Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siirryin työelämään ja tuntuu todella rankalta :(
19.03.2011 |
Olen tehnyt opintojen ohella töitä kesäisin 15-vuotiaasta ja ympäri vuoden osa-aikaisesti 17-vuotiaasta lähtien.
Nyt 28-vuotiaana vihdoin valmistuin ja siirryin työelämään. Vasta 2kk takana ja tuntuu että olen ihan loppu. Työ on vastuullista ja kiireistä, mutta kaikki on mennyt hyvin ja olen pidetty.
Jotenkin vaan tuntuu, että pää ei kestä tätä menoa kauaa. En saa iltaisin rauhaa ollenkaan (henkisesti), uni on häiriintynyt jne.
Aina hanttihommia tehdessäni kärsin työn yksinkertaisuudesta ja tylsydestä ja oikeasti odotin kovasti, että pääsen haasteellisempiin hommiin. Töitä teenkin nyt intohimolla ja hyvin, mutta vapaa-ajalla tuntuu pahalta.
Pitääkö mun luovuttaa heti alkuunsa?
Kommentit (27)
Jos luovutat heti, kadut myöhemmin. Yritä vielä vähän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettet vaan olisi itse asettanut itsellesi liian kovia vaatimuksia?
Vai vietitkö vuosia hanttihommissa?
Vai vietitkö vuosia hanttihommissa?
aika usein vasta 28-vuotiaana. Silloin opinnot on aloittanut 22-vuotiaana. Niin käy, jos pitää vaikka lukion jälkeen välivuoden ja ei pääse ekalla yrittämällä sisään. Tai vaihtaa alaa kesken kaiken.
En ole tehnyt tästä aiemmin aloitusta.
ap
Ettet vaan olisi itse asettanut itsellesi liian kovia vaatimuksia?
tässä ei mikään ole "niin vaativaa" että voisin perustellusti kertoa, miksi olen näin rikki. Mun oma analyysinihan oli, että MÄ olen liian heikko, ei se että työelämä on liian raskas.
Joku huomautti, että työ on vain työtä. Olen täysin samaa mieltä, ja myös jankannut tätä muille töissä stressanneille tutuille. Kyllä mä priaatteessa tiedän millä filosofialla töitä pitäisi tehdä jne. Mutta en jostain syystä pysty siihen.
Kyllä mä TIEDÄN, ettei työasioita KUULU ajatella vapaa-ajalla. Ja mä teen oikeasti duunia sen eteen, etten ajattelisi. Mutta en PYSTY olemaan ajattelematta.
Sehän tässä on, että tää homma ei toimi nyt niin kun järkeistämällä tän haluisin menevän. En pysty toimimaan niin. Eikä todella kiinnosta menettää töiden takia terveyttä tai herätä 40-vuotiaana siihen, että on antanut elämänsä työelämälle - jossa ei ole mitään järkeä!
Kauan mun kannattaa katsoa tätä tilannetta: totunko kaikkeen ja onko kyse vaan alkukankeudesta vai meneekö multa terveys? Kuukausi? Vuosi? Mistä tietää milloin on liian myöhäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä pumpulissa olet kasvanut, jos perushommat tekee noin tiukkaa, niin miten aattelit pärjätä haasteellisimmissa hommissa?????
Missä pumpulissa olet kasvanut, jos perushommat tekee noin tiukkaa, niin miten aattelit pärjätä haasteellisimmissa hommissa?????
ei ne perushommat tehnyt tiukkaa.
Mikäs sua riivaa :) Kerros mikä jeesus sää sitten olet? Luuletko ettei se näy, että puolet noista 1 lauseen mittaisista vähättelevistä vastauksista on yhdeltä ja samalta ihmiseltä.
Mee nostamaan itsetuntoas jonnekin muualle mun ketjusta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä olet ensinnäkin vaiheessa, jossa kaikki on sen verran uutta, että sekin väsyttää, ja jossa olet lisäksi työyhteisössäkin uuden asemasi ja työsi vuoksi marginaalissa, ja vaikkei se näennäisesti veisi energiaa, niin huomaat kyllä vuoden päästä, että kyllä se vaan on vienyt.
Minulle "oikeat työt" olivat iso pettymys, kun vihdoin pääsin niihin kiinni hanttihommien jälkeen. Olin järkyttynyt kuinka huonosti työt oli järjestetty, kuinka huonot esimiestaidot joillakin on ja kuinka huonoa työnohjausta työntekijät saivat ( eli eivät saaneet ollenkaan). Työt sinänsä olivat aivan ok, mut kaikki se muu höttö, häsläys ja työpaikat tulehtuneet ihmissuhteet olikin sitten yllätys. Oppihan niidenkin kanssa tulemaan toimeen ajan myötä, mut minulta se työpaikan työkulttuuri, eikä niinkään työ, vei yöunia ja pyöri päässä iltaisinkin.
niistä koulutusta vaativista töistä maksetaan enemmän. Ja kyllä, ne työt seuraa kotiin mielessä. Ei sille voi mitään. Mitä enemmän saat palkkaa, sitä enemmän vastuuta ja sitä enemmän stressaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverille tuli burn out ja ensi oireet olivat tuollaiset... Hänellä kyllä oli supertehokas olo ennen kuin tuli täysi loppu.
huono työyhteisö, liian paljon töitä, liian vaikeita töitä, riittämätön ohjaus - mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin oman alani työt 19 vuotiaana. Työnteon ylipäätään, 12 vuotiaana (lastenhoitjana kesäisin, vanhusten arkipäivän askareitten helpottajana yms.). Työvuosien lomassa olen opiskellut kolme astetta ylemmäksi, samalla olen kesvattanut kolme lasta. Äitiyslomien aikana on ollut aikaa opintoihin. Itsetuntoni on kohdallaan. Työssäkäynti + lastenkasvatus ei tunnu niin ylivoimaiselta, että alkaisin paltolla itkemään. t. Esimiesasemassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai vietitkö vuosia hanttihommissa?
aika usein vasta 28-vuotiaana. Silloin opinnot on aloittanut 22-vuotiaana. Niin käy, jos pitää vaikka lukion jälkeen välivuoden ja ei pääse ekalla yrittämällä sisään. Tai vaihtaa alaa kesken kaiken. En ole tehnyt tästä aiemmin aloitusta. ap
eli 6 vuotta jo kertoo siitä, että lusmuilit siellä kuten nyt töissä.
jos kuvittelet, että todellisuus on se, olet toooosi kaukana yliopistosta itse.
Keskimääräinen valmistumisaika viahtelee tiedekunnittain, mutta missään se ei ole 5,5.
Aloitin oman alani työt 19 vuotiaana. Työnteon ylipäätään, 12 vuotiaana (lastenhoitjana kesäisin, vanhusten arkipäivän askareitten helpottajana yms.). Työvuosien lomassa olen opiskellut kolme astetta ylemmäksi, samalla olen kesvattanut kolme lasta. Äitiyslomien aikana on ollut aikaa opintoihin. Itsetuntoni on kohdallaan. Työssäkäynti + lastenkasvatus ei tunnu niin ylivoimaiselta, että alkaisin paltolla itkemään. t. Esimiesasemassa
no ootpas sä hieno ihminen. ja silti sun tavitsee nostattaa itsetuntoas täällä noilla nasevilla kommenteilla. Taitaa ottaa koville, kun joku uskaltaa olla heikko. Sääli, ettet sä uskalla.
Eikä palstalla voi sitä paitsi itkeä. Itku edellyttää kyyneliä, eikä niitä voi virtuaalisesti tuottaa. Urpo.
niistä koulutusta vaativista töistä maksetaan enemmän. Ja kyllä, ne työt seuraa kotiin mielessä. Ei sille voi mitään. Mitä enemmän saat palkkaa, sitä enemmän vastuuta ja sitä enemmän stressaat.
Mun mielestä omani (3200) ei riitä siihen.
ap
Olisikohan vaikka olla tarpeellinen, en tiedä, voin olla vaikka väärässäkin. Tämähän ei liity mitenkään itsetuntoon tai työstätehtyyn palkkaan, tietty jos työ tuntuu liian raskaalta (kannattaisi hakeutua helpompiin töihin), niin siitähän on helppo pyytää palkankorotusta; pyytähän aina voi, eriasia saako. Vapaa-aika pidetään erikseen.
Alue: Aihe vapaa
tuo on iso muutos ja kylla siina helposti menee puoli vuotta tai ylikin ennen kuin totut uuteen elamaasi...