Minulla ei ollut lapsuudessa yhtään luotettua ihmistä

kärsinyt asiasta aikuisena? Onko sinulla ystäviä?

t. eräs, jolla samanlainen tilanne lapsuudessa

Tulen kuitenkin suht hyvin juttuun ihmisten kanssa, mutta vain small talk-tasolla. En osaa päästää ketään lähelle, ja itseni "paljastuminen" pelottaa ja ahdistaa jatkuvasti. En koe läheisyyttä oikein kenenkään kanssa.



Muutin lapsuuden kotoani pois toiselle paikkakunnalle lukion jälkeen, ja siellä sain ensimmäistä kertaa luotettuja ystäviä. Siihen asti luulin että kaikki muutkin ihmiset on oikeasti yksinäisiä ja onnettomia, mutta peittävät sen.



En oikein osaa ystävyyden sääntöjä, en osaa pitää ystävistä kiinni. Ihmissuhteet päättyy vaikka periaatteessa haluaisin jatkuvuutta, eikä välirikkojakaan ole. Kaikki vaan hiipuu pikkuhiljaa.



Ap.

Ystävät on tavallaan vertaistuki elämässä, ja tärkeitä tavallaan, mutta ehkä elämässäni suurempi merkitys on ollut sillä, että aikuisen tuki ja neuvot ovat puuttuneet elämästäni. Minulla ei siis ollut vanhempia tai sukulaisia joka olisi neuvonut elämänpolun alussa tai sen varrella, kaikki on pitänyt opetella itse eikä henkistä tukea ole ollut.



Epäonnistumisen pelkohan tästä seuraa, veitsi kurkulla on joka päätöksen edessä, koska tuntuu että kaikesta on yksin vastuussa eikä ole ketään jakamassa taakkaa.



Tavallaan hyvänä asiana voi sanoa sen, että kun ei ole oikein juuria missään eikä kiintymyssuhteita mihinkään suuntaan, on esim. helppo vaihtaa maisemaa opiskelun tms vuoksi. Sen kun pakkaa tavarat ja lähtee, eipä tarvitse ikävöidä ketään.



Ap.

Mulla on ap ihan sama tilanne. Mulla ei ollut koskaan ketään luotettua aikuista. En osaa pitää kiinni ihmisistä, enkä päästää ketään lähelle. Aina siinä tilanteessa, kun pitäisi _oikeasti_ lähentyä ja näyttää itsestään jotain, peräännyn. Suhteeni aviomieheeni on pisin ja rehellisin, jossa olen koskaan ollut millään saralla.

Olen miettinyt että tunnen välillä olevani pelkkä ihmisen kuori, sisällä ei ole oikein mitään. Ei tunteita eikä mitään aitoa, opittuja käyttäytymismalleja vain. Sen paljastuminen pelottaa.



Mutta hieno juttu, että olet löytänyt aviomiehesi, jolle pystyt uskoutumaan!



Ap.