta ymmärtää, ettei enää halua jättää elämäänsä elämättä, täytyy taas ottaa sisu käyttöön. Sillä paraneminen vaatii vielä enemmän sisua kuin sairauden määräyksiin mukautuminen. Myös elinvoimainen, tulevaisuudenuskoa sykkivä sydän on välttämätön voimavara sairaudesta irrottautumisessa. Epäonnistumisten ei voi antaa lannistaa ja lamaannuttaa. Voimat on koottava yhä uudestaan. On suunnattava kohti tulevaisuutta.
Läheisten rakkaus ei ehkä yksin pelasta, mutta ilman sitä olisi vaikea tarpoa eteenpäin tätä pitkää matkaa. Minulla on taistelussani paras mahdollinen tukijoukko, joka kaikesta hädästään ja tuskastaan huolimatta yhä kulkee kanssani kohti pakomatkani päätepistettä, paranemista.
Voimia jokaiselle meistä, joita syömishäiriö jollakin tavoin koskettaa.
Meitä on aivan liian monta."
http://ohjelmat.yle.fi/ykkosdokumentti/pakomatka_anoreksiasta
Alue: Aihe vapaa
Mitäköhän hänelle nyt kuuluu? Ylen sivuilla oleva kirje kertoo hyviä uutisia, mutta siitä on jo aikaa kun se on kirjoitettu. Olisi kiva tietää ajankohtaisia kuulumisia.