Miksi jätetyt osapuolet eivät pysty olemaan ystäviä

Ihmisissä on enemmänkin ulottuvuuksia kuin se, kuka on "jättäjä" ja kuka "jätetty". Jätettyyn ei automaattisesti tee mitenkään kipeää. Jättäjä ei välttämättä pysty itsekään mihinkään ystävyyteen, esim. koska HÄNEEN sattuu. Jätetty taas voi tykätä, että jättäjä on paska ihminen ihan noin muutenkin, eikä jätetty näin ollen ole kiinnostunut jättäjän ystävyydestä. Se jättö ei ole ainoa asia kahden ihmisen välillä; minä ainakin tiedän exästäni yhtä sun toista muutakin kuin sen, miten suhde päättyi (ja hänellä tuntuu olevan tarve vääristellä sitäkin asiaa kotiinpäin.)

Se on ihan siitä kiinni, mitä on tapahtunut.

Minua on kerran loukattu sillä tavalla, että kyseisen ihmisen kanssa en elämäni aikana tule puhumaan sanaakaan.

No ehkäpä se tekee aika kipeää nähdä ja kuulla toisesta jos itse vielä rakastaa...

kanssa, joka kävi panemassa parhaan ystävänikin kanssa ja jätti minut sitten toisen naisen takia.



Ei ole hänelle mitään asiaa.

eikä ole "ystävän tunteita" erotessa. Miksi ylipäätään sitte pitäis olla ystävä?? Asialliset välit on tietenkin, muttei olla ystäviä.

kanssa, joka kävi panemassa parhaan ystävänikin kanssa ja jätti minut sitten toisen naisen takia. Ei ole hänelle mitään asiaa.

olisi pitänyt tarkentaa, tuossa tilanteessa ymmärrän. tarkoitin sellaista tilannetta, missä romanttinen rakkaus on loppunut toisen puolelta, eikä siihen liity pettämistä tai muuta moraalitonta

Miksi pitäisi olla ystävä yhtään kenekään kanssa, jos ei kiinnosta? Ja miksi sitä jättäjää pitäisi paapoa?

Miksi pitäisi olla ystävä yhtään kenekään kanssa, jos ei kiinnosta? Ja miksi sitä jättäjää pitäisi paapoa?

paapomista se on, jos haluaa olla ystävä edelleen?

Ja kun tuntee olonsa hylätyksi, ei halua tehdä tilannetta toiselle kivaksi ja helpoksi. Miksi pitäisikään!



Ota huomioon, että toisen tunteiden sivuuttaminen on tosi julmaa, vaikkakin se jättäjä ei voi paljon sille, ettei enää tunne romanttisia tunteita toista kohtaan.



Usein vielä se ero tehdään aika tökerösti, koska se jättäjäkin tietää olevansa hemmetin julma. Pahinta on tekstarilla/puhelimitse tehty ero.

Ero on lähes aina toiselle osapuolelle järkytys, tekee kipeää nähdä kun itse vielä rakastaa ja toivoo.



Minun exäni jätti minut kun itse vielä rakastin täysillä. Teki se niin kipeää ajatellakaan miestä, että hyvä vaan ettei yrittänyt ystävyyttä säilyttää. Jos oltais nähty joskus niin itkuksi olisi mennyt minun puoleltani.



Itse puolestaan olen jättänyt toisen poikakaverini parin kuukauden seurustelun jälkeen. Siinä ajassa opin tuntemaan miestä sen verran että tajusin ettei meillä mitään yhteistä ole. Ei ollut yhteisiä kiinnostavia juttuja, mistä oltais ystävinä juteltu. Ei mistään.

mutta mieheni kielsi asian, joten ei siitä sen enempää

Miksi pitäisi olla ystävä yhtään kenekään kanssa, jos ei kiinnosta? Ja miksi sitä jättäjää pitäisi paapoa?

paapomista se on, jos haluaa olla ystävä edelleen?

koska tekee niin kipeää. Pitäisikö hänen vain unohtaa tunteensa ja olla ystävä toisen mieliksi?

Ihmisissä on enemmänkin ulottuvuuksia kuin se, kuka on "jättäjä" ja kuka "jätetty". Jätettyyn ei automaattisesti tee mitenkään kipeää. Jättäjä ei välttämättä pysty itsekään mihinkään ystävyyteen, esim. koska HÄNEEN sattuu. Jätetty taas voi tykätä, että jättäjä on paska ihminen ihan noin muutenkin, eikä jätetty näin ollen ole kiinnostunut jättäjän ystävyydestä. Se jättö ei ole ainoa asia kahden ihmisen välillä; minä ainakin tiedän exästäni yhtä sun toista muutakin kuin sen, miten suhde päättyi (ja hänellä tuntuu olevan tarve vääristellä sitäkin asiaa kotiinpäin.)