Mitä ihmiset tekee äitiyslomalla!?

Mä tein miehen kanssa 2 1000 palan palapeliä, kun odottelin.

ja ärsytti kun kaikki hoki sitä samaa "lepää nyt kun vielä voit......." :D ei sitä varastoon voi levätä eikä siitä ajasta voi nauttia kun päivät pitkät vaan on ilman seuraa ja tekemistä. Kävin koulussa mahdollisimman pitkään töistä jäätyäni vapaalle, 2vko ennen laskettua jäin kotiin. mutta mutta, se menikin vielä 2vko yli, siinä sitten lenkkeilin, siivosin, istuin koneella, sottelin kavereille jotka kaikki vielä asuivat yli 100km päässä ja mies töissä aamusta iltaa. ei ole yhtään ikävä sitä aikaa vaikka nyt toivoisi välillä että' nukkua saisi edes hetken, muatta en vaihtaisi! :)

Mulla osui kesäloma ennen vauvan syntymää ja äitiysloman alkua (olen opettaja), joten sitä tekemistä piti keksiä 9 viikolle ennen kuin vauva syntyi. Ei tehnyt edes tiukkaa. Tosin osan ajasta (4 viikkoa) mies oli myös kesälomalla ja oltiin mökillä, jonne tuli vieraita. Lisäksi tapasin lomalla olevia kavereita, yhtäaikaa kanssani raskaana ollutta ystävää, matkustettin viettämään anopin synttäreitä Tallinnaan jne. Luin paljon niin kuin tein ennen lasten syntymää aina, siivosin paljon vähemmän, mutta laitoin toki vauvan vaatteet valmiiksi kaappiin pari viikkoa ennen synnytystä. Tapasin kyllä tosi ahkerasti kavereita ja nukuin myös päiväunia, kun olin aika väsynyt viimeisen kuukauden hempan romahdettua. Taisin sen kylpyhuoneenkin jynssätä yhtenä päivänä mutta esim. ikkunoita en kerennyt pestä. :)



Kivointa ehkä oli se, että kun mies oli lomalla juhannuksesta neljä viikkoa, niin sen jälkeen oli lomalla paljon sukulaisia ja ystäviä, joten menoa riitti. Itselläni ei ollut mitään vaivoja tai kolotuksia (paitsi tuo hempan romahdus heinäkuussa), joten meno päällä niin kuin ennenkin. Kolme päivää ennen vesien menoa olin töissäkin opastamassa sijaistani.



Tavallaan ihmettelen, miten voi olla tylsää. Ettekö te lomaile koskaan? Onko teillä silloin tylsää? Minulla on aina lomia varten kertynyt mieletön kasa kirjoja, joita haluan lukea, samoin ystävien tapaamisia säästyy loma-aikaan. Siivoamiset on sitä vihon viimeistä puuhaa, mitä teen vain pakon edessä. :)

kävin uimassa uimahallissa aamupäivällä. Jumppasin. Hmm, vein esikoisen päiväkotiin ja hain iltapäivällä ja sain kävelylenkin samalla. Nopeasti minun aikani meni siihen asti kunnes alkoi oleen viikon yliajalla. Isolla mahalla niin kauheasti jaksanu tehäkään. Tai uskaltanu kovin kauas lähteä kotoota. Pelkäsin, että kaadun tai jotain. Pelaa vaikka tietokonepeliä.

Vauva 2 kk ja nukkuu paljon. Isommat on jo koulussa. Rattaillaan yms. mutta myönnän että odotan vaan että vauva tästä vähän kasvaisi että voisi puuhata ja seurustella sen kanssa enemmän kuin ne pienet hetket mitä hyvin nukutun pätkän jälkeen jaksaa.

Sori vaan - kaikella lämmöllä.



Olet varmaan sellainen suorittajanainen, joka ei osaa hetkeäkään olla aloillaan. Tunnen naistyypin - koska en itse kuulu siihen.



Käy kahviloissa, päiväleffoissa, katsele leffoja päivällä himassa, tee kävelylenkkejä, järjestele valokuvia, lue.



Ole. Nauti.

Luin kirjoja, leivoin, tapasin kavereita, kävin leffassa ja syömässä. Tein kävelylenkkejä, kävin kaupoilla, järjestin vauvan huonetta.



Mutta voi vitt.... nyt kun olen hoitovapaalla. Voi auta armias. Niin kypsää kuin olla ja voi! Lapsessa ei ole todellakaan mitään vikaa, mutta mitään et voi tehdä, kaikki päivät on vain täynnä lasta, lasta ja lasta. Klo 15 lähtien tuijottaa kelloa, että voi hyvä luoja anna tämän päivän mennä nopeasti. Klo 20 kun saa lapsen laitettua sänkyyn, jihuu, hetki omaa aikaa.



Päivällä menee päiväunet siivotessa, ruoan laitossa, opiskelussa ja surffailussa (kuten nyt). Mutta siis noin muuten, hohhoijaa... Mies ainoa juttuseura, sitä sitten odottaa ja odottaa. Ikinä tapaa ketään muuta, yksin aamut, yksin päivät, yksin alkuiltaan asti. Tai yksin lapsen kanssa. Ei ole mulle!

Nimittäin hieman on erilaista elämä sitten, kun lapsia syntyy vuoden välein kolme ja ovat nyt siis 3v, 2v ja 1v... Eli eipä se elämä kiireiseksi vielä esikoisen syntymänkään jälkeen muutu, eihän silloin ole kuin yksi lapsi hoidettavana ja voit käyttää kaiken aikasi häneen. Meillä aina vähintään yksi huutaa kun toista hoidan. Toisaalta toivotaan, että lapsellasi on sitten edes koliikki. Ehkäpä sitten on jo tekemistä, kun kannat hysteerisesti huutavaa nyyttiä 24h päivässä :)

meillä on neljä vuoden välein ja silti on ollu aikaa vaikka mihin.

tapaa ystäviä, mene leffaan...



Minä olin lähes vuodepotilaana ja kaikki tuo mainitsemasi jäi tekemättä.

et ole kovin kipeä etkä asu missään korvessa, tekemistä keksii varmasti! Jo tässä mainitutkin näyttelyt, lukeminen, leffat... Jos asut yliopistokaupungissa, mene kuuntelemaan jotain mielenkiintoista luentoa. Katsele paikkakuntasi tapahtumapalstoja.



Tuo on kyllä paljon ihmistyypistä kiinni, tuleeko tylsää. Jotkut kaipaavat niin ohjattua toimintaa elämäänsä.

Minä kävin ostoksilla, kiertelin kirpputoreja ja kaikenmaailman tarjouksia. Sisustelin vähän, ompelin vähän kaikkea. Kävin hemmoitteluhoidoissa, kokeilin uusia reseptejä ja vaikka sun mitä.



No revin siis tosiaan kaiken ilon irti siitä että pystyin kulkemaan ilman vaunuja, lasta ja tavaramäärää kaikkialla.

Esikoinen kun tosiaan oli sellainen vauvana että toki nukkui hyvin, mutta pulautteli paljon ja mukana piti olla aina parit vaihtovaatteet vauvalle ja itsellenikin. =)



Ah joo ja esikoinen syntyi loppusyksystä niin syksyllä tuli poimittua marjoja ja sieniä pakkaseen ja kuivatetuksi reippaasti.



Nyt jos odottaisin esikoistani ja olisin äitiyslomalla niin varmaan ulkoilisin paljon ja siivoaisin, leipoisin ja lukisin.

Onnekseni olen aika lukutoukka ja hyvästä kirjasta saa aina seuraa jos tekemisen puute iskee.

näyttelyihin ja leffojen päivänäytöksiin.

Päivällä leffateatterissa ei ole oikeastaan ikinä porukkaa ja saa varmasti mieluisan paikan =)

ja tylsältä tuntuu minustakin tämä odotus! Jotenkin ihan turhia nämä viimeiset viikot, kun kaikki on jo valmiina, eikä muuta kuin odotellaan vauvaa syntyväksi. Kyllä sitä "omaa aikaa" riittää vaikka lapsia onkin jo useampi.

Kaipa sitä sitten myöhemmin osaa arvostaa tätä aikaa, mikä nyt niin tylsältä tuntuu. Täytyy vain koittaa nauttia varastoon! Noh, jospa saunan peseminen laittaisi vauhtia tämän lapsen syntymiseen! Pitkän mietinnän jälkeen löytyi vielä paikka mitä ei niin perusteellisesti ole puunattu..

mullakin pakastin pursuaa sinne tehtyjä ruokia. kauheasti en jaksa siivoilla (ettei synnytys käynnisty!). makaan sohvalla lojun av:lla.. siinäpä se. nukun, lataan akkuja lueskelen :)

mulla on tosi pari muutakin lasta tässä hoidettavana mutta ovat sen verran isoja etteivät tarvitse "hoitamista".

rv 37

tai sarjoja:) Kavereita kandee myös nädä kun vielä on hyvää aikaa

tee vartalokuorintoja,kasvohoitoja yms. hemmottele itseäsi! käy shoppailemassa itsellesi ja vauvallesi vaatteita.

Synnytyslaulukurssia tarjolla! www.musawimma.com Myöhemmin keväällä tarkoitus myös käynnistää kokeiluna synnytysvalmennus ja synnytystarinaryhmiä. Jos olet kiinnostunut niin ota yhteyttä sähköpostilla. Osoitteen löydät musiikkikoulun yhteystiedoista!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2011 klo 15:20"]

Luin kirjoja, leivoin, tapasin kavereita, kävin leffassa ja syömässä. Tein kävelylenkkejä, kävin kaupoilla, järjestin vauvan huonetta.

Mutta voi vitt.... nyt kun olen hoitovapaalla. Voi auta armias. Niin kypsää kuin olla ja voi! Lapsessa ei ole todellakaan mitään vikaa, mutta mitään et voi tehdä, kaikki päivät on vain täynnä lasta, lasta ja lasta. Klo 15 lähtien tuijottaa kelloa, että voi hyvä luoja anna tämän päivän mennä nopeasti. Klo 20 kun saa lapsen laitettua sänkyyn, jihuu, hetki omaa aikaa.

Päivällä menee päiväunet siivotessa, ruoan laitossa, opiskelussa ja surffailussa (kuten nyt). Mutta siis noin muuten, hohhoijaa... Mies ainoa juttuseura, sitä sitten odottaa ja odottaa. Ikinä tapaa ketään muuta, yksin aamut, yksin päivät, yksin alkuiltaan asti. Tai yksin lapsen kanssa. Ei ole mulle!

[/quote]

Mutta miksi ihmeessä olet yksin??? Mene ulos lapsen kanssa, ihmisten ilmoille! Tapaa ystäviä, vaikka sitten uusia ystäviä! Tee retkiä, käy tapahtumissa, harrasta, käy kahvilassa, kutsu toisia hoitovapaalla olevia kylään jne. Ei sen lapsen kanssa tarvitse eristäytyä kotiin!

En ole itse vielä tuota hetkeä kokenut, mutta voisin kuvitella tekeväni hissukseen kotitöitä ja puutarhahommia, tapaisin ystäviä ja sukulaisia, kävisin pitämässä seuraa isovanhemmilleni :) toivottavasti siinä kunnossa, että jaksaa ainakin vähän liikuskella. Muuten varmaan kirjojen lueskelua, päiväkirjan ja tarinoiden kirjoittelua, käsitöitä :)

Minä kävin sukupuolenvaihdosleikkauksessa ja seuraavaksi pidän isyyslomaa.