Lue keskustelun säännöt.
Annatteko uhmaikäisen huutaa ja raivota kunnes hän päättää itse lopettaa?
15.03.2011 |
Tarkoitan tässä lähinnä kolmevuotiasta uhmakasta lasta joka ei saa tahtoaan jossain asiassa läpi, ja huutaa, rääkyy, kiljuu ja itkee ties kuinka kauan ja vaatii tätä tiettyä asiaa, mitä vanhemmat eivät halua antaa/tehdä.
Annatko lapsen huutaa huutonsa ulos? Mitähän naapurit ajattelevat? Meillä lapsi saattaa huutaa todella kauan, mutta en silti voi antaa hänelle periksi ja antaa sitä mitä haluaa. Naapurit säälittävät minua. Näitä kohtauksia ei ole kyllä öiseen aikaan vain päivällä, mutta ei ole varmasti kivaa kuunnella huutoa. En vai tiedä miten saisin sen loppumaan. Lapsi ei kuuntelekaan kun yritän vaihtaa aihetta, mielenkiinnon kohdetta. Ehdotan että luetaan vaikka kirja, leikitään Leegoilla tms. ei kelpaa. Lapsi vain huutaa kun ei saa tahtoaan läpi.
Annatteko te huutaa esim. tunnin kunnes lapselta lähtee ääni? En tiedä miten sen saisi hiljaiseksi. Auttakaa! Esikoisesta kyse.
Kommentit (12)
Siellä saa huutaa niin paljon kuin kurkusta lähtee. Kyllä se aika nopeasti hiljenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä saa huutaa niin paljon kuin kurkusta lähtee. Kyllä se aika nopeasti hiljenee.
ymmärrätkö kuinka pelottava tilanne se huutokohtaus on lapselle? Sitten vielä lisäät vettä myllyyn ja hylkäät lapsen yksin lukkojen taa kun et jaksa ite kuunnella.
ei uhma ikä ole ihan vielä ajankohtainen mutta siinä vaiheessa kun tulee niin luulen että jollei se lopu niin toimin niin että annan huutaa. Totean vaan lapselle että senkus huuda, ei ne asiat huutamalla parane mihinkään suuntaan. Istu tönötän joko vieressä tai menen sitte puuhastelen muita ja annan lapsen huutaa, eiköhän se (toivon mukaan) siitä sitten pikku hiljaa rauhotu. Ottaahan se varmasti pidemmän päälle hermoihin, mutta yrittää laskea vaikka 10 alaspäin ja rauhottua niin eiköhän sen kestä, ja jos naapurit ihmettelee niin sanot vaan että uhmaikä menossa, meijän perheessä ei helpolla luovuteta.
Näin mä tekisin ja mun on helppo sanoa kun tilanne ei tosiaan ole vielä ajankohtainen, voi olla asiat toisin kun penska tosta kasvaa ja uhmaikä alkaa.
Tsemppiä!
Tuossa se tulikin, eli joskus 2.5v rupee uhmaamaan oikein kunnolla. Jos ei kiljuminen lopu, laitan jäähylle eteiseen ja 5-10min jaksaa huutaa ennen kuin väsyy. Sitten huutaa minulle rauhallisena "mä oon jo rauhoittunu". Tulee usein syliin halaamaan ja sitten jatkaa muita puuhiaan.
Tyttö oli äitinsä ja uuden pikkusisaruksen (vaunuissa) mukana täydehkössä bussissa ja karjui koko matkan suoraa huutoa ja väliin karjui, että "Mennään kotiin!!!!" x 100000. Kävi kyllä äitiä sääliksi. Vielä kun poistuivat bussista, niin tämä esikoinen roikkui vauvan vaunuissa ja yritti jarruttaa matkantekoa karjuen. Aivan mieletön melu ja huuto ja keskellä ruuhkaista Helsinkiä. Ei oikeen tullut työnteosta mitään sillä matkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kysyn, mikä häntä harmitti tilanteessa ja mahdollisesti "puen sanoiksi" hänen tunteensa. Lohdutan tietty jos tarvitsee, yleensä kyllä ymmärtää jutut kun vaan jaksaa selittää.
Sitten taas sellaista "raivot ihan turhasta"-juttua en jaksa ollenkaan, aika nopeasti kiekaisen että "nyt loppuu turhasta vinkuminen". Tämä tosiaankin vain typerissä inttämistilanteissa tms.
meillä ainakin lapsi rimpuilee, läpsii, potkii, joten ei siinä vain rauhassa puuhastella vieressa. Olen myös joutunut lukitsemaan omaan huoneeseensa ja vain toivonut että ovi kestää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"jos minun lapset huutaisivat noin niin kaivaisin maahan kolon ja hauataisin lapseni sinne". Vitsihän tuo mutta kuvasti hänen periaatetta että lapset eivät huuda ja uhmaile vanhemmilleen. Laisinkaan. Mutta kollegani ei olekan suomalainen. Miksi suomalaiset lapset saa huutaa julkisilla paikoilla ja ylipäätään uhmata vanhempiaan?
niin vahvasti kun esim latinomaissa.
Toki varmasti lapsensa voisi piestä hiljaiseksi mutta jotenkin mä ennemmin otan sen 2v itkupotkuraivarit kun maahan hautaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuntuu, että olisi vaan helpompaa antaa lapselle se mitä tämä vaatii ja sitten olisi hiljaa turpa rullalla enkä saisi päänsärkyä ja kipeitä korvia.
Äskenkin jouduin kuuntelemaan 60 minuuttia huutoa. Jätin lapsen huoneeseensa, ovi auki, ja siellä makasi matolla ja rääkyi. Sanoin että tule olohuoneeseen kun olet rauhoittunut. Ei tullut. Kävin jotain 20 min välein katsomassa ja siellä vaan rääkyi. Kyllähän minä kuulin sen koko ajan olohuoneeseen. Kun lapsi oli huutanut 60 minuuttia, en jaksanut enää ja menin neuvottelemaan. Sain hänet hetkeksi hiljaiseksi ja sitten hän alkoi taas huutamaan taas.
Joskus näitä kohtauksia tulee kaupassakin ja se on noloa. Lapsi huutaa ja rääkyy. Ei onneksi lyö eikä potki mutta on todella äänekäs eikä kuuntele yhtään mitä sanon.
Kumpa olisi jokin keino miten tuon saisi loppumaan. En haluaisi että lapseni määrää minua, mutta en jaksa kuunnella tuollaistakaan.
Rasittavaa.
T. alkuperäinen
ja sitä se on olla lapsiperheen naapuri! kyllä meillä ainakin rapussa kovinta ääntä piti "juoppopariskunta", päivin ja öin!
lapsen itku ja raivarit on normaalia elämisen ääntä joka saa kuulua. Kyllä ne koiratkin haukkuu...
Kyllä meillä saa lapsi huutaa. Yleensä ei äitiään kuuntelekkaan ennen kuin saa raivonsa raivota. Sitten siitä jutellaan. Meillä kans 3v lapsi.
Minä en kans siedä sitä että huutamalla saisi periksi! eihän ne sitten muuta tekiskään kuin huutais!
naapureille voit sanoa että hei meillä on paha uhma, pyydän anteeksi huutoa.
Koska jos annan periksi lapselle niin se huuto ei lopu ikinä vaan voimistuu.
Meille vahvassa uhmassa poika huusi 2h putkeen suoraa huutoa eikä siinä huutoeuforissa mitkään legot kiinnostaneet. Ituin vieressä tai puuhastelin samassa huoneessa muuten vaan kunnes rauhoittui ja sitten teimme jotain ihan muuta kun rauhoittui. Nappurit varmasti ihmettelivät mutta ei sille mitään voi.
Tsemppiä!