3.5 -vuotias: vaikeuksia ohjeiden noudattamisessa
Meillä on 3.5 -vuotias tyttö, joka sai päiväkodin vasu-keskustelussa palautetta, että sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen tökkii. Hoitajat ovat pohtineet, onko vika kuulossa, kuullun ymmärtämisessä vaiko tahdossa. Myös puheen osalta he olivat hieman huolissaan siitä, että tyttö välillä toistaa samaa asiaa. Ehdottivat, että erityislastentarhanopettaja tarkkailisi joku päivä tyttöä ja voisimme sitten hänen kanssaan keskustella parhaista toimenpiteistä asian suhteen.
Olen itse hieman hämmästynyt asiasta, jonka vuoksi olisi todella hyvä kuulla muiden samanikäisten äitien kokemuksia asiasta. Tyttö sai pikkuveljen viime kesänä ja tämän jälkeen hänellä tuli uhma entistä voimakkaampana. Päiväkodissa hän ollut vauvan synnyttyä kolmena päivänä viikossa ja nyt myös lyhyempää päivää. Kotona ollessaan olen yrittänyt antaa hänelle erityistä huomioita. Pahimmat kiukkupuuskat ovatkin hellittäneet, mutta välillä tyttö ei tunnu tottelevan oikein mitään. Toisinaan sitten taas (etenkin kun ollaan kahden kesken liikenteessä) ei ole mitään ongelmia ja tyttö on kuin ihmisen mieli. Ongelmatilanteet ilmenevät erityisesti silloin kun ollaan jumpassa tai muussa hälyisessä ympäristössä tai kun pitäisi lähteä liikkeelle (syömään, ulos jne.) Silloin tyttö on ikäänkuin omassa maailmassaan, eikä ota kuuleviin korviinsa, mitä hänelle sanotaan. Myöskin katsekontaktin saaminen on vaikeaa. Olen kuitenkin pitänyt tätä kutakuinkin normaalina, vahvatahtoisen lapsen toimintana.
Puheen osalta en ole osannnut olla huolissani, sillä hän oppi puhumaan hieman myöhään ja puheen kehitys on kuitenkin mennyt koko ajan eteenpäin. Toistelee välillä sanoja, lauseita, mutta mielestäni ikään kuin harjoittelee itsekseen oikeaa ääntämistä. Kykenee kuitenkin jo täysin vuorovaikutukseen ja puhuu usean sanan lauseita.
Kuinka pitkään tämänikäisen tulisi pystyä keskittymään samaan asiaan ja kuinka ylipäätään noudattaa saamiaan ohjeita? Tietysti tässä yhtenä huolen aiheena on, että tytöllä on jokin tarkkaavaisuuden häiriö, mutta pystyykjö sen jo näin nuorena diagnosoimaan. Olisin todella kiitollinen kommenteista, vinkeistä ja kokemuksistanne.
Omien kokemuksien perusteella ehdotan, että juttelet erityislastentarhanopettajan kanssa kuvien käyttämisestä puhetta tukevana tai korvaavana keinona. En usko, että lapsesi ei pystyisi ottamaan vastaan ohjeita hänen puheensa on vasta kehittymässä ja voi olla, että pelkkä sanallinen ohje varsinkin ympäristössä jossa paljon hälinää esim. tarha vaatii tukitoimia. Monissa tarhoissa käytetään jo jokapäiväisessä arkirutiinissa kuvia eli ohjeet näytetään myös kuvina. Puheterapiassa ja muissa lasten terapiamuodoissa yleisesti käytetty ja todellakin toimii. Meidän esikoisemme tarkkaavaisuus tarhassa ja ohjeiden sisäistäminen parani huomattavasti kun ymmärsimme ottaa kuvat mukaan hänen ollessaan 2 vuotias. Alussa kuvat olivat koko tarharyhmälle ja nyt hänen ollessaan 5 v. ei pahemmin tarvitse enää tarhassa kuvia. Jos jokin asia ei näytä menevät perille asti esim. miten pitää käyttäytyä piirrämme asian ja hän tuntuu oivaltavan paremmin. Meillä puheen oppiminen tuli vähän hitaammin kun muilla ja koska poikamme selkesäti häiriintyi samantyyppisistä tilanteista kun tyttäresi meluista paikat, paljon ihmisiä kävimme puheterapissa joka opetti kuvien käytön sekä ryhmässä tapahtuva puheterapia auttoi häntä ymmärtämään miten ryhmässä toimitaan.
Meilläkin tarhassa ensin epäitiin kuuleeko, ymmärtääkö vai onko peräti kehityshäiriö. Tunnollisina vanhempina me olemme pojan kanssa käyneet kaikki mahdolliset paikat neuvola, puheterapia, psykolgi, toimintaterapia, ryhmäpuheterapia, neurologin tutkimukset. Lopputulos on se, että pojalla ei mitään kehityshäiriötä on vain erilainen kun kanssaveljensä ja poikkeaa ajatusmaailmaltaan muista lapsista. Häiriintyy valtavasti isoissa ryhmissä mutta kun asia tiedossa meillä sekä tarhalla on nyt tieto siitä miten pitää toimia. Olemme poikamme kohdalla kokonaan tarhassa päässeet siitä, että sulkeutuisi omaan maailmaansa mitä 2 vuotiaana teki tarhassa jatkuvasti. Nyt ei saa eikä halua kadota vaan iloinen ja reipas poika joka osaa jo rajallisesti olla osa ryhmää. Saa koko ajan tukea ja tällä hetkellä tarhassa käy kelan kustantamana yksityinen puheterapautti joka auttaa poikaamme soveltumaan ryhmään ja ottamaan ohjeita vastaan. Lähinnä nyt tässä vaiheessa hänen olleessaan 5 vuotta vain vahvistamme itsetuntoa ja kykyjä jotta hänestä sitten aikanaan tulee reipas koululainen.
Tiedän kuinka huolestuntut varmasti olet tilanteesta mutta rohkeasti vain selvittämään miten tytärtäsi voidaan auttaa. Meilläkin pojalla oli erityisen vaikeaa silloin kun oli tarhassa vain satunnaisesti koska olin pikkuveljen kanssa äitisylomassa eli tämäkin vaikuttaa osaltaa kuten kirjoitatkin. Neuvoloista saa apua ja heidän kauttaan pääsee puheterapiaan. Kannattaa ehkä käydä sekin vaikka et pidäkään puhetta ongelmana. Emme mekään pitäneet ja ensin masennuimme kun todettiin, että ikäisiään heikommin sanat hallussa mutta nyt on jo kirinyt etumatkaa kiinni. puheterapian kautta saimme paljon tukea ja apua eli siellä ei vain auteta puheen ongelmissa vaan tuetaan lasta jos tarhassa tuntuu, että hälinä ja muuta lapset saavat lapsen piiloutumaan omaan maailmaan. Kaikki tällaiset asiat kannaatta hoitaa ja kitkeä nyt kun lapsesi on 3 v. paljon helpompaa hoitaa nyt kun sitten kouluiässä. Mistään vakavasta ei varmasti ole kyse mutta lapsesi kaipaa muita enemmän tukea ja kannustusta ja vähän apua.
Meillä ainakin toimet ovat auttaneet ja voin suositella vaikka vaativatkin ponnistuksia vanhemmilta. Tsemppia!