Onko täällä kertään joka epäilee tulleensa

että varmaan sellainen potilas, joka itkee sydäntä raastavasti kertoessaan jostain ongelmastaan, on paljon uskottavampi kuin semmoinen, joka puhuu joka asiasta kuin kauppalistasta. Tämän nykyisenkin terapeutin kanssa kävi kerran niin, että kun aiemmin olin aina puhunut yhdestä asiasta, mikä aiheuttaa mulle totaalisen paniikin ja hysterian, niin sitten kun se tilanne tuli eteen istunnossa ja menin semihysteeriseksi, niin vasta sitten hän kuulemma tajusi, miten iso ongelma tuo asia mulle on, kun sitä ennen olin vaan naama peruslukemilla puhunut siitä.

mutta luulen minäkin että sulla on tosiaan vielä astetta vaikeampi dissosiaatio kuin mulla on ollut.

että mun on tosi, tosi vaikea luottaa ihmisiin ja helposti sitten otan hatkat sitä todennäköisemmin mitä mukavampaan ihmiseen törmään :). Mutta laita ihmeessä. Kirjoitan ainakin jotain!

olen ihmetellyt arkuuttani seksiin - olen pitänyt sitä tosi likaisena aina....



jos joku olisi tehnyt minulle lapsena pahaa, olisi se kummisetäni.

enkä loukkaannu tai muuta vaikka kirjoittaisit vain yhden kerran tai et ollenkaan, en minäkään helposti luota kehenkään ja netissähän ei oikein edes kannata luottaa, mutta tosiaan näkyyhän tämäkin teksti jollekin ja jos yleisesti kirjottelee niin ei siitä ainakaan tunnistaa voi ketään. Pistän sen osoitteen tähän noin vartin sisään kun pitää kokeilla että se varmasti toimii, kun vasta osoitteen loin.

jos joskus huvittaa kirjoittaa niin osoite on X12345@luukku.com. Nyt taidan käydä nukkumaan jos saan unta..

jos joskus huvittaa kirjoittaa niin osoite on X12345@luukku.com. Nyt taidan käydä nukkumaan jos saan unta..

Kirjoitan kyllä parin päivän sisään jos se vielä aamulla tuntuu yhtä hyvältä idealta kuin nyt :D. Joka tapauksessa kiitos hienosta keskustelusta ja öitä!

koska minulla ei ole melkein mitään muistoja siitä ajasta kun olin 11-15v. Siis en muista mitään, en tunnista usein edes vanhoja luokkakavereita. Olen sulkenut koko ajanjakson mielestäni... Siksi olen alkanut epäillä että jotain on tapahtunut jonka takia en muista mitään tuosta ajasta.

Minua ja sisartani on käyttänyt veli hyväksi

nuoruudessa, siitä on nyt 36 vuotta aikaa, ja olen

ollut tietoinen siitä koko ajan, mutta nyt se stressini myötä puhkesi ja olen olen joutunut käymään terapiassa. Kaikki kauheudet tuli alitajunnasta esiin ja en osaa käsitellä sitä.

Ole ottanut yhteyttä veljeeni tekstiviestillä ja olen kahden vaiheilla, annanko sen hyväksikäytön tulla suvun tietoon. Vaikka siitä on noin pitkä aika, en ikinä anna anteeksi veljelleni ja haluaisin tietää, mitä hän ajattelee tekosistaan, mutta tuntuu, että hän välttelee viestejäni, ei vastaa. Mitä teen, en voi olla vain, että mitään ei olisi tapahtunut.

järkyttäviä kertomuksia Kysynkin miten mielestänne pitäisi rangaista tämösiä hyväksikäyttäjiä Esitin eriketjussa että eliniäksi sulkea vankilaan (amerikkalainen elinkautinen)

miten törkeää on syyttää jotain hyväksikäytöstä, jos ei edes ole muistoja siitä?

Koen tällä hetkellä vihaa ja kostoa veljeäni kohtaan. Mielestäni kohtuus olisi pistää veljeni maksettavaksi minun terapiakäynnit, koska hänen takiaan olen joutunut turvautumaan sellaiseen. Haluan, että hän ottaa vastuun tekosistaan ja

myöntää tapahtuneen. Mitä on sitten oikeus tänä päivänä, saako sitä ees tuomiota nuoruusajan

tekosistaan, en tiedä.

Tuollaisestahan voi syytää kunnianloukkauksesta, jos joku syyttää aiheetta hyväksikäytöstä, jos ei kerran näyttöä ole.