Miksi kaikki uusi aina ahdistaa?

Miksi kaiken uuden pitää aina ahdistaa ainakin minua? Ollaan muuttamassa toiseen lähikuntaan, löydettiin unelmien omakotitalo jota ollaan aina haluttu. Nyt kun kaupat on sovittu ja muuttoa odotellaan niin ahdistus on valtava. Miksi haluan vaihtaa lapseni päiväkotia, olenko julma äiti kun vien hänet kavereiden luota pois, ja muutan tutut rutiinit. Lapsi on 5-vuotias. Olen yrittänyt järkeillä että ennen koulua on hyvä muuttaa ja saattaahan ne meidän naapurissa olevat kaveritkin muuttaa joskus.



Seuraavaksi alkoi ahdistaa että onko koulu sittenkin liian kaukana, matkaa 2,5 - 3 km. Sitten alkoi ahdistaa että onkohan naapurissa uusia kavereita lapselle. Mitähän seuraavaksi?



Onko muita joita alkaa heti ahdistaa kun saa haluamansa, viimeksi oli sama tunne viime keväänä kun aloin odottaa toista lasta. Lapsi oli toivottu ja haluttu, mutta silti tuli tunne että onko tämä just meidän juttu.